DIY: betoniset tuikkukupit

Apua joulu on jo alle kuukauden päästä. Mä oon jouluihminen henkeen ja vereen, vaikka olen myös vannoutunut kesän lapsi. Joulun ajassa ja kesässä on paljon samaa. Molempina kausina on hirveästi härdelliä. Kesällä viikonloput täyttyvät juhlista ja tapahtumista jo toukokuussa. Loppuvuoden viikonloputkin tuppaavat olemaan täynnä pikkujouluja ja illan istujaisia.

Joulun alla on kuitenkin enemmän okei jäädä kotiin rentoutumaan ja vetää villasukat jalkaan. Kesällä ei malta, ehkä siksi pidän joulun ajasta niin paljon. Saa rentoutua yksin kotona, mutta jos menojalkaa vipattaa, tekemistäkin löytyy. J

Löytyykö blogin lukijoista muita jouluihmisiä? Onko joulun alla helpompi sanoa ei kuin kesällä? Oonko mä tän asian kanssa ihan yksin :D

Mutta aiheeseen.. Innostuin viime vuonna betoniaskartelusta. Tein pienen erän betonisia tuikkukuppeja. Päätin kokeilla tänä vuonna uudestaan. Helppoahan se on. Valmisteluiden jälkeen ei tarvitse kuin odottaa betonin kuivumista, sitten koristellaan ja valmis.

Betoniset tuikkukupit ovat kauniita lahjoja ja ihanan rouheita. Betoniaskartelu ei ole turhan tarkkaa vaan ilmakuplat ja rosoinen pinta vain kaunistavat tuotosta. Jokainen työ on aina uniikki. Tässä ei voi kuin onnistua ;)

Olen käyttänyt betonisten tuikkukuppien muotteina tyhjiä ja pestyjä rahka- ja jogurttipurkkeja. Tuikun reiän muottina olen käyttänyt lyhtykynttilöiden hylsyjä (Tämän näköisiä).

Tarvitset:

Betonia

Muotteja

Rasvaa/ tuorekelmua

Pieniä kiviä/painoa

Koristeluun:

Erilaisia pitsejä

Helmiä

Nappeja

Naruja

Kuivattuja appelsiinirenkaita

Mitä ikinä keksitkin J

Tee näin:

• Voitele tai kelmuta muotit, jotta saat kovettuneen betonin irti muotista helpommin. Minä voitelin muotit vaseliinilla.
• Sekoita betonista löysä puuro. Betoniaskartelua varten myydään askartelubetonia, joka on erittäin hienorakenteista. Minä olen käyttänyt aina ihan tavallista valmisbetonia, johon lisätään vain vesi. 20 kilon säkki maksaa vajaa 10 euroa muistaakseni. Haluan, että tekeleeni ovat rouheita.
• Täytä muotti betonilla. Kopauttele muottia alustaa vasten suurimpien ilmakuplien välttämiseksi,  mutta kuten sanoin aiemmin ilmakuplat eivät haittaa ;)
• Voitele lyhtykynttilän hylsy tai tuikkumuotti ulkopinnasta ja paina se keskelle betonia. Lyhtykynttilän hylsy lähtee nousemaan helposti. Hylsyyn kannattaa laittaa painoksi esimerkiksi pieniä kiviä, jotta betoni ei kuivu vinoon.
• Jätä tuikkukupit kuivumaan kuivaan paikkaan ainakin viikoksi.
• Kun betoni on kuivunut, irrota muotit ja pyyhi vaseliini pois tuikkukupeista.
• Koristele mielesi mukaan. Minä käytin koristeluun pitsinauhaa, juuttinarua, villalankaa, vanhoja päiväkirjan avaimia ja erilaisia nappeja ja rautalankakoristeita.

Voilá!

Mahtavaa joulunaikaa, Elina

Hyggeillään

Ensimmäistä kertaa sanan ”hyggeily” kuulin, kun muutama vuosi sitten katsoin vahingossa jotakin tanskalaista askartelu (hyggeily) - ohjelmaa. Äijä vaan askarteli ja sitten ohjelman päätteeksi hiipi hyggeilemään tunnelmallisessa talossa tunnelmallisine tunnetiloineen.

Ajattelin, että ei hitto. Kellä on aikaa tuommoiseen? Aattelin myös, että kyllä on sekopäisen rento meininki tai sitten niiden ei tartte Tanskassa tehdä töitä ollenkaan. Ajatukset asian suhteen on kuitenkin muuttunut tässä parissa vuodessa. Tajusin kyllä, kun aloin tarkemmin miettiä, että ainahan mäkin olen osannut hyggeillä, jollain tapaa. Termi oli vaan vieras ja hauska.

Nyt, jos milloin mullakin on ollut hyvää aikaa hyggeilyyn. Lapsikatrasta ei enää paljon kotona näy. Olen luultavasti keski-iän korvilla, vaikka en itse sitä myönnäkään. Siitäkin ollaan niin montaa eri mieltä, että milloin alkaa keski-ikä. Niin siis hyvä ikä hyggeilylle. Tai pitäisi olla.

Mitä se hyggeily sitten on? Se on tietoista hyvänolon tuottamista itselleen. Se auttaa jaksamaan. Hyggeilyä voi tehdä myös kesällä, tietty. Sopii mun mielestä erinomaisesti tähän talviaikaan, voi harjoittaa myös ystävien kanssa.

Mulle se on semmosta rentoilua ja mielekästä puuhastelua. Voin iltaisin käpertyä lämpimän viltin alle tunnelmallisessa valaistuksessa. Ehkä puikot heiluu, ehkä luen kirjaa tai lehtiä. Ehkä kehittelen keittiössä uusia pöperöitä. Liikkuvana ihmisenä urheilen aamuisin, mielellään. Jää illalla paremmin aikaa hyggeilyyn. Silloin ei illalla aiheuta niin kaameeta kriisiä kropalle, jos urheilun hoitaa aamulla alta pois. Kropan rauhoittuminen on sitten hieman hankalampaa, jos on illalla treenannut, ainakin mulla. Enkä halua enää enempää tinkiä yöunistani, kun vähän univammanen olen. Siitähän olikin aiemmin juttua :)

Laulaja Erin kertoi jossakin radiohaastattelussa hyggeilevänsä siivoten. Täytyy siis tykätä siivoamisesta, että sitä voi kutsua hyggeilyks. Tosin hänellä oli siinä skumppalasi kehissä ja ystäväkin messissä, niin äkkiähän se muuttuu hyggeilyks :)

Mahtia joka tapauksessa, että hyggeily- termi on näiden suomalaisten kotoilujen ja muiden rentoutumiseen viittaavien termien kärkeen singahtanut myöskin täällä. Jossain lehtiotsikossa oli äskettäin, että kiire meni pois muodista. Mä niin tykkään tästä rennosta trendistä. Toisaalta mikä estäis tekemästä töitä hyggeillen? :D Kunhan työt tulis tehtyä, tietty.

Oon sitä mieltä, että parhaiten hyggeilyn klaaraa lemmikit ja teinit, ainakin useimmat. Meidän kääpiö- koiruus hakeutuu välittömästi viltin alle, kun sellainen ilmestyy näköpiiriin. Mikäli viltti ei asetu hänen päällensä, niin se aiheuttaa jonkun verran protestia, murinaa ja sen semmoista :D

Miten sä hyggeilet?

Rentoa viikonloppua!

<3  Heli <3

Aknen kynsissä

Suolasaippua

Onhan niitä paljon pahempiakin sairauksia olemassa, kun tämä mokoma, paiseita pääosin kasvoihin kehittävä vitsaus. Eipä sillä, että tämä kaiken kaatava asia olisi. Haluaisin herättää keskustelua, että miten te muut suhtaudutte asiaan? Te, joilla on vastaavia tai vastaavantyyppisiä iho-onglemia? Tai sitten jotakin muita juttuja kasvoissanne tai kropassanne, jotka voisi aiheuttaa esim. samankaltaisia sosiaalisia ongelmia. Vai onko nämä ainoastaan oman pään sisäisiä juttuja? :)

Monen monet lääkekuurit kiskoneena voin sanoa, että mikäs pahan tappais. Useasti vaivan kanssa ihotautilääkärin vastaanotolla on tullut piipahdettua. Ei lähtenyt Roaccutanilla tai muilla vahvoilla lääkkeillä akne minulta. Minulle on määrätty lukuisia erilaisia paikallisia voiteita kasvoihin. Niillä voiteilla ei ole tapahtunut mitään muuta, kun lähtenyt värit tyynyliinoista, lakanoista ja pyyhkeistä. Vaikka kuinka olen suojannut kyseisiä alueita. Pitäisi jotenkin leijua ilmassa, eikä koskettaa mihinkään, kun niitä rasvoja käyttää. Nämä lääkekokeilut olen viimein ymmärtänyt jättää. Reilu viisi vuotta sitten söin ihooni viimeksi lääkekuurin. Sen jälkeen olen koettanut erilaisilla ruokavalioilla,vitamiineilla ja luontaisilla hoidoilla saada aknea kuriin. Täysin kuriin en ole vielä saanut. 

Huono iho siis hankaloittaa elämää monissa sosiaalisissa tilanteissa. Se vaikuttaa väistämättä itsetuntoon. Joillain enemmän, joillain vähemmän.

Useasti olen miettinyt sitä miten olla vakuuttava jossain tapaamisessa, kuten tärkeässä työpalaverissa tai vaikka työhaastattelussa. Tai sitten ihan vaikka treffeillä. Kyllä se saattaa vähän vaikuttaa, jos patteja naamassa, jota ei edes meikillä pysty peittämään.

Eihän se haastattelija tai neuvottelukumppani sitä ymmärrä, että minkälaista taistoa ihminen voi ihonsa kanssa käydä. Eikä varmaan sekään auta siinä, kun naama ruvella ajattelet, olis toikin paise voinut tulla vaikka huomenna pärstään. Eikä hän ymmärrä sitäkään, että olen oppinut arvostamaan itsessäni montaa muuta kohtaa, koska ihoni on ajoittain, no ihan kamala. Hiuksistani ja pepustani ainakin pidän paljon. Mitäpä joku tuumaisi, kun haet asiakaspalvelutyötä ja olet pahimman aknepuuskan kourissa ja sanot, että mulla on kyllä tosi kiva perse, itse ainakin arvostan sitä. Eihän niitä tuotteita sillä perseellä myydä. Kyllä se asiakaskin ensimmäisenä kasvot näkee. Ainakin niin toivon. 

Koskaan, eikä missään tilanteessa ei voi etukäteen ennustaa, että millon niitä paiseita ilmestyy ja milloin sitten taas pääsee helpommalla. Jotkin tutkimukset on osoittanut aknen suureksi aiheuttajaksi stressin. Ehkä osittain ruokavalionkin. Pelkkää stressiä en itse allekirjoita. Mulla on ollut aknea, oli stressiä taikka ei. Melkein laittaisin ruoan ja kosmetiikan lisäaineet ja hormonihäiritsijät osatekijöiksi.

Minulla tämä riemu repesi, kun lopetin hormonaalisen ehkäisyn. Sitä ennen oli pysynyt jotenkin aisoissa, lukuun ottamatta raskausaikoja tai muita hormonaalisia heilahteluja. Tuolta jostain lääkärikeskuksen sivuilta luin, että akne voi kestää pahimmassa tapauksessa eläkeikään saakka. Siis mitä hittoo?

Tulipa vielä semmoinenkin kerta tässä mieleeni. Olin juuri saanut esikoiseni ja työntelin häntä vaunuissa ulkona. Naapurin tyttö kysyi minulta, että ”Miks sun naama näyttää tolta?” Minä siihen sitten jotain mumisemaan hätäpäissään, kun olin puulla päähän lyöty moisesta kysymyksestä. Niinpä naapurin tyttö sai käsityksen, että naamani näytti siltä sen takia, kun olin saanut lapsen :D Sen jälkeen olen vähemmän selitellyt akneani, ainakaan alakouluikäisille :D

Tämä tuote par'aikaa testauksessa. Ovat kovasti kehuneet aknen hoidossa.

Tulossa postausta ihonhoidosta luomusti. Uusimmasta testaamastani tuotteesta myös akneihon hoitoon pitäisi saada apu :)

<3 Heli <3

Kauniina yötä päivää ripsipidennysten avulla + alennuskoodi

Ripsipidennysten laitto on tarkkaa käsityötä.

Minulle tärkein osa laittautumista on aina ollut näyttävät ripset. Jo ennen ripsipidennyksiä liimailin irtoripsitupsuja ripsiini ennen juhlia ja arkena käytin paksusti ripsiväriä. Opettelin muutamankin tekniikan, joilla omista ripsistä saa mahdollisimman tuuheat ja pitkät. Haluatteko vinkkejä? Luultavasti siksi ripsipidennykset veivät minut mennessään ja ovat olleet osa minua jo parin vuoden ajan.

Omat ripseni ovat suht tuuheat ja pitkät. Moni ihmettelikin, että miksi haluan pidennykset. Totuus on, että en saa koskaan omista ripsistäni niin täydellisiä kuin mitä pidennykset niistä tekevät. Olen myös laiska meikkaaja. Ripsipidennykset helpottavat arkeani huomattavasti, kun ei tarvitse taivutella ripsiä ja sotkea ripsarin kanssa. En meikkaa arkena oikeastaan ollenkaan. Jos iho punoittaa tai siinä epäpuhtauksia, saatan laittaa hiukan BB-voidetta kasvovoiteen sekaan tai tuputella irtopuuteria kasvoille. Kesällä saatan laittaa aurinkopuuteria poskipäille, mutta muuten meikkaan lähinnä vain juhliin. Ripset tekevät minusta tarpeeksi huolitellun arkeen :)

Ripsipidennysten ansiosta arkiaamuihin on jäänyt vähintään vartti lisäaikaa, koska tarvitsee vain harjata ripset ja hampaat. Voilá! Valmiina uuteen päivään. 

Ripsipidennykset helpottavat myös treenaamista, kun ei tarvitse varoa poskille valuvaa ripsaria tai pestä kasvoja ennen treeniä. Ainakin omaa ihoa jatkuva peseminen kuivattaa.

Sain ripsipidennykset otettuani kuulla paljon herjaa, että pilaan vain omat ripseni. Pidän reilun vuoden välein muutaman kuukauden taukoa ripsipidennyksistä. Omat ripset näyttävät aluksi onnettoman lyhyille, mutta ripsien kunto on mielestäni ollut samanlainen kuin aiemminkin. Uskon, että oikein laitettuna ripsipidennykset eivät vahingoita ripsiä. Alla olevassa kuvassa minulla on ollut ripset reilun vuoden putkeen. Haluan kuitenkin välillä antaa ripsilleni taukoa pidennyksistä, sillä ripsistä tulee painoa ja liima sisältää vahvoja kemikaaleja. Haluan, että ripseni pysyvät kunnossa jatkossakin.

Kuvassa minun omat ripset noin vuosi sitten, kun pidin taukoa ripsipidennyksistä. Anteeksi kaamea selfie, parempaa ei löytynyt ;)

Missä laitan ripseni?

Tapasin Titan reilu vuosi sitten, ja hän on laittanut ripseni ja hiukseni siitä asti. Titalla on kuuden vuoden kokemus ripsipidennyksistä, joten hän tietää mitä tekee. Titta on myös super huolellinen työssään, siksi palaan hänen palveluidensa ääreen kerta toisensa jälkeen.

Titta tekee ripsipidennyksiä sekä Kouvolassa että Kaipiaisissa. Titta on sertifioitu LashLovers ammattilainen ja hän tekee ripset suomalaisen LashLoversin tuotteilla.

Miksi volyymiripset?

Minulla on ollut sekä klassiset pidennykset ja nyt vajaan vuoden verran olen ollut vannoutunut volyymiripsien käyttäjä. Volyymiripsissä yhteen ripseen liimataan useampi ripsikuitu viuhkana, kun klassisessa ripsipidennyksessä laitetaan yksi ripsikuitu yhteen ripseen. Volyymiripsikuidut ovat ohuempia ja kevyempiä kuin klassiset ripsikuidut. Kun minulla oli klassiset ripsipidennykset, tuskailin aina ennen huoltoa, sillä ripsirivistöön jäi ikäviä aukkoja ripsien tippuessa. Volyymiripsipidennysten ripsiviuhkoja voi hieman levittää, kun ripsiä tippuu ja näin ripsirivistö pysyy tasaisempana kauemmin.

Klassisia ripsiä oli pakko huoltaa 2-3 viikon välein. Volyymiripsissä huoltoväli on 3-4 viikkoa.

Kuvassa ripset ennen huoltoa ja huollon jälkeen. Myös kulmat on muotoiltu ja värjätty.

Miksi juuri LashLovers?

LashLovers on suomalainen yritys. Haluan tukea suomalaista työtä. Herkistyin aikanaan joillekin ripsiliimoille ja olin aina päivän pari ihan tukossa ripsihuollon jälkeen.

LashLoversilta löytyy No panic-liima. Se on medikaalinen ripsiliima, joka on kestävä ja sillä on hyvä siedettävyys. Liima ei sisällä etyylisyanoakrylaattia, joka aiheuttaa monelle herkitymisoireita. LashLovers on markkinajohtaja tällä hetkellä Suomessa juurikin sen takia, että se on edelläkäviä tuotteiden turvallisuus asioissa. Turvallisuus on tärkeää, kun vahvoja kemikaaleja käsitellään lähellä silmiä.

Heräsikö vielä kysymyksiä ripsipidennyksistä?  Vastailen niihin miellelläni ja kiperimpiin kysymyksiin pyydän Titalta apua.

Kasvoilla ei ole lainkaan meikkiä vain ripset ja kulmat on laitettu. Silti lookki on mielstäni erittäin huoliteltu.

Koska loppuvuosi on yhtä juhlaa pikkujoulujen ja muiden pirskeiden takia, saan tarjota blogimme lukijoille volyymiripsipidennykset Titalta loppuvuoden ajan hintaan 79 euroa (hinta on normaalisti 95 euroa uusille volyymiripsiasiakkaille). 

Muistakaa aikaa varatessa käyttää koodia  ELINA.

Titta arpoo kaikkien loppuvuoden aikana minun kautta ajan varanneiden kesken yhden ripsihuollon sekä yhden kulmien ja ripsien kestovärjäyspaketin. Arvonta suoritetaan 5. tammikuuta.

Eli ei muuta, kun aikaa varailemaan ja säihkymään loppuvuoden juhlissa ja arjessa <3

Titan yhteystiedot: 044 9817 838 tai Facebook.

Titan aiempia töitä pääset katsomaan täältä.

Lisätietoja LasLoversista löydät täältä.

Kuvat: Titta Kärki, Heli Järvinen ja Elina Iiskola

Terkuin,  Elina

Unettomuus

Unettomuus on kyllä yksi perkele, jos siitä kärsii. Unettomuuteen on monia syitä ja moni siitä jollain tapaa kärsii, ainakin jossain elämän vaiheessa. Aihetta olen hieman märehtinyt aiemminkin, mutta nyt on ollut taas jokseenkin pinnalla tämä asia. Itselläni usein eri syitä. Nyt tuntuu, että ei edes ole ollut mitään tiettyä syytä. Kuuhulluusko vai mikä lie. Kaiken kaikkiaan olen kai vaan huono nukkumaan, mutta ei se niin saisi olla. 

Unettomuuden taustalla voi olla moniakin eri syitä kuten;

• vuorotyö, epäsäännölliset työajat
• Stressi
• huonot nukkumistottumukset ja olosuhteet
• persoonallisuuden piirteet
• monet sairaudet ja niiden aiheuttamat oireet sekä lääkkeet
• alkoholi ja kofeiinipitoiset juomat (myös kola- ja energiajuomat)

Sinäänsä vois ajatella, että se on vaiva siinä missä joku muukin. Itse koen unettomuuden melko vahvasti. Heti vaikuttaa kaksikin valvottua tai rikkonaisesti nukuttua yötä niin, että aamulla ei todellakaan haluaisi nähdä herätessään ketään. Olo kyllä tasaantuu sitten aamupäivän mittaan, kun on vaan pakko pysyä hereillä. Tiedänpä esim. aamuäkäisiä ihmisiä,vaikka niillä ei univaikeuksia olisikaan. Välttämättä se piirre ei siis ainakaan viittaa unettomuuteen. Mun näkemyksen mukaan.

En tiedä kärsinkö oikeasti siitä "oikeasta" unettomuudesta. Ainakaan sen mukaan, mitä olen netistä lukenut. Luulen, että mulla on kuitenkin jokunlainen krooninen univaje? En kovinkaan pitkiä yöunia pysty nukkumaan. Samassa taloudessa olevat sen sijaan vetelee kevyesti hirsiä kellon ympäri, jos vaan mahdollista. Mä sitten pyörin, kun mummot konsanaan sängyssä tai muuten jalkeilla. Se, että on väsyneenä hereillä ei tarkoita, että olisi erityisen tehokas ja tuottoisa. Se väsymys vie kaiken vähäisenkin energian. Helpostihan sitä ajattelee niin, että no sitten on aikaa tehdä kaikkee, mutta voimia tehdä ei vain ole. Silti päivitäiset asiat on hoidettava, oli nukkunut taikka ei.  

Kun lapset oli pieniä, niin jaksoi paremmin valvoa, kun siihen oli jokin oikea syy. Tosin siinä kohtaan sekään ei ollut enää helppoa, kun oli monta vuotta putkeen nukkunut rikkonaisesti, surkeita yöunia. Se oli vaan arkipäivää hoitaa työt, hevoset ja koti siinä väsymyksessä, jota olis voinut verrata jonkun sortin krapulaan. Oon sata varma, että äideille tulee jonkin sortin piristysruiske siihen valvomiseen. Mulla ainakin oli energiaa silloin parikymppisenä tuohon valvomistouhuun lasten kanssa ihan eri tavalla, kuin nyt on. Olinhan mä nuorempikin toki :)

Harvoja asioita kadehdin toisilta ihmisiltä. Unenlahjat on semmoset, että laittaa välillä vähän miettimään, et miks just mun tarttee valvoo. Jännä siinä on sekin, että tiedän tasan tarkkaan kikat, jolla hävitetään yöllä turhat murheet tai turha asioiden pohdinta. Ne kirjoitetaan ylös ja päätetään, että mietitään niitä sitten päiväsaikaan. Se kyllä toimii. Tiedän myös ne parempaan uneen johtavat elämäntavat ja unettavat kikat. Korvatulppiakin osaan käyttää, mutta aina ei vaan nukuta. Mikä ihme siinä on, kun on omasta mielestään ”elänyt oikein” niin siitä huolimatta aamuyöstä neljän paikkeilla silmät selällään ihmettelee, että mikä tässä nukkumisessa on niin vaikeeta?

Monesti kroppa huutaa väsymyksestä ja mielikin haluaisi nukkua. Uni ei vaan tule, jos on yöllä mennyt heräilemään. Sitten jossain kohtaa saa unen päästä vähän kiinni, niin sitten huomaakin olevan jo herätyksen aika. Miksi, voi miksi? Löytyykö sieltä lukijoista kanssavalvojia?

Hieman väsynein terkkusin,

Heli

Ollakko työllinen, työtön, yrittäjä vai opiskelija

                         

Tässä nyt on ollut henkilökohtaisesti muutoksen kourissa työelämässä. Osittain omasta tahdosta ja osittain tahtomattaan. Tulee väistämättä mieleen, että pitäiskö sittenkin jättää sen oman unelman tavoittelu. Nojoo, siis ei ole aikomusta luovuttaa, ainakaan vielä.

Kun lukee näitä esimerkkejä mikä tässäkin on Helsingin Sanomien mielipide 17.11.2016, niin meinaa välillä vähän jänskättää.

Itselläni on ollut pienimuotoinen yritys. Ei siis työllistä minua, harrastuksena ollut. Tähän mennessä on kaikki mennyt loistavasti kaikkien tukien suhteen, kun palkkatyöni päättyi pari kuukautta sitten. Tosin ei minulle ole vielä mitään maksettu, kun ensin piti yrityksen osalta odottaa päätöstä, että maksaako ne mitään vai ei. Myönteinen päätös tuli 1,5kk jälkeen ja nyt sitten odotellaan tukia. En valita, olin varautunut odotteluun. Olen ollut myös onnekas ja saanut erinomaista palvelua Kouvolan TE- toimistolta. Kiitos sinne :)

Touhukkaana ihmisenä ajattelin, että sitä unelmaa kohti mennessä haluan opiskella lisää. Koko ajan olen myös hakenut töitä ja tarkoitus on ollut myös työllistyä. Toivottavasti osaan antaa riittävän hyvät perustelut nyt sille, että miksi opiskelisin. Ymmärrän kyllä, että näiden tukien kanssa on TE- toimistonkin oltava erityisen tarkkana.

Siinä kohtaa, jos käy niin, että en voikaan opiskella kyseistä alaa, niin tarttee ottaa toinen suunnitelma käyttöön. Osaan jo varautua siihen, että aina on oltava plan B. Ajattelin heitä, joilla ei ole edes sitä suunnitelma A:ta. Tai sitten sitä varasuunnitelmaa. Onhan sekin mahdollista, että minulla ei onnistu kumpikaan. Uskon vahvasti siihen, että pääsen jo ekalla suunnitelmallani eteenpäin, mutta ei se mene kaikilla niin. On myös mahdollista, että kaikenlaisia porsaanreikiä löytyy. Niitä, mitä mäkään en oo osannut huomioida.

Olen kyllä tuon toimittajan kirjoituksesta täysin samaa mieltä.

Ei voi sanoa, että kaikki olisi yhtä onnekkaita tai aktiivisia. Taitaa kuitenkin olla niin, että monesti se työtön ajetaan olemaan työtön, kun on niin helvetin vaikeaa tehdä sitä työtä, jos on työtön. Tarkoitan, että tämä byrokratia on tehnyt sen vaikeaksi. Kai se porukka on mieluummin kokonaan työttömänä, kun etuudet heti viedään, jos vähänkin yrität tehdä jotain. Ei todellakaan ole helpoksi tehty. 

Mitä mieltä olette niistä haastatteluista, joita toteutetaan kolmen kuukauden välein?

Sillä, jos millä luulisi olevan työllistävä vaikutus. Voisiko työttömiä palkata niiden toisten työttömien haastattelijoiksi. Ihan melkeen alkaa kohta naurattaa. Aikamoista hölmöläisten hommaa. Mitäs, jos tässä maassa tehtäisiin joskus päätöksiä, jotka kannustaisi jengiä esim. yrittäjyyteen. Miten olis?

Toivon todella, että suunnitelmani toteutuvat. Toivon sitä myös teille muille samojen asioiden kanssa kamppaileville. Mä en ole erityisen traumatisoitunut näistä asioista, mutta näitä muiden esimerkkejä on ihan liikaa ja se harmittaa minuakin. 

Miten te nämä asiat näette? Oletteko itse opiskelemassa kivaan työhön vai oletteko pakosta siinä vanhassa, vaikka ette haluaisi vai oletteko kenties aina olleet ihannetyössänne?

Terkkusin, Heli

Viisi hyödyllistä sovellusta

Duolingon avulla oppii helposti uuden kielen.

Anteeksi pieni blogihiljaisuuteni. Blogiin kirjoittaminen on jäänyt muiden juttujen jalkoihin. Täällä ollaan taas, ja nyt on ryhtiliikkeen paikka. Yritän saada postauksia aikaan kiireistä huolimatta J

Tänään kerron viidestä hyödyllisestä sovelluksesta, jotka ovat helpottaneet elämääni. Laitetaan hyvä kiertoon.

MAPS.ME on karttasovellus, joka toimii myös ilman internetyhteyttä. Kun löysin sovelluksen, siitä tuli pelastava enkeli matkoilla. Voi, kun olisin tiennyt tästä aiemmin.

Ennen reissuun lähtöä kannattaa ladata kohdemaan tai -kaupungin kartta. Kohteessa oman sijainnin näkee gps-paikannuksen kautta. Reissaajille ehdoton sovellus, koska wifiä ei kaikkialla ole aina saatavilla.

Sovellus on ilmainen ja se on ladattavissa Google play-kaupasta ja App Storesta.

CosmEthics on sovellus, joka kertoo tuotteen viivakoodin avulla, mitä ainesosia kosmetiikkatuote sisältää ja niistä tietoa. Monta tuotetta on jäänyt kaupan hyllylle, kun sovellus on näyttänyt tuotteen sisältävän allergisoivia aineita. Sovellus etenkin niille, joita kiinnostaa mitä tuotteet sisältävät. Suosittelen kuitenkin kaikkia edes kokeilemaan ihan mielenkiinnosta.

CosmEthicsin kautta voi katsoa, mitä kosmetiikkatuote sisältää.

Duolingo on sovellus kielten opiskeluun. Sovellus on selkeä ja koukuttava. Kun viime keväänä matkasin ystäväni kanssa Ranskaan, en osannut sanoa ranskaksi kuin bonjour ja merci. Kuukauden päivät opiskelin ranskaa Duolingon avulla. En osaa vieläkään muodostaa täydellisiä lauseita, mutta sanavarastoni laajeni ja se auttoi paljon reissussa.  Ainoa miinus on, että aloituskieleksi ei saa valittua suomea, mutta jos osaa edes vähän englantia pärjää sovelluksen kanssa hyvin. Sovellus on ilmainen ja sen saa ladattua käsittääkseni kaikkiin älypuhelimiin.

Fonecta caller. Kun outo numero soittaa, sovellus kertoo kuka soittaja on, ellei kyseessä ole prepaid tai tuntematon numero. On jäänyt tämän sovelluksen myötä monelle puhelinmyyjälle vastaamatta. Fonecta Callerin käyttö on maksutonta. Rekisteröitymiseen tarvitsee Fonecta-tilin, josta veloitetaan kertaluontoinen 25 sentin maksu, sillä Suomessa ei voi luovuttaa yksityishenkilöiden yhteystietoja vastikkeetta. Sovellus on ladattavissa kaikkiin älypuhelimiin.

Sinivalosuodatin suodattaa silmiä rasittavaa kirkasta valoa, joten puhelinta on huomattavasti mukavampi selailla esimerkiksi ennen nukkumaanmenoa, vaikkei sitä suositellakaan. ;) Sovellukseen on saatavilla ilmaisia lisäosia, joilla voi esimerkiksi ajastaa sinivalosuodattimen menemään päälle tiettyyn aikaan.

Minkälaisia hyödyllisiä sovelluksia teiltä löytyy? Löytyykö samoja kuin minun puhelimesta?

Terkuin,   Elina

Herkkuperseilyä ja Vegaaninen Brownie

Mä diggaan syömisestä, josta olen aiemmissa postauksissa vähän avannut :) Pidän itseäni hieman tunnesyöppönä. Siitä on varmasti osittain päässyt eroon, kun on vaihtanut raaka-aineet hieman terveellisempiin ja puhtaampiin vaihtoehtoihin.

Ei kaikki ole yhtä herkkiä tai alttiita asioille tai ruoka-aineille. Mitäs, jos onkin semmoinen sokerinarkki, mikä mä oon. Jos en vedä rajaa siihen syömistouhuun, niin lähtee keulii tosi äkkiä. En mielellään kylässäkään syö valmisherkkuja, irtokarkkeja tai tavan suklaata. Se nimittäin tapahtuu hyvinkin äkkiä se mikä tapahtuu. Tahdon lisää ja paljon. No toisinaan, vaikka lähtisi lapasesta se syöminen, niin en kuitenkaan siitä ylimääräistä stressiä ota. Sivuvaikutukset on sitten vaan kärsittävä ja palattava ruotuun. Mun on vaan helpompi pysyä siellä ruodussa, kun on suht ”samanlaatuista” koko ajan se herkuttelu.

Huonot hiilarit ja kaikenlaiset lisäaineet vaikuttaa mulla just siihen makean himoon ja mieli menee ihan miten sattuu. Se ei ole kivaa itsestä, eikä luultavasti läheisistäkään. Paljon parempi, jos pysyy niissä paremmissa vaihtoehdoissa.

Mustikka –raakakaakaomousse persimonilla ja kaakaonibseillä.

Juttuhan on niin, että mun herkkuperseily ei ole hävinnyt mihinkään, vaikka pyrin olemaan ilman teollista moskaa, ainakin kotioloissa. Olen mä kyläpaikoissa joustanut. En kai osaa olla tarpeeksi tiukka, ainakaan aina, kun ei tosiaan ole kyse mistään diagnosoidusta sairaudesta. Onneksi tästä puhutaan jatkuvasti enemmän :)

Tässä ihana vegaaninen brownie- ohje. Alkuperäinen ohje oli muutama viikko sitten MeNaisissa. Fiksasin ohjeen omanlaiseksi. Tumma suklaa vaihdettu raakakaakaomassaan, ruokosokeri intiaanisokeriin, tumma siirappi vaihtui taatelisiirappiin, rypsiöljy kookosöljyyn ja tavan jauhot mantelijauhoon ja tummaan riisijauhoon. Kahvin jätin pois kokonaan. Laittakoon, ken haluaa :)

Mikäli sulle ei ole tuttu tuo aquafaba, niin siitä lisää tästä linkistä. Kätevä kananmunan korvike :)

VEGAANINEN BROWNIE

 8 annosta, valmistusaika 1 t

150 g raakakaakaomassaa

¾ dl aquafabaa eli kikhernesäilykkeen lientä

1 dl intiaanisokeria

½ dl taatelisiirappia

(2 rkl vahvaa kahvia)

½ dl kookosöljyä

1dl tummaa riisijauhoja

½ dl mantelijauhoja

n.50g rouhittuja manteleita

Jaa raakakaakaomassa kahteen osaan. Pilko toinen osa (n.100g) kulhoon ja sulata vesihauteessa. Rouhi loput massasta veitsellä rouheeksi.

Valuta kikhernesäilykkeestä liemi talteen. Yhdistä kulhossa aquafaba, sulatettu suklaa, sokeri, siirappi, (kahvi) ja öljy. Sekoita hyvin. Lisää jauho ja suklaarouhe ja sekoita.

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun tai voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. Paista 175 asteessa noin 40 minuuttia. Anna jäähtyä.

Tämä brownie on aivan ihana makea pikkujouluihin, muuten vaan viikonlopun leivonnaiseksi tai jälkkäriksi. Koristeluun ja lisukkeeksi sopii hyvin kausihedelmä Persimon ja Oatlyn vaniljakastiketta.

Persimon, makea ihanuus on kuulunut mun suosikkeihin jo vuosia. Nykyisin sitä on tarjolla oikein reilusti. Menekki on varmasti lisännyt saatavuutta.  Hedelmän nimi vaihtelee sen mukaan, että mistä maasta se on tullut. Persimonia ei kannata säilyttää runsaasti etyleeniä tuottavien hedelmien ja kasvisten vieressä.

Persimon

Herkullisia hetkiä!

<3 Heli <3

Mun Betonihelvetti

Kohdalleni osui taas yksi nerokas elämänohje: ”Näe pienten asioiden suuruus”. Tämä pätee tietysti kaikkeen. Tänään haluan puhua nykyisestä asuinpaikastani Kouvolasta. 

Kymmenisen vuotta sitten aloin tutustua paremmin Kouvolaan. Oli muutto edessä. Aika usein törmäsin netissä siihen nurinaan, mitä kouvolalaiset omasta kotikaupungista netin keskustelupalstoilla selittivät. Urheilevana ihmisenä koetin erityisesti selvittää urheilumahdollisuuksia Kouvolan seudulta. Ja niitähän riitti ja riittää. Jännä miten siitäkin saatiin jotakin negatiivis- sävytteistä keskustelua nettiin. Mä en niistä tietenkään välittänyt. Ihmetytti vaan. Ihmetyttää vieläkin, kun paljasjalkaiset Kouvolalaiset narisee siitä sun tästä, kuinka paskasti ”kaikki” on. Pitäskö kattoo peiliin, jos liian moni asia on perseestä? Luulen, että niillä narisijoilla ei oo hyvä missään. Enkä nyt halua yleistää, vähän vaan ravistella. Täällä on paljon yrittelijästä porukkaa ja hienoja ihmisiä kaiken kaikkiaan. Ja näitä valittajia löytyy varmasti joka kolkasta.

Sen laitoin myös merkille ensimmäisinä Kouvola-vuosinani, että tehdasmentaliteetti jylläsi vahvana. Tai oletan sen olleen/olevan sitä. Se näkyy vahvasti työyhteisöissäkin. En tosiaan tiedä, että onko se se vai jokin muu seikka. Veikkaan, että se on kuitenkin ollut täällä entisessä tehdas- kaupungissa niin merkittävä työllistäjä, että on vaikuttanut yhteen ja mahdollisesti useampaankin sukupolveen. Karua se on, kun on isot työllistäjät lopettanut ja siirtynyt muualle. Tänä päivänä hiljentyneet kaupungit, nykyiset Kouvolan kaupunginosat on silloin ollut omia viirilejä kaupunkeja tehtaineen ja keskustoineen. On varmasti ollut kova paikka lähteä hyväpalkkaisesta tehdastyöstä yrittämään jotakin uutta.

Yrittäjät täällä tekevät tosi kovan duunin, että saavat yrityksen kannattavaksi. Itse henkilökohtaisesti toivon, että Kouvolan keskusta saataisiin uuteen eloon. Pieniä yrittäjiä pullolleen. Tietysti toivon niitä Kouvolan muihinkin tyhjiin kolkkiin. Täällä on paljon vapaata ja hyvää toimitilaa. Kunpa jotenkin voisikin toteuttaa toiveita. Moni pien’ yrittäjä tekee muuta työtä yrityksensä ohessa, jotta on mahdollista pyörittää yritystä. Melkoista touhua. Se vaatii tietysti paljon myös paikallisilta asukkailta. Mennä tyhjään keskustaan ja käyttää niiden pienyrittäjien palveluita mitä sinne on tullut ja mitä siellä vielä on. Vain ja ainoastaan sillä ne yrittäjät ja yritykset pysyy hengissä.

Kouvola on Suomen edukkaimpia paikkoja asua. Täältä on lyhyt matka isoimpiin kaupunkeihin, jos on tarve käydä sykkeessä :) Kaunista Suomen luontoa on myös siunaantunut tänne kaakon kulmalle todella paljon. On Repoveden kansallispuisto ja lisäksi ihan ”tavallista” metsää ja vesistöä yllinkyllin. Paljon kaikkea muutakin nähtävää ja koettavaa, jota en tähän nyt ala erittelemään. Kaiken muun hyvän lisäksi, täällä on Suomessa kolmanneksi eniten kesämökkejä. Ei siis voi väheksyä mökkiläisten arvoa tälle paikkakunnalle.

Kouvola, Tornionmäki

Kun mä olin pieni ajattelin, että varmasti muutan Kainuun perukoille isona. Rakastin sitä syrjäistäkin syrjempää maaseutua ja karua erämaata. Toisaalta, kun minussa on puolet pohojalaasta, niin toinen puoli minusta ajatteli, että lähden isona isän synnyinseudulle Koskenkorvalle :) En lähtenyt. Olen Kouvolassa. Eikä harmita. Olen jo pienestä pitäen saanut matkustaa Vantaalta, synnyinkaupungistani sukuloimassa ympäri suomen. Vaikka rahaa oli vähän, niin sukuloimaan ajeltiin. Tuli Suomi tutuksi :) Se on ihan mieletön rikkaus, että on päässyt näkemään monia paikkakuntia niin läheltä. Mikkeliin, jossa olen suuren osan elämästäni asunut, ikävöin toisinaan. Onneksi sinne on Kouvolasta lyhyt matka :) 

Latte Kouvolan keskustan ihanassa kahvilassa, Papulaarissa.

Pointtini lienee, että ollaan ylpeitä asuinpaikastamme, sijaitsi se missä päin tahansa. Usein näkee somessakin oman kaupungin dissaamista. Miksi ihmeessä? Jos on mentävä merta edemmäksi kalaan, niin sitten on vaan mentävä, eikä valitettava :) Se negatiivinen länkytys ei kyllä yhtään nosta paikan mainetta. Ei varmaan kovinkaan väärässä ole sanonta, ”Koti on siellä, missä sydän on”. Tehdään kouvolalaiset Kouvolasta se positiivisempi Kouvola <3 Paljon on kyllä asenteet meistä ihmisistä itsestään kiinni.

Yrittelijästä päivää :)

<3 Heli <3

Täydellinen elämä

Se on tässä ja nyt. Mitä me täällä tavoitellaan? Onnea? Jokainen haluaa olla onnellinen. Miten se sitten saavutetaan? Se vaatii aikaa, intoa, asennetta ja nimenomaan oikeaa aikaa. Oikeiden ihmisten päästämistä omaan elämään. Sekä sen oivaltamista, että voi päästää ihmisiä elämäänsä. Heitä, jotka ei aina huomauta sun ”virheistä” vaan ovat enemminkin sua tukevalla kannalla. Tärkeintä lienee oivaltaa se, että pääsee itse itseensä. Ehkä vähän hassusti sanottu, mutta noin mä sen ajattelen. Myrkyttäville suhteille ja asioille elämässä voi sanoo heipat, vaikka ei helppoa sekään. Työstöä vaatii.

Mulla on aina ollut, ihan pienestä pitäen, jotenkin tosi vahvana tunne tai tietämys siitä, että täältä lähtiessä ei mitään saa mukaan. Ei materiaa, eikä ihmisiä. Lähet täältä ihan iteksee. Sehän olis aivan mahtavaa, kun lähtö jonain päivänä on edessä, että olis niinku suht sinut ittesä kans ja onnellinen vaan ihan pelkästä omasta itsestään. Vai oletteko samaa mieltä? J Ennen sitä lähtöä on hyvä olla myös ne ystävyysasiat kunnossa. On ihmisiä, jolla ei tosiaan ole ketään ystäviä tai ihmisiä ympärillä. Joillain on ihmisiä ympärillä, mutta eivät puhu kenenkään kanssa mistään tärkeistä asioista. Suorittavat vaan arkeaan ja vaihtavat arkiset kuulumiset. Sitten jonain päivänä saattaakin tulla seinä vastaan, kun on vaan suorittanut.

Minulla on onnekseni sattunut eteeni, varsinkin viime aikoina kovin aidon oloisia ihmisiä, joilla on joku kyky tulla elämääni aikamoisella ryminällä. Tarkoitan, että ihan, kun olisi vuosia tuntenut jonkun. Juttu vaan luistaa. Sitten taas joidenkin kanssa ystävyys syntyy hissukseen. Eikä sekään huono ole. Molemmat on ihan yhtä mahtavia juttuja. Kiitollinen olen kaikista mun ympärillä olevista ihanista ihmisistä. Musta on ollut vaan jotenkin jännää, että mä tämmösenä suht’ introverttinä persoonana olen vaan ”törmäillyt”uusiin ihaniin ihmisiin. Siistii. On tunne, että just siksi mulle on tapahtunu kaikkia ihania juttuja nyt ja tunne, että syntyy jotain ihan uutta. Mä en vaan tiiä vielä mitä kaikkee J

Tuosta maallisesta mammonasta. Olen saanut kasvatuksen, jossa raha on yks "jumalista" ja omaisuudesta pidetään kynsin hampain kiinni. Siis semmoisestakin romusta ja roinasta, jolla ei edes oikeasti ole mitään merkitystä. Silti vieläkin pitää perustella omille vanhemmille, että miksi mun kanta on tämä. En väheksy rahaa tai materiaa. Raha on välttämätön, että täällä tulee toimeen. Se on myös paha, kun se ottaa liikaa valtaa. Aiheuttaa myös ihan liikaa stressiä ihmisille. On pakko olla paskaduunissa, jos ei vaihtoehtoja ole. En nyt tarkoita tällä sitä, että pitäisi aivan joutilaaksi heittäytyä. Vaan sitä, että avattaisiin silmämme ja nähtäisi se, kuinka huonosti monikin voi. Se on se ikuinen oravanpyörä.

Vaatii rohkeutta hypätä siitä pois ja lähteä kohti omaa minäänsä ja unelmiaan. Joillakin se hyppy tapahuu omasta tahdosta. Joillain jostain ulkoisesta tekijästä, joka tuntuu sillä hetkellä epäoikeudenmukaiselta, mutta onkin myöhemmin hyvä juttu. Jotkut jäävät loppuelämäkseen siihen valittamaan, kun mitään ei tapahdu. Tuossa lienee vaihtoehdot. Niistä jokaisen mahdollisuus valita myös itse ja mennä kohti omaa juttuaan.

Tänään aamuspinningissä omaa kiukkukuonaa purkaessani kelasin taas, kuinka onnekas olen. Spinningohjaaja oli valinnut ihanat biisit loppuun. Niillä tähän päivään. Toinen niistä oli tämä. Kuunnelkaa! Tämä Robbie Williamsin biisi on todellinen voimalaulu. 

Rakastakaa itseänne!

<3 Heli <3

Smoothie - huomenta!

Meinaa tässä pimeinä päivinä välillä meno hyytyä. Onneksi on ollut lunta nyt, valaisee kyllä niin ihanasti <3 Kirkasvalolampusta saa myös hieman apuja. Näistä ohjeista vähän vihreän keltaista smoothie- energiaa :) Helppoja ohjeita muokata minkälaiseksi haluaa. Ainesosat luomuna tai lähituotettua, jos vaan mahdollista. Jos kovin äkkinäinen lähtö aamulla, niin smoothien voi tehdä illalla valmiiksi odottamaan. Näillä väreillä herää :)

Vihreä mango-melonismoothie 1-2 annosta

2dl hunajamelonia kuutioituna
2dl mangoa kuutioituna
2rkl hamppurouhetta
1tl Spirulinaa tai viherjauhetta
1tl lucumaa
2tl kylmäpuristettua kookosöljyä
2dl suodatettua vettä
halutessaan makeutukseen luomuhunajaa

Usein laitan myös palan tuoretta inkivääriä

Ainekset sekaisin blenderissä tasaiseksi.

Tämä smoothie on kyllä makea ilman hunajaa. Ihanan samettisen oloinen. Värin saat jäämään kauniin keltaiseksi jättämällä vihreän jauheen pois. Tosin ravintosisältökin muuttuu silloin. 

Kurkku-melonismoothie 2 annosta

5dl tuorekurkkukuutioita

5dl hunajamelonia

kourallinen cashewpähkinöitä

2tl spirulinajauhetta

kourallinen mintun lehtiä

½ luomusitruunan mehu

makeutusta oman maun mukaan, esim. luomuhunajaa

Ainekset sekaisin blenderissä tasaiseksi.

Energiaa arkeenne!

<3 Heli <3

Kohtaamisia joulumyyjäisissä

Niin se on taas päiviä vierähtänyt niin, että ajatukset on pyörinyt mahotonta kyytiä päässä, eikä mikään ole itsestään hypännyt tänne valmiiksi postauksiksi. No nyt jotain pientä.

Tänään oli Kouvolan Voikkaan Virtakivessä joulumyyjäiset. Oli ihanan talvinen kelikin. Pääsi vähän joulufiilikseen.

Virtakiven sauna sijaitsee aivan Kymijoen tuntumassa, kauniissa miljöössä. Minusta siellä on jotenkin taianomainen tunnelma aina, kun olen siellä käynyt. Toisaalta, tekeekö ne ihmiset sen tunnelman. Tänään olin taas ihanien ihmisten ympäröimänä ja mitkä energiat tai jotakin, maagista.

Mä olin esittelemässä edustamaani luomumeikkisarjaa siellä. 
Tuttuun tyyliini lähtööni kuului hieman kohellusta. En kuitenkaan pahemmin unohtanut mitään oleellista. No joo, kameran. Olis saanut tännekin ehkä vähän parempia kuvia, kun puhelimella, mutta nyt mennään näillä. Ulos, joenrantamaisemaan en edes ehtinyt kuvaamaan, kun piti kuunnella kaikkia hyviä juttuja sisällä. J Vaikka lähtö olikin vauhdikas, niin kummallinen hyvä fiilis vaan tuli, kun pääsin perille ja sain purnukkani jonkunlaiseen ojennukseen omalle paikalleni.

”Tilasin” etukäteen vähän uusia käyttäjiä myymilleni meikeille. Minulle ei niinkään se, että saisin siitä meikkien myynnistä tuloja. Vaan se, että saan vietyä sitä sanomaa eteenpäin. He, jotka yleensäkin meikkaavat ja kosmetiikkaa käyttävät, niin käyttäisivät edes laadukasta sertifioitua luonnon kosmetiikkaa. Tosi hyvää mieltä tuo se, että ihmiset oivaltaa juttuja. Se, että mä sillä eläisin, niin olisihan se aivan mahtavaa. On hyvä sanoa tämä ääneen, jos toive vaikkapa joskus toteutuisi ja voisin ihan oikeana työnä tehdä tätä harrastustani.

Paljon on ajat muuttunut. Vielä viisi vuotta sitten, kun otin sarjan myyntiin itselleni, oli moni hyvinkin ennakkoluuloinen. Tässä muutamassa vuodessa on menty hurjia harppauksia eteenpäin ja ilokseni ihmiset on nykyisin todella paljon kiinnostuneempia siitä, että mitä ihollensa laittavat. Siitä ei päästä mihinkään, etteikö kaikki lähtisi liikkeelle siitä, että mitä suuhunsa laittaa, suoliston hyvinvoinnista jne. Se vaikuttaa kaikkeen, mutta järkyttävä määrä kemikaaleja imeytyy ihon kautta meihin, jos ei yhtään katso millä ihoaan sivelee.

Tosi kiva, kun paikalla oli paljon paikallisia pienyrittäjiä ja yrittäjiä vähän kauempaakin. Kivaa myöskin se, että tämmöisiä tapahtumia on järjestetty ja on aivan huippua saada olla mukana niissä. Lisää näitä! Kouvolan yrittäjät puhaltelemaan samoihin hiiliin.

Tänään tapahtui mahtavia kohtaamisia. Kiitos niistä. 

Muksaa alkavaa viikkoa! J

Terkkusin, Heli

Kuppien kuppi ja naisasiaa naisasianaiselta

Tämä teksti on enemmän naisille suunnattua matskua. Lukekoon miehetkin, jos aihe kiinnostaa.

Olen onnellinen saadessani olla nainen, äiti ja ehkä vielä joskus mummoloidikin, jos elinpäiviä riittää ja jos jälkikasvu lisääntyy. Olen ylipäänsä elämän pikkuasioista onnellinen. Mutta. Myös ne jotkut elämän ”pikkuasiat” laittaa mun sisäisen feministini nostamaan päätään ja avautumaan asioista. Toisaalta taas, mahtuu meihin naisiinkin kaikenlaisia mulkeroita, joita varmasti löytyy molemmista sukupuolista. Tää juttu läks rönsyämää heti alkuunsa sinne tänne, kun on niin paljon asiaa ja haluaa kertoa kaikesta nyt heti.

Kuva: Helsingin Sanomat

Kuukuppi. Musta tuli joku aika sitten niin kova kuukuppi – fani, ettei voinut olla kirjottamatta tästä aiheesta. 

Taisi olla viime viikolla, kun sukulaisMIES jakoi videon facessa, joka kertoi tamponien kemikaaleista. Kuukautissuojiin lisätään melko lailla kemikaaleja, tuoksuja(!?) ja kaikenlaista turhaa, mistä se videokin kertoi. 

Videon johdosta syntyi rönsyilevä ja pitkä keskustelu. Sille keskustelulle sai nauraa ihan vedet silmissä. Lähti aivan lapasesta se, että mitä kaikkee esim. sen kuukupin kanssa voi käydä :D Joku suhtautui siihen niin, että sen kanssa ei saa muuta, kuin sotkua aikaiseksi. Joku taas puhui kovasti puolesta.

Heille, ketkä ajattelivat aiheesta ei kovin hyvään sävyyn, niin voin avata pari juttua. Vessassa käynti ei suinkaan näytä siltä, että olis murhannut jonkun tai vähintään pahoinpidellyt ;) Mä, melkosena säätäjänä ja mämmikourana olen onnistunut selviämään kupin kanssa niin, että wc ei ole käyntini jälkeen taistelutanner. Sitä ei siis kannata pelätä. Sen kupin kanssa kyllä selviää, kun vähän treenaa. Minulla on vaan oma kokemukseni. Linkitän tähän enemmän asiaan perehtyneiden juttuja. Hyviä puolia on ilman muuta ekologisuus, varmuus ja tuotteen toimivuus kaiken kaikkiaan. Tekee mitä lupaa. 

Kuva lainattu Luneten sivuilta.

Oikein asetettuna kupin vetoisuus on paljon parempi, kun tamponien tai siteiden. Tiedän mistä puhun. Joskus olen ajatellut, että miten hitossa sitä ”jätettä” voi tulla niin paljon?! Mun mielestä enemmän jälkiä ja haittaa jää semmoisista suojista, mistä jää jäte. Sen lisäks suojiin ei voi luottaakaan. Usein meni jostain "ohi", mikä ei ole erityisen imartelevaa, kun ne olotilat on muutenkin semmoset, että vois olla jossain pimeessä luolassa pari päivää. Puhumattakaan siitä, jos taloudessa useammalla on samaan aikaan menkat, niin terve! Voi kanssaeläjä parkoja!
Jätteen lisäksi niihin suojiin menee ihan sairaasti rahaa, josta päästäänkin toiseen juttuun, mikä mua tässä ahisti viimeks eilen, kun siitä uutisoitiin. Naisen euro. Ehkä siitä kuitenkin toisella kertaa. Näitä ei muuten jaksa kukaan lukea :D

Heillä, jotka käyttää hormonaalista ehkäsyä, saattaa kuukuppi olla tarpeeton. Yleisesti ottaen silloin on menkat ymmärtääkseni monilla niukat, jos on ollenkaan. Useat naiset ovat kuitenkin luopuneet hormoneista. Hormonit aiheuttavat käyttäjän lisäksi muutoksia ympäristössä. 

Keskustelussa olleet eivät kannattaneet hormoneja lainkaan. Muutenkin sillä porukalla tuntui olevan ekologinen elämäntapa ja –asenne. Näistä kemikaaleista on ollut Kemikaalicocktail- blogissa postauksia. Vanhoja tosin, mutta eipä nämä asiatkaan uusia ole. Niihin ei ole kaikki vaan herännyt :)

Kuva lainattu Luneten sivuilta.

Keskustelussa joku nosti myös esille, että miksi paikoitellen menkat on vieläkin tabu. Onneksi ollaan menossa parempaan suuntaan, ehkä. Ymmärrän senkin, että maailmassa on kolkkia, jossa kuukautiset on hirveä häpeä tai jotain. Se nyt on vaan semmonen juttu, että yleisesti ottaen ne naisella on joka kuukausi ja siihen liittyy kaikkea ei niin kivaa. En vaan ymmärrä miksi asiasta, jolle ei voi mitään, pitää tehdä niin helvetin hankalaa!?

Mulle on ollut ikuinen mysteeri, että miksi myös miehet oikkuilee tai tuittuilee. Naisille todetaan yleensä; ”Et onks menkat, ku oot tommonen?”  Ehkä sitä pitäs ruveta naistenkin käyttämään tilanteissa, jossa mies urputtaa jotain. ”Johtuu varmaan hormooneista ja sillee” :D Joskus olis siistiä, et miehetkin vois testata niitä olotiloja, mitä ne menkat aiheuttaa. Vähän niin, kun muistan nähneeni videon, jossa miehet oli synnytys-simulaattorissa vai mikä lie. Ei ollu äijillä helppoo.

Tässä vielä muutama linkki liittyen aiheeseen.

Lunette

Suomalaisnainen teki kuukupista kansainvälisen bisneksen

Mikä on normaali vuodon määrä?

Miehet ja ehkäisyruiske :D

Terkkusin, naisasianais Heli