Kuulumisia ja ensi vuoden suunnitelmia

Kiireinen, stressaava ja reissun täyteinen vuosi 2017. 

Tuntuu, että toistan itseäni, kun jokainen blogipostaus alkaa sanoilla "hei taas pitkästä aikaa".
Tämä vuosi ei vain ole ollut sopiva blogin päivittämiselle. Kuten keväällä kirjoitin ostimme talon, jota olemme remontoineet. Lisäksi työt ja muu elämä ovat pitäneet minut kiireisenä aamusta iltaan. Miksei kukaan kertonut, että omakotitalossa on aina jotain hommaa tehtävänä? :D

Nyt elämä on kuitenkin rauhoittunut sen verran, että palaan taas päivittämään blogia säännöllisesti. Minulla olisi jemmassa läjäpäin reissupostauksia, joita olen aloittanut kirjoittamaan, mutta ne ovat jääneet kesken.
Postauksia on luvassa ainakin viime tammikuun Prahan reissulta, syyskuiselta reissulta Kreikan Karpathokselle ja Ranskan Rivierasta voisin kirjoittaa teille vaikka kirjan. Olen ollut kahtena vuonna peräkkäin Rivieralla, ja ensi vuonna menen uudelleen. Paikka on vienyt sydämeni täysin.

Odotan jo innolla vuotta 2018, vaikka tällä hetkellä istun peiton alla nenä tukossa. Sain joulun alla jonkun pöpön, mikä kaatoi minut sängynpohjalle heti joulupäivänä.
Muutaman päivän sängynpohjalla maanneena olen tullut siihen tulokseen, että ensi vuonna rauhoitan  hieman tahtia.
Kaikkeen ei aina tarvitse lähteä mukaan ja kaiken ei aina tarvitse olla tip top. Välillä vähemmän ja oikaisten onkin parempi.

Ensi vuonna aion myös juosta elämäni toisen puolimaratonin. En ole yli neljään viikkoon juossut, mutta kunhan saan taas hengitystiet auki, niin aion suunnata lenkkipoluille. Olisiko teillä suositella hyvää puolimaratonia loppukesästä tai alkusyksystä?

Jos vuodesta 2017 piti alunperin tulla reissuvuosi, niin 2018 ei kalpene yhtään sen rinnalla. Nimittäin tasan kuukauden päästä suuntaan Pariisiin. Onko kukaan teistä ollut Pariisissa? Nyt olisi kaikki vinkit tarpeen. Missä kannattaa syödä ja käydä?

Tein uudenvuodenlupauksen, jossa haastan itseni kirjoittamaan vähintään 104 blogipostausta ensi vuoden aikana. Se on kaksi postausta viikossa. Siihen minun pitäisi pystyä, vaikka olisin töissä. Jos siis meinaan hiljentyä, niin ei muuta kuin viestiä Instagramissa tai blogin Facebook-sivuilla, niin pidätte minut ruodussa. ;)

Mahtavaa uutta vuotta, Elina

Kuulumisia remontin keskeltä

Hei, vaan pitkästä aikaa.

Täällä ei todellakaan ole unohdettu blogia, mutta muu elämä on nyt vienyt niin paljon aikaa, että jostain on ollut pakko nipistää.

Mullehan iski joku ihme kaamosmasennus joulukuun aikaan, joulumielikin oli hetken aikaa hukassa. Kun sain kerättyä uutta energiaa alkavaa vuotta varten, elämä iski toisella isolla pommilla. Pitkäaikainen vuokrakämppämme oli saatu myytyä ja meidän piti etsiä uusi koti.

Olimme jo aiemmin päättäneet, että kun tuosta kodista on aika lähteä, ostamme oman kodin. Alkuvuosi menikin opiskellessa viemäreistä ja katoista sekä pohtien tiili- ja puutalojen plussia ja miinuksia. Sitten piti vielä ravata näytöissä. Epätoivo meinasi jo iskeä, kun kaikissa oli jotain vikaa.

Talojen katselu oli paljon mukavampaa, kun sai miettiä vain seinien väriä ja materiaalia. Kun piti ottaa selvää viemäreiden kunnosta, valesokkeleista ja painovoimaisesta ilmanvaihdosta, meinasin pudota kärryiltä.

Parin kuukauden etsinnän jälkeen löysimme meille uuden kodin. Ajattelin, että elämä rauhoittuu, kun uusi kotikin on tiedossa, mutta nyt se vasta rankkaa on ollutkin.

Kahdeksan tuntia töitä ja sen jälkeen toinen mokoma seiniä irti repien, maalaten, paklaten, järjestellen ja kaupoissa juostessa etsien ties mitä aineita, joista en ole aiemmin kuullutkaan. K-Raudan henkilökuntaa on piinattu hankalilla kysymyksillä.

Jos olen jotain muutaman viikon remppaamisesta oppinut, niin aina tulee takapakkia. Ihan aina. Mitäs ruudun toiselle puolelle kuuluu? Remppaako joku muu tällä hetkellä?

Yritän palata blogin kanssa pikkuhiljaa takaisin ruotuun. Olisinkin kysynyt, että kiinnostaako remppa-aiheiset postaukset?

Mehän toteutetaan pintaremppa pikkurahalla, joten budjettivinkkejä olisi tiedossa. Ihan kaikesta minulla ei valitettavasti ole ennen-kuvaa, sillä en edes tällä hetkellä tiedä missä kamerani on. Jossain tuolla pahvilaatikoiden keskellä. J

Mukavaa kevättä ja paljon auringonpaistetta <3

Elina

Kahviasiaa

Useasti on viime aikoina tullut esille, että minkälaista kahvia juon, mitä laitan sekaan ja mitä muut sekoittaa kahviinsa. Se on myöskin tullut esille, että rasva-/voikahvi ei mikään ihan uusi juttu ole. "Ennenvanhaan" on ollut yleistä sekoittaa kahviin voita.

Kahvista hypetetään paljon, eikä suotta. Suomalaiset juo ihan tolkuttomasti kahvia. Eikä siinä mitään, jos kahvi vaan kropalle sopii. Toki siihen vaikuttaa moni asia. Sen määrä ja laatu on varmaankin se pointti. Kahvia ei siis tarvitse kitata ämpäritolkulla.

Monelle se aamukahvi on päivän kohokohtia. Ei ole ihan sama millä aamulla itsensä käyntiin laittaa. Aamun kahvinautinto muuttuu aivan toisenlaiseksi, kun ryhtyy kiinnittämään huomiota laatuun, ei niinkään siihen, että pitäisi pannullinen kiskaista huiviin.

Rasvakahvi ja erilaiset versiot on ollut paljon esillä. Mä olen muutaman vuoden juonut kahvini näillä höysteillä. Ja kyllä. On parempi fiilis ollut, kun siitä ”myrkytetystä” kahvista. Valitsen siis kahvini tarkkaan mitä juon. Oon juonut pitkään Arvid Nordqvistin Reko- kahvia. Toki muutkin luomulaatuiset kahvit menee. Tärkeintä olisi, että se on luomua. Luomumerkityt tuotteet on kuitenkin sen verran vahdittua touhua, että merkkiin voi luottaa. Itse kyllä katson lisäksi alkuperämaan. Silläkin on minulle merkitystä. Oli luomua taikka ei.

Kahvimatskujani 😊

Tomi Kokko on paljon hehkuttanut Bulletproof kahviaan. Oma kahvini ei ehkä ihan just sellaista ole, mutta omasta mielestäni aivan mahtavaa kuitenkin. 

Omaan kahviini usein laitan; 

• Pressokeittimessä haudutettua luomukahvia
• Ashwagandhaa 
• Mucunaa 
• MCT-Öljyä 
• Kylmäpuristettua kookosöljyä
• Vaniljajauhetta 

Lisäilen edellä mainittuja suosituksen mukaan ja näitä ainesosia voi vaihdella mielensä mukaan 😊

Tarkemmin en näitä ainesosien vaikutuksia/tehoja tuohon käynyt avaamaan. Kattavampi selvitys löytyy, kun klikkailette linkkejä auki. Tuotteita saa täällä Kouvolassa Kouvolan luontaistuotteelta.

Hiljalleen alkaa kahvilatkin heräilemään tähän luomuun. Pääkaupunkiseudulla varmaankin enemmän pieniä kahviloita, joissa on spessumpia kahveja. Täällä Kouvolassa on tällä hetkellä yksi ylitse muiden. Papulaari, aivan ihana kahvila, josta saa mielettömiä kahveja, hyvälaatuista, tarkkaanvalittua kahvia, sekä erikoiskahveja. Näiden lisäksi palvelu ja tunnelma pienessä kahvilassa on niin ihana, että ei sitä pysty

Hieman jouluinen kuva. Papulaarissa joulun alla. Herkullinen Betonilatte 💖

Rakkaudesta kahviin 💗

Heli

Katkeruutta vai ihan vaan mulkkuutta

Varoitus: sisältää suoraa puhetta.

Kirjoittelin tämän postauksen lähinnä purkaakseni omia tuntoja. Jätin sen kuitenkin odottelemaan aikoja tulevia. Nyt oli tuleva aika.

Mitä se on, kun joidenkin ihmisten pitää ilman syytä syytellä jotakin toista ihmistä jostakin itselle tapahtuneesta ei niin kivasta asiasta. Tarvitseeko tapahtumaan aina syyllisen? Eikö voisi vaan hyväksyä oman elämänsä käänteet. Ei tapahtumista voi aina nimetä syylliseksi toisia ihmisiä. Ne on osittain tai kokonaan itse aiheutettuja. Taikka sitten asioiden yhteensattuma tai summa, mistä taas jotkut toiset asiat syntyy.
Se lienee täysin itseaiheutettua, että miten siihen suhtautuu. Niin, kun mäkin tässä nyt koetan miettiä, että miten suhtautuisiin siihen toistuvaan ilman todellista syytä tapahtuvaan hyökkäykseen.

Tapahtuipa tässä jokin aika sitten. Syyttely kohdistui minuun, kuten jo tuossa mainitsin. Ihmettelin taas, että mitähän vittua? En ymmärtänyt ollenkaan, että miten tässä nyt näin kävi. Päätin, että en todellakaan aio ottaa vastuuta sen toisen ihmisen oudoista oikuista. Asiahan oli niin, että en aikonut olla syyllinen, koska en sitä ollut. Puolustautua tietysti yrittänyt, mutta on vain yksi ja ainoa oikea kanta ja se on hänen. Tämän ihmisen osalta ilmeisesti riittää ärsyyntymiseen, että olen olemassa. Ihmettelen vaan sitä, että miksi ei tule jo se päivä, jolloin tämän tyyppiset ihmiset katsoisivat peiliin ja toteaisivat, että on pakko mennä itseensä. Ei aina voi syyttää muuta maailmaa omista ongelmistaan. Siinä kohtaa lähden tietty itsekin puolustuskannalle, kun toinen heittää paskamyrskyn päälle. Erityisemmin en ole tekemisissä tämän ihmisen kanssa. Vain ja ainoastaan olosuhteiden pakosta. Ihmettelen monesti, että miksi juuri minä olen hänen silmätikkunaan. Kymmenisen vuotta jatkunut mulkkuilu on osoittanut sen, että tämän ihmisen kohdalla se urpoilu ei lopu ja kun on tavallaan pakko olla vähän tekemisissä. Mutta toisaalta, pakkohan ei oo ku kuolla. Ehkä voisin ajatella, että laitan elämäni täysin uusiksi. 👀
Kovasti näitä työstänyt itseni kanssa ja työstö jatkuu. Aivan taatusti. Mietin myös sitä, että ehkä näillä ihmisillä ei ole kykyä nähdä asioita useammalta kantilta. On vain se yksi ainoa oma oikea, ei muita vaihtoehtoja. Eikä vaivaudu selvittämään faktoja asioiden osalta.

Ja kyllä, tätä tapahtuu niin paljon tässä niin sanotussa aikuisten maailmassa. Kiusaamista. Kelle se aikuinen menee selittämään mokomasta urpoilusta? No niin no, terapeutille tai jotakin. Mä pidän tätä kirjoittamista mun terapeuttina. 

Totean kyllä joka kerran jälkeen, että hänellä on jotakin ongelmia, koska hänen tarvitsee käyttäytyä noin, mutta silti se tahtoo vaivata jotenkin, kun tämmöinen episodi ilmaantuu. Onko se sitä, että hänen tarvitsee vaan itseään ”ylentääkseen” haukkua joku muu, vieläpä väärin perustein? Siinä kohtaa asia olis toinen, jos oikeasti olisi totta, mutta kun ei ole. Tai varmaankin hänen maailmassaan se on totta.

Eräs ystäväni sanoo, että nämä meidän elämään tulleet ihmiset on tarkoitettu meille opettajiksi jossakin asiassa ja ollaan tietyllä tavalla valittu opettamaan ne asiat meille. Varmaan pitää paikkansa. Minä olen ainakin oppinut tämän kyseisen mulkun osalta minimoimaan vitutusta. Kiitos. Oppi on mennyt perille. Voit siirtyä seuraavaan kohteeseen. Toivottavasti sinunkin viha-tuskallesi löytyy joku opettaja. Myös sen olen oppinut, että tarttee väistellä tiettyjä mulkkuja. 😁

"Ihminen on osa kokonaisuutta, jota kutsumme universumiksi - osaa, joka on rajoitettu aikaan ja paikkaan. Koemme itsemme, ajatuksemme ja tunteemme erillisenä muusta. Se on eräänlainen optinen tietoisuuden harha. Tämä harha on kuin vankila, joka rajoittaa henkilökohtaiset halumme ja kiintymyksemme vain muutamiin meille läheisiin ihmisiin. Tehtävämme on vapauttaa itsemme tuosta vankilasta. Laajentaa myötätunnon kenttämme kaikille eläville ja luonnolle sen kaikessa kauneudessa." - Albert Einstein

Yksi asia tästä tuli myös mieleeni. Katsoin pari päivää sitten videon. Mulla tuli itku välittömästi.Tämän kaltainen on järjettömän helppoa nykyään. Voidaan hakkua ketä vaan, miten vaan. Sosiaalinen media mahdollistaa sen oikein kätevästi. Omaan lähipiiriini mahtui myös näitä, jotka tätä henkilöä arvosteli. Ei ymmärtääksen kuitenkaan kirjoitellut tuommoisia kommenteja, mitä tämä missi on saanut. Aivan jäätävää meininkiä kuitenkin. Toivottavasti niiden arvostelijoidenkin sydämessä vähän muljahti nyt. Avatkaa silmänne ja laajentakaa hieman näkemystänne.

Nyt keskityn hyvään, tsau! 💖

Ihanaa päivää kaikille!

Heli

Mikkeli 5.1.2017