Varoitus: sisältää suoraa puhetta.
Kirjoittelin tämän postauksen lähinnä purkaakseni omia tuntoja. Jätin sen kuitenkin odottelemaan aikoja tulevia. Nyt oli tuleva aika.
Mitä se on, kun joidenkin ihmisten pitää ilman syytä syytellä jotakin toista ihmistä jostakin itselle tapahtuneesta ei niin kivasta asiasta. Tarvitseeko tapahtumaan aina syyllisen? Eikö voisi vaan hyväksyä oman elämänsä käänteet. Ei tapahtumista voi aina nimetä syylliseksi toisia ihmisiä. Ne on osittain tai kokonaan itse aiheutettuja. Taikka sitten asioiden yhteensattuma tai summa, mistä taas jotkut toiset asiat syntyy.
Se lienee täysin itseaiheutettua, että miten siihen suhtautuu. Niin, kun mäkin tässä nyt koetan miettiä, että miten suhtautuisiin siihen toistuvaan ilman todellista syytä tapahtuvaan hyökkäykseen.
Se lienee täysin itseaiheutettua, että miten siihen suhtautuu. Niin, kun mäkin tässä nyt koetan miettiä, että miten suhtautuisiin siihen toistuvaan ilman todellista syytä tapahtuvaan hyökkäykseen.
Tapahtuipa tässä jokin aika sitten. Syyttely kohdistui minuun, kuten jo tuossa mainitsin. Ihmettelin taas, että mitähän vittua? En ymmärtänyt ollenkaan, että miten tässä nyt näin kävi. Päätin, että en todellakaan aio ottaa vastuuta sen toisen ihmisen oudoista oikuista. Asiahan oli niin, että en aikonut olla syyllinen, koska en sitä ollut. Puolustautua tietysti yrittänyt, mutta on vain yksi ja ainoa oikea kanta ja se on hänen. Tämän ihmisen osalta ilmeisesti riittää ärsyyntymiseen, että olen olemassa. Ihmettelen vaan sitä, että miksi ei tule jo se päivä, jolloin tämän tyyppiset ihmiset katsoisivat peiliin ja toteaisivat, että on pakko mennä itseensä. Ei aina voi syyttää muuta maailmaa omista ongelmistaan. Siinä kohtaa lähden tietty itsekin puolustuskannalle, kun toinen heittää paskamyrskyn päälle. Erityisemmin en ole tekemisissä tämän ihmisen kanssa. Vain ja ainoastaan olosuhteiden pakosta. Ihmettelen monesti, että miksi juuri minä olen hänen silmätikkunaan. Kymmenisen vuotta jatkunut mulkkuilu on osoittanut sen, että tämän ihmisen kohdalla se urpoilu ei lopu ja kun on tavallaan pakko olla vähän tekemisissä. Mutta toisaalta, pakkohan ei oo ku kuolla. Ehkä voisin ajatella, että laitan elämäni täysin uusiksi. 👀
Kovasti näitä työstänyt itseni kanssa ja työstö jatkuu. Aivan taatusti. Mietin myös sitä, että ehkä näillä ihmisillä ei ole kykyä nähdä asioita useammalta kantilta. On vain se yksi ainoa oma oikea, ei muita vaihtoehtoja. Eikä vaivaudu selvittämään faktoja asioiden osalta.
Kovasti näitä työstänyt itseni kanssa ja työstö jatkuu. Aivan taatusti. Mietin myös sitä, että ehkä näillä ihmisillä ei ole kykyä nähdä asioita useammalta kantilta. On vain se yksi ainoa oma oikea, ei muita vaihtoehtoja. Eikä vaivaudu selvittämään faktoja asioiden osalta.
Ja kyllä, tätä tapahtuu niin paljon tässä niin sanotussa aikuisten maailmassa. Kiusaamista. Kelle se aikuinen menee selittämään mokomasta urpoilusta? No niin no, terapeutille tai jotakin. Mä pidän tätä kirjoittamista mun terapeuttina.
Totean kyllä joka kerran jälkeen, että hänellä on jotakin ongelmia, koska hänen tarvitsee käyttäytyä noin, mutta silti se tahtoo vaivata jotenkin, kun tämmöinen episodi ilmaantuu. Onko se sitä, että hänen tarvitsee vaan itseään ”ylentääkseen” haukkua joku muu, vieläpä väärin perustein? Siinä kohtaa asia olis toinen, jos oikeasti olisi totta, mutta kun ei ole. Tai varmaankin hänen maailmassaan se on totta.
Eräs ystäväni sanoo, että nämä meidän elämään tulleet ihmiset on tarkoitettu meille opettajiksi jossakin asiassa ja ollaan tietyllä tavalla valittu opettamaan ne asiat meille. Varmaan pitää paikkansa. Minä olen ainakin oppinut tämän kyseisen mulkun osalta minimoimaan vitutusta. Kiitos. Oppi on mennyt perille. Voit siirtyä seuraavaan kohteeseen. Toivottavasti sinunkin viha-tuskallesi löytyy joku opettaja. Myös sen olen oppinut, että tarttee väistellä tiettyjä mulkkuja. 😁
"Ihminen on osa kokonaisuutta, jota kutsumme universumiksi - osaa, joka on rajoitettu aikaan ja paikkaan. Koemme itsemme, ajatuksemme ja tunteemme erillisenä muusta. Se on eräänlainen optinen tietoisuuden harha. Tämä harha on kuin vankila, joka rajoittaa henkilökohtaiset halumme ja kiintymyksemme vain muutamiin meille läheisiin ihmisiin. Tehtävämme on vapauttaa itsemme tuosta vankilasta. Laajentaa myötätunnon kenttämme kaikille eläville ja luonnolle sen kaikessa kauneudessa." - Albert Einstein
"Ihminen on osa kokonaisuutta, jota kutsumme universumiksi - osaa, joka on rajoitettu aikaan ja paikkaan. Koemme itsemme, ajatuksemme ja tunteemme erillisenä muusta. Se on eräänlainen optinen tietoisuuden harha. Tämä harha on kuin vankila, joka rajoittaa henkilökohtaiset halumme ja kiintymyksemme vain muutamiin meille läheisiin ihmisiin. Tehtävämme on vapauttaa itsemme tuosta vankilasta. Laajentaa myötätunnon kenttämme kaikille eläville ja luonnolle sen kaikessa kauneudessa." - Albert Einstein
Yksi asia tästä tuli myös mieleeni. Katsoin pari päivää sitten videon. Mulla tuli itku välittömästi.Tämän kaltainen on järjettömän helppoa nykyään. Voidaan hakkua ketä vaan, miten vaan. Sosiaalinen media mahdollistaa sen oikein kätevästi. Omaan lähipiiriini mahtui myös näitä, jotka tätä henkilöä arvosteli. Ei ymmärtääksen kuitenkaan kirjoitellut tuommoisia kommenteja, mitä tämä missi on saanut. Aivan jäätävää meininkiä kuitenkin. Toivottavasti niiden arvostelijoidenkin sydämessä vähän muljahti nyt. Avatkaa silmänne ja laajentakaa hieman näkemystänne.
Nyt keskityn hyvään, tsau! 💖
Ihanaa päivää kaikille!
Heli
Mikkeli 5.1.2017 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti