Murusia Pariisista

Anteeksi kuvapläjäys! Aina, kun olen käynyt ulkomailla, reissusta jää pieniä yksityiskohtia tai hetkiä mieleen. Ajattelinkin aloittaa Murusia-matkasarjan blogissa, jossa kerron aina reissun jälkeen mieleenpainuvimmat hetket. Nyt on Pariisin vuoro.

Le Maraisin alue

Luin Le Maraisista ensimmäisen kerran Mondosta. Silloin päätin, että sinne on vielä päästävä. Onneksi menimme. Kahdesti. Le Maraisin alueella tunsin olevani eniten Pariisissa. Ihania pastellinvärisiä taloja ja ikkunaluukkuja, mukulakivikatuja, pieniä gallerioita, putiikkeja ja kahviloita. Osa rakennuksista on säilynyt keskiajalta asti. Le Maraisia kutsutaankin vanhaksi Pariisiksi.

Nykyään Le Marais on tunnettu muun muassa juutalaiskortteleista. Le Maraisin kapeilla kujilla saattoi nähdä, kun vanhempi juutalainen mies sitoi tefillin nuoren miehen vasempaan käteen ja otsalle hiusrajan tuntumaan. Tefillin on nahasta tehty kotelo, jonka sisältämiin pergamentteihin on kirjoitettu Tooran jakeita. Vaikka tiesin olevani Pariisissa, tuntui kuin olisin ollut hetken jossain ihan muualla. Lisäksi söin elämäni parhaat falafelit L'As du Fallafelissa Le Maraisissa.

Katakombit

Yksi vaikuttavimmista kokemuksista elämässäni. Katakombeihin on haudattu 1700-luvulla kuusi miljoonaa pariisilaista, sillä hautausmailla ei ollut tarpeeksi tilaa.

Katakombeihin mennään kapeita loputtoman pitkiä portaita pitkin syvälle maan alle. Lopulta alkava käytävä on hämärä, matala ja kapea. Katosta tippuu vesipisaroita ja haju on tunkkainen. Reisi- ja sääriluut on aseteltu vieriviereen. Niiden välissä on pääkalloista tehtyjä rivejä. Rivistöissä näkee niin lasten kuin aikuistenkin pääkalloja. On vaikea uskoa, että luut ovat oikeita.

Katakombeissa on hiljaista. Olen lukenut, että Pariisin alla asuu 4,5 miljoonaa rottaa. olin varma, että törmään rottiin katakombeissa, mutta onneksi niitä ei tullut vastaan.

Katakombeihin ei päästetä kuin tietty määrä ihmisiä kerrallaan, joten vilkkaampina kuukausina kannattaa varautua jonottamaan parikin tuntia. Me jonotimme noin puoli tuntia ennen kuin pääsimme sisään.

Eiffel-torni

Tämä on aika cliché, mutta olen aina halunnut nähdä tuon mystisen tornin, josta olen lukenut mielenkiintoisia tarinoita. Tiesitkö, että Eiffel-torni oli maailman korkein rakennus vuoteen 1930 asti, jolloin New Yorkin Chrysler Buildingin valmistui? Tai, että huipulle päästäkseen pitää kivuta 1665 porrasta. Siinä saa melkoisen poltteen pakaroihin ja reisiin. Me käytimme hissiä.

Olen aiemmin nähnyt Eiffelin kopion Las Vegasissa, mutta se kalpeni aidon rinnalla. Minusta Eiffel-torni on kaunis maamerkki. Etenkin valoshown aikaan torni on taianomainen, kun 20 000 hehkulamppua välkkyy sattuman varaisessa järjestyksessä viiden minuutin ajan.

Fidèlement votre, Elina