Matkustavalle sattuu
ja tapahtuu. Minä olen joutunut ulkomailla taksikuskin huijaamaksi,
minut on ryöstetty, olen joutunut vahingossa keskelle ampuma-asevälikohtausta, myöhästynyt lennolta ja minut on ilmoitettu
kadonneeksi. En ollut oikeasti kadoksissa. Se
oli vain kurjaa sattumusten sarjaa. Kävin nostamassa automaatista
rahaa, kun ystäväni kävi kääntämässä auton. Jotenkin
onnistuimme menemään ristiin, joten lähdin kävelemään ystäväni
kotia kohti. Huomasin akkuni loppuneen ja ystäväni oli pelästynyt,
joten hän soitti poliiseille ja ilmoitti minut kadonneeksi. :D Tässä
tarina lyhykäisyydessään. Tosiaan, onneksi kaikesta on kuitenkin
aina selvitty suht naarmuitta.
Ainakin minun on
välillä hankala tajuta, että maailmalla ei välttämättä ole
yhtä turvallista kuin Suomessa. Täällä voi huoletta kulkea reppu
auki tai jättää autonovet auki. Sikäli mikäli myös maailmalla
on rehellisiä ihmisiä. Kun laukkuni varastettiin junassa, olin
varma, etten enää ikinä näe sitä. Laukussa oli kaikki tärkeä eli kortit, avaimet, kamera, kännykkä. Myös laukulla oli minulle tunnearvoa, sillä lapsuudenystäväni oli ostanut
sen minulle ennen New Yorkiin muuttoa. Meni pari kuukautta, kun
ystäväni Jenkeissä sai puhelinsoiton. Laukkuni oli löytynyt ja sain sen
takaisin. Laukkuni oli löytynyt roskiksesta. Varas oli vienyt vain
käteiset, kaikki muu oli tallella. Mikä tuuri!
Taskuvarkaita on
kaikissa suurissa kaupungeissa. Siksi laukkua kannattaa pitää
kropan etupuolella ja suurissa väkijoukoissa kannattaa vielä
lepuuttaa toista kättä laukun päällä. Liian epäluuloiselta ei
kuitenkaan kannata näyttää, sillä kuulema sekin saattaa saada
taskuvarkaat liikkeelle.
Jos vain
mahdollista, sovi taksikuskin kanssa hinta ennakkoon. Tammikuinen
Pariisin reissu alkoi vähän kurjasti, kun jouduimme Johannan kanssa
”taksikuskin” huijaamaksi. Emme löytäneet oikeaa taksitolppaa,
kun olimme kysyneet sen sijaintia jo neljä kertaa ärsytyskäyrä
oli tapissa. Kun luulimme olevamme taksitolpalla, mukavan oloinen mies kysyi olemmeko taksia vailla,
sen ihmeempiä miettimättä hyppäsimme kyytiin. Mikä moka! Emme
tajunneet edes katsoa onko auton katolla taksikylttiä. Lopulta
jouduimme maksamaan 20 kilometrin matkasta 60 euroa, kun oikea hinta
oli vajaa 40 euroa. Onneksi kuski kyninyt tilejämme tyhjäksi vaan
huijasi vain hieman ekstraa. Katso aina, että taksi näyttää taksilta ja siellä on taksamittari. Siltikin hinta kannattaa sopia ennakkoon. Ota netistä selvää paljon taksi yleensä maksaa kohteessa ja neuvottele hinta sen mukaan.
En ole vielä itse
törmännyt rannekehuijareihin, mutta kuulema ainakin Pariisissa
näitä on paljon liikkeellä etenkin suosittujen nähtävyyksien
liepeillä. Kaksi ystävääni ovat joutuneet näiden huijareiden
uhreiksi Sacre Coeurin lähistöllä Pariisissa. Huijaus toimii niin,
että turistille aletaan hyvin määrätietoisesti punoa ranneketta
ja sen saatetaan sanoa olevan ilmainen. Kun ranneke on valmis,
”ostettu” tuote pitääkin maksaa ylihinnalla ja tilanne voi
muuttua uhkaavaksi, jos rahaa ei meinaakaan tulla.
Ennen reissua ja
reissussa kannattaa seurata kohteen uutisia, sillä jossain maissa
esimerkiksi mielenosoitukset saattavat äityä mellakaksi. Kannattaa
myös tutustua etukäteen paikallisiin lakeihin ja sääntöihin,
jotka saattavat erota hyvinkin paljon omastamme. Tiesitkö, että
esimerkiksi Dubrovnikissa voi saada sakon ilman paitaa kulkemisesta
tai että Miamissaa rannalla nukkuminen on laitonta?
Mihin outoihin
sääntöihin olet törmännyt maailmalla? Entä minkälaisia
kommelluksia sinulle on sattunut?
Elina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti