Vaikka tänä vuonna
kesä oli pitkä, se meni ihan älyttömän nopeasti. Kevätkin
hujahti jonnekin. Tammikuun Pariisin tai maaliskuun Budapestin
reissusta tuntuu olevan jo pieni ikuisuus.
Muutenkin minusta on
viime aikoina tuntunut, että aina on maanantai tai perjantai, sitten
niiden välissä tapahtuu kaikenlaista.
Töitä, tapaamisia,
kohtaamisia, hetkiä, ex-tempore-juttuja, perusarjen pyöritystä..
Minun on etenkin
kesäisin vaikea sanoa ei, koska kesästä pitää ottaa kaikki irti.
Olen kaksi viimeistä kevättä ja kesää mennyt sillä ajatuksella,
että ehtiihän sitä nukkua sitten syksyllä. Viime vuonna homma
eskaloitui paniikkikohtauksiin ja tänä vuonna minut pysäytti
flunssa.
Eihän tällaisessä
elämäntavassa ole mitään järkeä!
Tätä ei kuule
minun suustani usein, mutta onneksi nyt on syksy. En ole
syksyihmisiä. Olen kirjoittanut siitä aiemminkin.
Nyt kuitenkin nautin
siitä, että kalenterissa ei ole töiden lisäksi oikeastaan mitään
muuta.
Yksi merkintä
sieltä kuitenkin löytyy ensi viikon keskiviikolta. Meille tulee
silloin vihdoin ja viimein koiranpentu. Päädyimme pitkän pohdinnan
jälkeen bokserinarttuun, jonka nimesimme Hallaksi.
Hallasta ja
koira-arjesta kirjoitan varmasti vielä lisää. Niin kuin myös
viikon takaiselta Nizza-reissulta.
 |
| Siinä se on. Meidän Halla! |
Tuntuu ihanalta,
että vietän suurimman osan syksystä kotona koiranpennun kanssa
touhuten. Lisäksi aion lukea kaikki ne kirjat, jotka minulta jäi
kesällä lukematta.
Voisin myös vihdoin
toteuttaa tuon minun parin vuoden takaisen syksyn to do-listan.
Mitä teidän
syksyyn kuuluu?
Terkuin, Elina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti