Ihana, kamala vuosi 2018

"Takapihan" rauhoittavaa maisemaa ja sininen hetki 💙

Olen ylityöllistänyt itseni, niinpä kirjoittelut jää. Eikä ehdi pöytälaatikko- tekstejäkään julkaista. Kiireistä on ollut. Viimeksi olen tänne blogiin avautunut elokuussa työn vähyydestä. Tiesin, että siitä on hyötyä. Sitä saa mitä tilaa. Tilasin töitä, sain töitä. Jokuhan siitäkin kirjoituksesta mielensä pahoitti. Pääasiassa sain kuitenkin ymmärrystä ja työkuvioita osakseni, mikä on ihan tosi jees. Useaan otteeseen tekstissä mainitsin kyllä, että ei ole aikeita luovuttaa, enkä ole luovuttanut. 

Sydämessäni tiedän, että teen oikeita asioita ja ratkaisuja just nyt työrintamalla ja niissä pysyn. Piste. Tykkäsi ihmiset mun jutuista taikka ei.

Minulla on ollut siis ihan mukavasti töitä. Kakkostyötä on saanut tehdä ehkä vähän enemmän, kun ykköstyötä eli niitä oman yrityksen duuneja. Joka päivä olen muistanut olla kiitollinen siitä, kun on töitä ja saan tehdä sitä mitä rakastan.

Tästä vuodesta piti hieman kirjoitella. Mitä nyt olen ympärillä aistinut, nähnyt ja kuullut niin vuosi 2018 ei ole ollut helppo oikein kellekään. On jotenkin ihan jäätävät energiat jyllännyt.

Tässä työn teon ohella on elämä heitellyt pikkusen kapuloita rattaisiin, kuten elämällä tapana on. Nyt ne on vaan tuntunut liian isoilta kapuloilta. Jälleen olen kääntänyt katseen itseeni ja peiliin. Mietin usein, että olenko niin ääripään tyyppi, että koen voimakkaasti nämä elämän muutokset. Tässä on ollut nyt vähän kaikenlaista, niin kait vois asian ilmaista. Vuoron perään on jokainen osanen minussa ja elämässäni ollut kriisissä tänä vuonna. Ei se mitään. Se kuuluu elämään. Vuosi 2017 olikin vähän loivempi. Mitä nyt parin tutkinnon suorittamista oli työn alla ja sen semmosta. Elän vaan todella vahvasti nämä muutokset. Sen myös omalta osaltani myönnän, että onhan niitä muutoksia piisannut. Välillä se uuvuttaa ihan totaalisesti, kun pitää mennä läpi kaikki niin täydellä tunteella. Toisaalta itsehän nämä polut valitaan mitä tallataan, eikä luonteelleni missään tapauksessa sovi suora ja helppo polku. Mähän kuolisin tylsyyteen. Ei siis tällä luonteella sellaista. Sujuvasti on siis otettu vastaan mitä tämä vuosi antoi. Myönnän senkin, että nyt on takki totaalisen tyhjä. En palaudu muutaman päivän vapailla työputkistani, joten olen ihan merkkaillut oikeita vapaita kalenteriin tulevaisuuteen. Pysyn niissä. Lomakin on näköpiirissä. Aivan mahtavaa 💗

Joulun alla kauppakeskus Kampin valoloistoa 😍

Tilaan hieman loivempaa vuotta ensi vuodeksi. Pyydän myös vielä lisää älyä bisnekseen ja ihania uusia juttuja elämääni. Tiedän, että niitä on tulossa.  Aikaa ystäville ja rakkaille ihmisille. Jonkunlaisia lupauksia annan myös. En aio ottaa näistä kuitenkaan stressiä. Nämä on helppo toteuttaa, koska olen jo niin pitkään niitä toteuttanut 😁💖

Lupaan sanoa useammin EI ja vastaavasti myös KYLLÄ, jos sydän niin sanoo. Eli lupaan kuunnella vielä enemmän sydäntäni, mikäli se nyt on mahdollista.

Lupaan kiinnittää huomiota enemmän itsestäni huolehtimiseen ja hengaamiseen itseni kanssa. Olen jonkin tovin haaveillut mää- matkasta, ehkäpä sekin järjestyy. Tavalla tai toisella. 

Mitä sä haluat ensi vuodelta?

Tässä bongasin vanhan konstin. Joku oli somessa jakanut. Tästä klikkaamalla löydät ohjeet. Luultavasti teen sen tässä vielä ennen vuoden vaihdetta. Poltan paperin, johon olen kirjoittanut kaikki tämän vuoden taakse jätettävät kokemukset. Olen niistä oppini ammentanut. Lisäksi kirjoitan kirjeen itselleni vuoden päähän; mitä silloin teen ja missä olen. Katsotaan osuuko nappiin. 

Kiitos vuosi 2018. Tervetuloa uusi vuosi 2019 😊

Ihanaa ja menestyksekästä uutta vuotta kaikille!

Terkkusin, Heli

Kalevaisesta jäsenkorjauksesta on apua moneen vaivaan

Kun ensimmäisen kuulin Kalevalaisesta jäsenkorjauksesta, mieleeni tulivat shamaanit. Ajattelin sen olevan jotakin mystistä. Jotain poppamiesloitsuja.

Moni tuttuni oli kertonut saaneen paljon apua erilaisiin ongelmiin Kalevalaisesta jäsenkorjauksesta. Olin iloinen, kun Riikka ehdotti, että pääsisin hänelle testiasiakkaaksi.

Kalevalainen jäsenkorjaus on tieteellisesti tutkittu, määrämuotoinen, perinteeseen tukeutuva, käsillä tehtävä, kudoksia kunnioittava hoitomuoto. Koko keholle tehtynä hoito parantaa liikkuvuutta, vaikuttaa lihaksia ja kalvorakenteita rentouttavasti elvyttäen samalla erilaisten kudosten ja aineenvaihduntajärjestelmien sekä hermojen toimintaa.

Hoito alkaa kehon kartoituksella. Täytetään kaavake, johon merkitään kropan ongelmakohtia, kuten missä tuntee kipua tai puutumista. Kalevalainen jäsenkorjaaja katsoo seisoma-asentosi ja tekee muistiinpanoja.

Sen jälkeen alkaa hauskin osuus. Jäsenkorjaaja painelee ja liikuttelee ensin jalkoja, siitä siirrytään ylöspäin.

Hoito ei ollut yhtään sitä mitä odotin. Hoidossa käsitellään koko tuki- ja liikuntaelimistö jalkapohjista kallonpohjaan saakka.

Kun perinteisessä hieronnassa hierotaan kipeitä paikkoja auki, kalevaisessa jäsenkorjauksessa korjataan vikoja kokonaisvaltaisesti ja tutkitaan perin pohjin, mistä ongelmat johtuvat.

Minun sääreni olivat aivan tukossa, enkä ollut edes tiedostanut asiaa. Olin vain oppinut elämään niiden kanssa.

Kun tuki- ja liikuntaelimistö on tasapainossa, se poistaa lihaksista jännitystä, vapauttaa kalvorakententeita ja parantaa nivelien liikkuvuutta.

Hoito oli erittäin rentouttava. Välillä jalkoja hoidettaessa minua kutitti päänahasta, mutta se on kuulema normaalia. Ensimmäisen hoitokerran jälkeen nukahdin kotona sohvalle ja heräsin vasta seuraavana aamuna.

Riikka hoiti minua kolmen kerran sarjahoitona. Ensimmäiset kaksi tapaamista olivat kuukauden sisään ja kolmas oli kuukauden jälkeen ensimmäisistä hoitokerroista.

Pohkeeni saatiin hoitojen aikana auki. Voin kertoa, että sen huomaa, kun pohkeet eivät ole täynnä kuonaa.

Olen myös ollut paljon tietoisempi omasta kropastani hoidon jälkeen. Suosittelen!

Tiesitkö, että kalevalaisella jäsenkorjauksella on saatu hyviä hoitotuloksia muun muassa

• Jalkojen erimittaisuuden korjaamisessa
• Kasvukipujen hoidossa
• Eri nivelten, kuten nilkan ja polven virheasentojen korjaamisessa
• Skolioosin hoidossa
• Tenniskyynäsrpään ja rannekanavan oireyhtymän hoidossa
• Asentohuimauksen, migreenin ja erityyppisten pääkipujen hoidossa
• Vauvojen koliikkikivuissa.

Lähde: Kansanlääkintäseura

Elina

Tuhti vadelma-suklaa-raakakakku

Välillä tekee mieli jotakin oikein tuhtia. Etenkin, kun illat pimenevät ja vettä sataa. Tämä vadelmasuklaa-raakakakku sopiikin syksyyn kuin nenä päähän. Lisäksi kakku on siitä ihana, että yksi pala riittää. Oikeasti. Kakku on kaiken lisäksi suht helppo tehdä ja apuvälineeksi tarvitsee vain tehosekoittimen.

Vadelmasuklaa-raakakakku ohje:

3 dl taatelia

3 dl erilaisia pähkinöitä

(tässä manteli, cashew, pekaani- ja saksanpähkinä seos)
1 dl raakakaakaojauhe

1 dl vettä (aloita desistä)

Vadelmakerros:

200 grammaa vadelmia

(Tässä kakussa noin 180 grammaa vadelmia ja noin 40 grammaa mansikoita)

1 rkl chiansiemeniä

Suklaakuorrutus

2 dl raakakaakaojauhe

3/4 dl hunajaa

1 dl kookosöljy

2 rkl tocoa

3-4 rkl lämmintä vettä

Ohje:
Sulata vadelmat, jos käytät pakastettuja. Sekoita ne chiasiemenien kanssa. Anna turvota "hilloksi".
Pane pähkinät ja raakakaakaojauhe tehosekoittimeen.
Kun pähkinät ovat sopivan pieninä paloina, lisää tehosekoittimeen taatelit ja desi vettä. Lisää vettä sen mukaan, että saat tasaisen massan.
Painele massa irtopohja- tai piirakkavuokaan.
Kaada vadelmatäyte pohjan päälle.
Laita kakku pakastimeen asettumaan noin tunniksi.
Valmista sillä aikaa suklaakuorrute.
Sulata kookosöljy ja hunaja varovasti mikrossa tai vesihauteessa.
Lisää sekaan raakakaakaojauhe, toco ja lämmin vesi. Sekoita tasaiseksi.
Lisää kuorrute kakun päälle. Laita vetäytymään pakastimeen vielä noin puoleksi tunniksi.
Nauti!



Ps. Kakun ohje on muokattu omanlaiseksi tästä ohjeesta.

Elina ja Heli

Muistatko sen, kun halusit sitä, mitä sinulla on nyt?

Liian usein sitä vain porskutamme eteenpäin. Kun yksi asia on saatu päätökseen, siirrytään toisen asian pariin.

Liian harvoin pysähdymme ja pohdimme, kuinka paljon unelmia on matkan varrella jo toteutunut.

Jos miettii vaikkapa viimeistä kymmentä vuotta, siihen mahtuu varmasti meillä kaikilla toteutuneita unelmia, ja niitä, jotka ovat vielä saavuttamatta. Sitten on vielä unelmia, joita luuli haluavansa, mutta ne eivät olleetkaan itseä varten.

Mieti jotakin toteutunutta unelmaa. Muistatko sen fiiliksen, kun halusit sitä, mitä sinulla on nyt? Pitikö sen eteen tehdä töitä? Tuntuiko se ihan mahdottomalta? Vai toteutuiko unelma vähän kuin huomaamatta?

Minun kohdallani unelmointi alkaa hillittömällä innostuksella. Etsin tietoa, suunnittelen ja käytän mielikuvia. Miltä minusta tuntuu, kun jokin asia on saavutettu.

Sitten iskee epävarmuus ja pelko. Onko aika oikea? Olenko valmis riskeeraamaan kaiken tämän vuoksi? Haluanko tätä oikeasti?

Sen jälkeen unelmat jäävät usein kytemään. Tämä vaihe erottaa jyvät akanoista. Kaikista ideoista ja unelmistani toteutan lopulta ehkä 20 prosenttia.

Yleensä ne toteutuvat huomaamatta, mutta jälkikäteen ajateltuna niiden eteen onkin tehnyt paljon töitä. Silloin tajuaa myös matkan arvon. Usein se opettaa meille enemmän kuin itse päämäärä.

Siksi haluankin, että painat tämän hetkisen tunteen mieleesi jostakin toteutumattomasta unelmasta. Unelma voi olla kuinka iso tai pieni tahansa. Kun se toteutuu, muistele hetkeä, jolloin luulit, että unelma on ihan mahdoton. Analysoi matkaasi, ja opi itsestäsi.

Ennen kaikkea muista unelmoida, sillä siitä tulee hyvä mieli. Unelmoida voi myös siitä, että se hyvä, mitä on, pysyisi.

Unelmoiden, Elina

Syyskuulumisia ja koiranpentu-uutisia

Vaikka tänä vuonna kesä oli pitkä, se meni ihan älyttömän nopeasti. Kevätkin hujahti jonnekin. Tammikuun Pariisin tai maaliskuun Budapestin reissusta tuntuu olevan jo pieni ikuisuus.

Muutenkin minusta on viime aikoina tuntunut, että aina on maanantai tai perjantai, sitten niiden välissä tapahtuu kaikenlaista.

Töitä, tapaamisia, kohtaamisia, hetkiä, ex-tempore-juttuja, perusarjen pyöritystä..

Minun on etenkin kesäisin vaikea sanoa ei, koska kesästä pitää ottaa kaikki irti. Olen kaksi viimeistä kevättä ja kesää mennyt sillä ajatuksella, että ehtiihän sitä nukkua sitten syksyllä. Viime vuonna homma eskaloitui paniikkikohtauksiin ja tänä vuonna minut pysäytti flunssa.

Eihän tällaisessä elämäntavassa ole mitään järkeä!

Tätä ei kuule minun suustani usein, mutta onneksi nyt on syksy. En ole syksyihmisiä. Olen kirjoittanut siitä aiemminkin.

Nyt kuitenkin nautin siitä, että kalenterissa ei ole töiden lisäksi oikeastaan mitään muuta.

Yksi merkintä sieltä kuitenkin löytyy ensi viikon keskiviikolta. Meille tulee silloin vihdoin ja viimein koiranpentu. Päädyimme pitkän pohdinnan jälkeen bokserinarttuun, jonka nimesimme Hallaksi.

Hallasta ja koira-arjesta kirjoitan varmasti vielä lisää. Niin kuin myös viikon takaiselta Nizza-reissulta.

Siinä se on. Meidän Halla!

Tuntuu ihanalta, että vietän suurimman osan syksystä kotona koiranpennun kanssa touhuten. Lisäksi aion lukea kaikki ne kirjat, jotka minulta jäi kesällä lukematta.

Voisin myös vihdoin toteuttaa tuon minun parin vuoden takaisen syksyn to do-listan.

Mitä teidän syksyyn kuuluu?

Terkuin, Elina

Totuus yrittäjyydestä

Kuva: MotivaatioTohtori

Herään kauniiseen aamuun. Stressi. En tunnista tai myönnä sitä, mutta jossain alitajunnassa se jyskyttää. Nousen hymyillen ylös ja nautin täysin siemauksin auringonvalosta. 

Katson ajanvarauskalenteria. Se ammottaa tyhjyyttään seuraavat viikot paria varausta lukuunottamatta. Katson toiveikkaana sähköpostinkin. Sinne tulee varauksesta aina ilmoitus. Ei mitään sielläkään. Lamaannun. Taas. Itkettää. Synkimpinä epätoivon hetkinä mietin, että olenko luotu vaan epäonnistumaan tässä jutussa, kunnes taas muistan päämääräni ja unelmani. Se on kirkkaana mielessäni. Päämäärästä voi olla hankala pitää kiinni, jos on taloudellisia vaikeuksia. Nämä on luultavasti mielen esteitä myöskin. Täytyy vaan päästä niistä yli.

Katson taas tyhjänä ammottavaa varauskalenteria. Mielestäni en ole kaikkea markkinointia voinut väärin tehdä. Eikö mulle vaan riitä asiakkaita? Yksi varaus tuli viikonloppuna viikon alkuun, mutta palvelua edeltävänä päivänä asiakas perui sen. Tätä tapahtuu usein. Vaikka sanovat peruessaan, että varaan uuden ajan pikaiseen tai kohtapuoleen, niin harva sen tekee. Jotkut kuitenkin, että en yleistä. Harmittaa sekin, että jengi puhuu paskaa. Sekin harmittaa, että välitän siitä. Miksi edes välitän? Nykyään ihmisten oharit harmittaa ehkä vähemmän, kun joskus aiemmin. Mun pitäs olla jo tottunu siihen.

Suurin osa ei myöskään ymmärrä sitä, että peruessaan ajan viimetipassa siihen on hyvin hankala saada ketään tilalle. Joka tarkoittaa sitä, että yrittäjä menettää tulonsa siltä osin.

Varsinkin silloin on vaikea saada tilalle ketään, jos on muutenkin asiakkaista pulaa. Jokainen asiakas on kullan arvoinen 💛

Yrittäjä- sanasta mielipiteeni. Suomen kieli jo leimaa yrittäjän tietynlaiseksi ”yrittäjäksi”, että aina vaan se yrittää pääsemättä päämääräänsä. Olen päättänyt jo aikaa sitten, että olen onnistuja, enkä yrittäjä. Olen ollut 14 vuotta yrittäjänä. Pääasiassa sivutoimisena. Pari vuotta aiemmin täyspäiväisesti ja nyt sitten tämä uusi jakso kokoaikaista yrittäjyyttä. Koen, että yrittäjyys on mun juttu ja virtaa vahvasti minussa. Onnistujana ajattelin kuitenkin edetä tällä yrittäjäurallani 😊

Päässä jyskyttää. On koskenut tavallista useammin ja enemmän päähän. Olen väsynyt koko ajan. En nuku. Illalla nukahdan siihen, että olen äärimmäisen kiitollinen saamistani asioista ja siitä, että voin viimein olla täyspäiväisenä yrittäjänä ja tehdä työtä, jota rakastan. 

Kuva: Omasta Unelma- korttipakasta vetästystä kortista. (Kortit: Hidasta Elämää)

Yöllä herään johonkin. Koetan saada unenpäästä uudestaan kiinni. Kaikesta huolimatta alkaa pyöriä kalenteri- lasku- ja mikälie- mylly päässä. Vaikka kuinka buustaan itseäni nukkumaan ja ajattelen positiivisesti sekä olen käyttänyt kaikki kikat nukkumisen eteen. Silti tuo mylly aloittaa härdellinsä. Eikä ihme. Onhan henkilökohtaisella tililläni usein jopa pari kymppiä rahaa, jos sitäkään. En pysty osallistumaan kotimme lainanmaksuun, enkä mihinkään. Ahdistaa ihan helvetisti. Tämän yrittämisen mahdollistaa siis vain ja ainoastaan mieheni. Jos olisin yksin, niin olisi täysin mahdoton yhtälö olla nyt tämän alan yrittäjänä tai sitten se olisi vaan mennyt jotenkin eri tavalla.

Mulla on nyt siis aivan mahtava paikka ja puitteet toimia yrittäjänä. Ymmärtäväinen yrittäjäkumppani ja kaikki sen osalta on nyt reilassa. Tässä on pari starttia jo otettu, että voipihan sekin hieman stressitasoja nostaa, kun lähtee alusta pariin otteeseen.

Kuva: MotivaatioTohtori

Käyn tekemässä myös vuoroja paikalliseen luontaistuotekauppaan, mikä on ihan mieletön juttu ja olen siitäkin aivan äärettömän kiitollinen, että minulla on tämmöinen mahdollisuus. Tehdä toista sydäntä lähellä olevaa työtä tässä ohessa. Siitä saa vähän taskurahaa.

Näinä hetkinä, kun varauksia ei tule tai ole, niin on kyllä ihan paniikki siitä, että millä mä maksan tulevat laskut. Yrityksen laskut, hoitotilan vuokrat yms. Omista laskuista puhumattakaan. 

Onnekseni mulla on aivan mielettömiä, rakkaita yrittäjäystäviä, jotka jaksavat kuunnella mun murheet ja tsemppaavat eteenpäin. Toki muitakin rakkaita ystäviä. Luulen kuitenkin, että vain toinen pienyrittäjä voi ymmärtää tämän tuskan.

Toisinaan erehdyn vahingossa kertomaan äidilleni tilanteesta. Huom, oikeesti vahingossa tulee jossain yhteydessä sanottua meiningeistä. Tiedän hänen reaktionsa ja mielipiteensä yleensäkin tekemisistäni, niin vältän puhumasta tästä yritys- ja työkuvioista. Jälkikäteen aina muistan itkujen jälkeen, että ei pitäis puhua omista touhuista mitään. Tarttis sanoa vaan, että menee todella hyvin, niin ei sais sitä dissausta niskaansa. Hän siis tuskin ymmärtää loukkaavansa käytöksellään. Kertoo vaan hyvin selkeästi aina miten ei olis pitänyt tai olis pitänyt tehdä ja voivottelee mun tilannetta. Jotenkin sitä toivoisi kannustusta sieltä suunnalta. Näiden kertojen jälkeen tuntuu vahvasti siltä, että on oikein epäonnistujan leima otsassa. Enhän kuitenkaan ole mitään väärää tehnyt. Enkä todellakaan ole antamassa periksi tai ei ole aikomus epäonnistua.

Kuva: Omasta Unelma- korttipakasta vetästystä kortista. (Kortit: Hidasta Elämää)

Vielä on paljon oppia siinä, että kenelle puhuu ja mitä. Nythän tässä kirjoitan hyvinkin avoimesti tästä mulle ja varmasti monelle muullekin yrittäjälle jokapäiväisestä ja hyvinkin henkilökohtaisesta asiasta. Milloin tämä yrittäjyys on täyttä painajaista ja milloin se on niin ihanaa, että ei ihanampaa olekaan. Pääsääntöisesti se useimmilla onkin tuota ihanuutta, jos kerran ovat jaksaneet sitä vuosikausia.

Aina se minunkin kohdalleni tulee tai tähän mennessä on tullut se päivä tai kaksi, että parin päivän aikana tuleekin viikon myynti, mikä on tässä kohtaa muutenkin aika pieni, mutta edes se minkä olen mielessäni budjetoinut. Paperille laitetut budjetit on saanut hetkeksi unohtaa, vaikka sekin piti olla ihan realistinen. Kaivetaan ne sitten myöhemmin taas esille. Kuitenkin olen saanut raavittua kasaan sellaisen myynnin, millä saan kuitattua yrityksen laskut. Täytyy vaan toivoa kaikki paikat ristissä ja tehdä edelleen töitä tämän eteen, että jonain päivänä tämä unelmani oikeasti elättää minut. Eikä todellakaan ole tullut mieleen luovuttaa.

Kuva: MotivaatioTohtori

Usein törmää siihen käsitykseen, että yrittäjät tienaa ihan hitokseen. Riippuu varmaan yrittäjästä, alasta ja ajasta myös. Minullahan tämä on todella lyhyt aika tämän alan yrittäjänä, joten ei vielä voi todellakaan sanoa, että onnistuuko tämä joskus. 

Itse uskon ja luotan tosi vahvasti omaan juttuuni, vaikka asiat hakeekin vielä uomiaan. Ja vaikka tämä stressi pärjäämisestä onkin ajaa mut hulluksi. 

Sen kuitenkin haluaisin romuttaa, jos jollain nyt semmoinen käsitys vielä on, että kaikki se mitä asiakkaana palvelustasi maksat tulisi yrittäjälle. Ei se niin mene. Se 24% mikä kuitissa lukee menee suoraan valtiolle. Jäljelle jäävästä maksetaan kaikki muut kulut, että paljon saa painaa duunia ennen, kun tästä ihan palkan saa.

No nyt on taas ryömitty tovi tässä liejussa. Näitä miettii onnistuja yön tunteina. Kiitollinen siitäkin, että olen saanut avautua. Mieli on tässä hetkessä ja katse tulevaisuudessa. Siellä näyttää hyvältä 💜

Mahtavia loppukesän päiviä 🌞Minä hurja se meinasin vielä lomailla viikon tästä ahdingosta huolimatta 🌴Ei liene vaikea arvata, että kenen kustannuksella. Noh, tämä tilanne on ohimenevää.

Nautitaan vielä lämmöstä ja ihanasta sadosta, mitä luonto meille antaa. 🌿🍏🍒

Lämmöllä, Heli 

Ihanat luonnonmukaiset aurinkosuojat

Helteet jatkuu 🌞💛Poikkeuksellisen ihana kesä on hellinyt meitä. Siitä siis äärimmäisen onnellinen, vaikka lyhkäinen loma onkin vasta edessäpäin. Eikä se ole edes Suomessa, mutta ei se mitään. Tämä mun postaus on yllättäen ollut luonnostilassa jo reilun viikon. Kaiken lisäksi tää piti saada ilmoille jo keväällä 😅Parempi myöhään...




Viime vuoden lopulla, kun herättelin yritystäni taas täyspäiväiseen toimintaan, etsin itselleni ja myyntiin toimivaa aurinkosuojaa. Minkä aarteen löysinkään. Mulla on ollut vuosien mittaan käytössä ja testissä useita luonnonkosmetiikan aurinkosuojia. Useimmiten on ollut jäätävä sinivalkoinen kelmu iholla. Joo, kyllä on ollut varma suoja, mutta se mönjä, mikä ei lähde pesussakaan hankaamalla, oli rasittava. Sitten bongasin Algamariksen suojat. Testasin nämä talvella myös etelän reissussa.




Algamariksen aurinkotuotteet ovat laadukkaita, luonnollisia, vedenkestäviä ja tehokkaita. Fysikaalisen aurinkosuojan teho perustuu luonnollisiin mineraalioksideihin, jotka heijastavat  auringonsäteet pois iholta. 




Oma suosikkini on ehdottomasti aurinkovoidespray SK30-suojakertoimella. Aurinkosuojasprayn nestemäinen koostumus mahdollistaa pienen määrän levittämisen laajalle ihoalueelle. Algamaris-aurinkosuojaspray jättää ihon pinnan kosteutetuksi eikä jätä sitä karseaa valkoista pintaa. Laadukas spray-suutin tekee tuotteesta todella riittoisan ja ilmatiivis suihkepullo takaa hygieenisyyden. Vedenkestävä aurinkosuoja tuoksuu raikkaalta ja hieman kookokselta.




House Of Organic:in sivuilla on lupaus, että tämä spray on luonnonkosmetiikkamarkkinoiden laadukkain fysikaalinen aurinkosuojaspray! Kyllä, allekirjoitan tämän.

Nämä alla olevat vinkit on myös lainattu House of Organicin sivuilta.

Turvallinen ja täysin luonnollinen Algamaris aurinkovoide

• Ei saastuta vesistöjä
• Vegaaninen
• Vedenkestävä
• Ei sisällä nanopartikkeleita
• Raikas kookoksen tuoksu
• Ecocert -sertifioitu
• Luonnolliset ja turvalliset titaani- ja sinkkioksidit suojaavat ihoa UVA- ja UVB-säteiltä
• Alga-gorriaⓇ -yhdiste on punalevästä uutettu antioksidantti, joka estää auringonsäteiden aiheuttamia ihovaurioita neutralisoimalla vapaita radikaaleja. Sen antioksidanttiset ominaisuudet ovat viisi kertaa tehokkaammat kuin C-vitamiinilla.
• Auringonkukkaöljy kosteuttaa, elvyttää ja korjaa ihoa
• Luomukookosöljy pehmentää, kosteuttaa ja suojaa ihoa
• Ilmatiivis suihkepullo

Algamaris aurinkovoide käyttövinkit:

1. Suihkuta tuotetta suoraan vartalolle ja kasvoille suoraan tai kämmenen kautta. 

2. Lisää aurinkosuojaa huolellisesti kaikille auringolle altistuville ihoalueille. 

3. Aurinkosuojaa on suositeltavaa lisätä vähintään kahden tunnin välein. 

4. Algamaris-aurinkosuojatuotteet ovat vettä hylkiviä, mutta vedessä vietetyn ajan jälkeen ihon välitön uudelleensuojaaminen on suositeltavaa. 

5. Vältä kosketusta silmien kanssa. Älä suihkuta vaatteille. Vain ulkoiseen käyttöön. Pidä poissa lasten ulottuvilta. 

6. Suosittelemme poistamaan aurinkosuojan iholta päivän päätteeksi joko öljymäisellä puhdistustuotteella tai kuorintakintaalla sekä hellävaraisia tensidejä sisältävällä luonnonkosmetiikan suihkugeelillä.







Atlantin rannalla ☀

              


Toinen tämän sarjan suosikkini on Algamariksen kevyesti sävyttävä luonnollinen mineraaliaurinkosuoja kasvoille, kuin BB-voide.

Voidetta voi käyttää normaalin meikkipohjan tapaan. Samettisen koostumuksen omaava sävyttävä voide imeytyy nopeasti, levittyy erinomaisesti ja jättää ihon pinnan mattaiseksi. Ei tämäkään tuote tee ihoa tahmaiseksi. 







HEHKU ecobeauty&shopin valikoimaa. Kuvassa myös Evolve Organic Beautyn Satin leg gloss. Ihana tuote päivettyneelle iholle. Tule testaamaan! ☺




Tarjoan blogimme lukijoille nyt alennuksen Algamariksen tuotteista. Mainitse kassalla ALGA10, niin saat 10% alennuksen. Tuotteita löydät HEHKU ecobeauty&shopista osoitteesta Salpausselänkatu 47. Shop auki torstaisin klo 14-18 tai sopimuksen mukaan. Voit myös varata omaa ostosaikaasi netistä osoitteesta www.hehkudaybreakspa.fi





Helleterkkusin, Heli




Tuotetietojen ja käyttövinkkien lähde: Omat kokemukset ja House Of Organics

Somen ihanuus

Kuva: Elina Iiskola

Heippa tyypit!

Jokohan nyt avais kunnolla nämä kirjoitushanat 😁 

Joillekin olen luvannut matkapostauksia Kroatiasta ja joillekin jotain muuta. Eniten sitä kuitenkin taitaa tehdä itselleen lupauksia ja odottaa niiden toteutuvan. Näitä juttuja tulee siis sitten, kun tulee.

Monesti minulta tulee silloin tekstiä, kun joku asia kovasti kuohuttaa. No tässä on kyllä tämän vuoden mittaan ollut tunteita kuohuttavia juttuja paljonkin, mutta kaikki teksti ei välttämättä ole ollut ihan painokelpoista. Koetan siis aina vähän suodattaa juttuja. 

Nyt kuohuttaa sosiaalinen media ja yrittäjyyden jotkut, ei niin mukavat puolet. Ehkä yrittäjyysjutut toiste, ettei lähde ihan keulimaan nää kirjotukset.

Olen jokseenkin sosiaalinen ja sitä kautta omasta mielestäni someystävällinen/-kohtelias, semisti sinisilmäinen ja utelias. Tämän myötä annan ihmisille mahdollisuuden myös esim. facessa olla kaveri. Ihan kaikkia tuntemattomia maailman toiselta puolen en tietenkään hyväksy kamuikseni ja kyllä mä koetan kattoo, että kamu ehdokas ei olis ihan joku hullu.

Sosiaalinen media on erittäin toimiva työkalu yrittäjälle. Myös siksi tulee välillä hyväksyttyä tuntemattomia kavereiksi, koska sitä miettii asioita usein sen yrittäjyyden kautta. Meillä yrittäjillä varmasti on tietyllä tapaa vain se yrittäjäidentiteetti. Luulisin näin. Jokseenkin ollaan aina töissä tai tavoitettavissa ja jonkun mielestä aina vapaalla. Omalla kohdallani se, että on ”aina töissä” ei haittaa, koska teen viimein sitä, mitä rakastan. Vihdoin olen siinä pisteessä. Ihan mieletöntä. 

Siispä somessa tulee henkilökohtaisen profiilin kautta hoidettua myös paljon työasioita. Kaveripyyntöjä tullessa saattaa miettiä kamua myös työn kannalta, että onko henkilö mahdollisesti asiakas tai yhteistyökumppani. Mitään ei halua sulkea pois ensinäkemältä, jos vaikuttaa kuitenkin asialliselta.

Tässä jokin aika sitten hyväksyin kamukseni yhden miehen, suomalainen mies ja meillä oli yhteisiä kamuja, niin ajattelin, että ehkä hän on ihan ok.

Jos on kamunani facessa, niin näkee kyllä että olen naimisissa. Saattaa olla, että näkyy muillekin, en muista. Se, että on naimisissa ei tietenkään tietynlaisia runkkareita haittaa pätkääkään. Niillehän on ihan se ja sama, mikä tai kuka se kohde on. Voi olla välillä vaan hieman hankalaa päältäpäin nähdä, vaikka näkis useammankin profiilikuvan, että minkälainen urpo on kyseessä.

Enkä harrasta ihmisten ennalta tuomitsemista, vaan annan aina mahdollisuuden.

Tältä mieheltä tuli muutama viesti messengeriin. Suht’ asiallisia, mutta outoja jollain tapaa. Nyt sitten yks päivä. Tuli kuva karvaisesta reidestä! Pelkkä kuva, ei mitään saatetta/tekstiä. Enpä jäänyt odottelemaan, että tuleeko kuvaa ylempää. Tämä ”kamu” joutui siis välittömästi estolistalle. Jäin nyt sitten miettimään yrittäjäidentiteettini kautta, kun kuitenkin karvoja työkseni ihmisiltä poistan, että oliko se niinku joku vihje, että pitäs tulla sokerointiin, mutta ei niinku uskalla 😂 Ei muuta kun tervetuloa tai paremminkin tervemenoa! Hieman eri tavalla toivoisin, että aika varattaisiin, kun "reittä pitkin". Miehen toiminta on kyllä jotenkin säälittävää, sairasta myös. 

Ihan tuli mieleen ne ajat, reilu 11 vuotta sitten, kun olen ollut netin treffipalstalla. Kyllä sieltäkin pompsahteli sähköpostiin monesti, jos jonkunmoista kyrvän kuvaa. Joillain ei ole niinkun mitään häpyä. Mietin myös sitä, että lähettääkö naiset torttunsa kuvia miehille? En tiedä, onko tämä vain toispuoleista? Ajattelin myös, että pitäskö täräyttää tähän kuvarepertuaaria mitä jotkut tykittää tulemaan, mut säästän teidät nyt siltä 🙊😆

Tarttee olla siis tarkkana ja varovainen somessa.

Ihania hellepäiviä kaikille! 🌞Nautitaan kesästä, viimein on saatu Suomeen kunnon kesä. Heille, jotka ei helteistä välitä tai muusta syystä niitä kestä, niin toivotan paljon kestämistä kuumuuden kanssa.

-Heli-

Gua Sha: Näyttää hurjalta, mutta kannattaa kokeilla

Luin ensimmäisen kerran Gua Shasta Petra Korven blogista. Mustelmat näyttivät kamalilta. Olen kuitenkin utelias ihminen. Kun kuulin, että Riikka tekee hoitolassaan Kuusankoskella Gua Sha-hoitoja, minun oli pakko päästä testaamaan.

Gua Sha on vanha kiinalainen hoitotapa. Gua tarkoittaa raapimista ja Sha tarkoittaa mustelmaa. Hoidossa painellaan akupisteitä tai hierotaan öljyttyä ihoa toistuvin vedoin kiinalaisella soppalusikalla. Hoito tuntuu kevyeltä raapimiselta. Yläselkää, kylkiä ja rintalihaksia hierottaessa, ei tuntunut mukavalle, mutta ei se sattunutkaan.

Riikka kertoi koko ajan, mitä hän tekee. Hän aloitti rapsuttelun pohkeista ja eteni aina niskaan asti. Halusin kokeilla myös miltä hoito tuntuu käsissä ja rintalihaksissa. Mielenkiintoinen kokemus, jota kannattaa testata edes kerran elämässä. 😉

Hoidon uskotaan vapauttavan kuonaa kiepeiltä alueilta. Se myös stimuloi verenkiertoa ja auttaa kehoa palautumaan. Selkääni muodostui mustelmista kuvio lapojeni väliin. Se kohta onkin aina jumissa. Hoidon jälkeen oloni oli kevyt ja janoinen. Vessassa sai ravata tavallista tiheämmin.

Nukuin seuraavan yön todella sikeästi. Mustelmat hävisivät muutamassa päivässä.

Jos haluat lukea Gua Shasta lisää käy kurkkaamassa postaus Petran blogista. Videon hoidosta näet täältä.

Riikan hoitohuoneessa pääsee kokeilemaan Gua Sha -hoitoa tarjoushintaan 25 euroa (normaalisti 40 euroa) heinäkuun loppuun asti. Hoito kestää 40-45 minuuttia.

Terkuin, Elina

Murusia Rodokselta

Innostuin eilen niin kovasti kitkemään pihalla ja pesemään loppuja ikkunoita, että unohdin julkaista koko postauksen. :D

Tosiaan olin reilu viikko sitten Rodoksella, vaikka tuntuu, että siitä on paljon enemmän aikaa. Ostimme Johanna kanssa matkan hetken mielijohteesta, sen ihmeempiä tutkimatta alueita tai hotellia. Majoituimme Falirakissa Sevastos studios nimisessä huoneistohotellissa. Ensimmäinen huone, jonka saimme, oli järkytys. Se oli kuin jostain kauhuleffasta. Katon rajassa oli hämähäkin seittiä ja hämähäkkejä. Lisäksi kaikki kalusteet ja vessa olivat todella nuhjuisia. Onneksi saimme vaihdettua huonetta ja uusi huone oli oikein mukava. Ihan kuin olisi eri hotelliin mennyt.

Falirakissa ei mielestäni ole juurikaan nähtävää. Se on sellainen turisteille rakennettu paikka. Sieltä löytyy yksi Euroopan isoimmista vesipuistoista (se ei kuitenkaan vielä ollut auki), ranta on hieno ja hiukan kaupungin ulkopuolella on Anthony quinn bay, joka on kuuleman mukaan yksi Rodoksen kauneimpia rantoja.

Koko reissun helmi oli Lindos. Kävimme siellä vasta viimeisenä päivänä, mutta olisimme varmasti menneet toistekin, jos olisimme olleet aikaisemmin liikenteessä. Lindos on sellainen minun mielestäni perinteinen kreikkalainen kylä valkoisine taloineen ja kapeine kujineen. Lindos tunnetaan ennen kaikkea akropolistaan eli linnavuorestaan sekä linnavuorella sijaitsevasta Athene Lindian temppelistä.

Rodoksen vanhakaupunki oli ihana, etenkin, kun eksyi hiljaisemmille kaduille. Tykkään haahuilla reissuillani kaikkien kaupunkien vanhoissa kaupungeissa, koska en osaa suunnistaa sellaisissa ollenkaan. On ihanaa olla hetken aikaa ihan eksyksissä. :)

Turistikaduilla lähes jokainen sisäänheittäjä osasi muutaman sanan suomea. Rodoksen kaupungista löytyy jo kunnon kaupunkikin merkkiliikkeineen.

Koko reissun ajan mietin, onko Suomessa ketään, kun tuntui, että joka toinen vastaantulija oli suomalainen. Toisaalta saatiin hieno kisastudio aikaan ”paikallisessa”, kun katsottiin jääkiekon MM-kisojen alkusarjaa suomalaisporukassa. Oli siinä paikallisilla ihmettelemistä.

Vaikka reissukuume painaa alati, nyt aion ottaa kaiken irti näistä Suomen ihanista aurinkoisista päivistä. Syksyllä sitten taas Nizzaan ja katsotaan tuoko kesäkin vielä joitain reissuja…

Reissuterveisin, Elina

Äitiys

Tämän vuoden äitienpäivä brunssini kotiterassilla vihermehuineen ja protskulättyineen bulletproof- kahvia kyytipoikana.

Viikko sitten äitienpäivänä lukiessani somepäivityksiä jäin pohtimaan äitiysitsetuntoa tai jotakin semmoista. Tai millä sitä nyt kutsuisi? Kirjoittelin tätä, kun olin matkalla Helsinkiin ystävän luokse äitienpäivän iltapäivällä. Syntyikin melkoinen pohdinta uusperheen äitiydestä ja ikuisesta ikävästä.

Itselläni tämä mennyt äitienpäivä aiheutti ehkä hieman hämmennystä, koska yksikään biologisista lapsistani ei ollut viettämässä kanssani päivää, eivät edes käyneet.


Vaikealta on aina tuntunut olla erossa lapsista. Lapseni ovat jo 20-, 19- ja 16- vuotiaat ja olemme viimeiset 11- vuotta viettäneet uusperhe-elämää, joka poikkeaa ydinperhe-elämästä vahvasti, kun lapset seilaavat usean kodin ja kahden paikkakunnan väliä. On omat ja toisen lapset. Paljon yhdisteltäviä ja soviteltavia asioita, eikä kaikki aikuisetkaan aina ajattele kovin pitkälle asioita. Puhumattakaan siitä, että lasten sitä kaikkea pitäisi ymmärtää. Äidin sydäntä raastava ikävä ja ainainen huoli on tullut tutuksi. Mietin sitä, että kokeeko kaikki äidit ikävän yhtä raastavana, jotka ovat erossa lapsistaan perhejärjestelyjen vuoksi?

Itse olen uuden elämän kynnyksellä aikanaan tehnyt ratkaisun ja muuttanut toiselle paikkakunnalle. Sitä ennen olimme eksäni kanssa eronneet jo pari vuotta aiemmin. Meillä on/oli lapsista yhteishuoltajuus. Pääsääntöisesti isä on ollut pojille lähivanhempi ja minä tyttärelle lähivanhempi. Helpompaa oli tietty silloin, kun asuimme samalla paikkakunnalla. Siitähän se show alkoi, kun muutin toiselle paikkakunnalle. Aika kova hinta pitää maksaa siitä, että tekee tämmöisiä ratkaisuja. Toki ne silloiset muutokset on tuonut paljon kaikkea hyvääkin. Kouvolaan muutto on tuonut valtavasti ihania ystäviä. Lapsille lisäsisaruksia ja -isovanhempia jne. Puoliso tietty, minkä takia tämän siirron olen tehnyt ja lisäksi Kouvola on ihan mesta paikka asuakin. 😉 Nämä muutokset on kasvattanut hyvin laajaa ymmärrystä itselle. 

Aina, ihan aina on ollut vaikeaa eron hetket. Tottakai äitinä olisin halunnut kaikki lapset luokseni asumaan. Minua on aina satuttanut ihmisten kommentit,  että: "Miten sä olet pystynyt ”jättämään” osan lapsista? "Mä en ainakaan pystyis"- tyyppiset kommentit. Ihmiset sanovat ajattelemattaan paljon asioita, eikä sitä tietenkään ymmärretä, jos ei ole omakohtaista kokemusta. Eikä aina ymmärretä, vaikka olisikin.  Mä en koskaan ole jättänyt lapsiani.

Lasteni isä on vanhempi siinä missä minäkin. Ihan täyspäinen isänä. Miten ihmeessä olisin voinut ”riistää” toiselta vanhemmalta vanhemmuuden eron hetkellä? En todellakaan olisi halunnut mitään oikeustaistelua. Se on vihonviimeistä shittiä, että lapsia aletaan käyttää aseena tai pelinappulana siinä kohtaa, kun vanhemmat eroaa. 

Silloin, kun lapset oli pieniä, niin lapsista erossa olo oli vielä vaikeampia, kun nykyään. Useat päivät päättyi ikävän itkuun.

Palaan vielä tähän menneeseen äitienpäivään. Olin suht’ itsekseen tai no koiralapsen kanssa. Mies laittoi aamulla aamupalaa, kuten tekee niin joka viikonloppu, jos kotona ollaan. Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että minulla on hänen kaltainen mies.

Jotenkin sitä vaan toivoo, että äitienpäivänä lapset olisivat läsnä. Toisaalta itselläni, kun oli tämä lähtö samaisena iltapäivänä Helsinkiin, niin en myöskään päässyt omaa äitiäni moikkaamaan toiselle paikkakunnalle.

Tämä ei ole katkeraa valitusta, vaan ihan vaan pohdintaa meidän äitien tunnoista, ainakin joidenkin. Jo ennen äitienpäivää aloin jopa miettiä, että missä on mennyt persiilleen, kun lapseni eivät saavu äitienpäiväksi kotiin? Turhaa, mutta tuli hetkellinen tunne, että olen totaalisen epäonnistunut. Minulle oli ja on tärkeää, että olisin saanut viettää edes pienen ajan jälkikasvun kanssa. Eivät tosiaan käy enää nykyisin muutenkaan usein, niin siksi niin kovasti odotin. 

No mutta, löytyy multa kuitenkin se ymmärrys, aina. Olenhan äiti. Vanhin lapsista tekee lähes joka viikonloppu yövuoroja, joten häneltä en todellakaan edes odottanut, että lähtisi matkan päähän. Kahta nuortamiestä kyllä hieman odotin kotiin käymään. Ymmärrän kyllä senkin, että nuoret on nuoria ja Suomen kelikin on mikä on niin ei kai sitä nyt ainoita lämpimiä hetkiä teinit halua käyttää siihen, että matkustavat paikkakunnalta toiselle. Kaikissa kaveribileissäkin on oltava paikalla, niin eihän sitä joka paikkaan ehdi. 😄

Eilen asia korjattu. Äitienpäivä vietetty myöhässä. Menin itse lasteni luo ja kävin myös moikkaamassa omaa vanhaa äitiäni. 

Pari ihanaa juttua bongasin äitienpäivänä instasta. 

Rääväsuuidolini Jaajo Linnonmaa sanoi sellaisen viisauden, että ”On tasan YKSI ihminen maailmassa, joka toivoo vilpittömästi, että sulla on asiat paremmin, kuin hänellä. Tasan yksi. Sun äitis* Joten vie kukat tai soita ja kiitä. (*ja ehkä faija).” 💗😂

Toinen oli Hidasta Elämää sivuston instapäivityksestä: ”Äiti pitää lastaan kädestä vain lyhyen aikaa, mutta lapsensa sydäntä hän kannattelee aina.” 💗

Molemmat niin totta ja ihanasti sanottu, että ihan itkuksi meni. 

Totuushan on se, että emme omista täällä ketään tai mitään. Lapset on lainassa, kuten kaikki muukin. Olen äärimmäisen kiitollinen ollessani äiti. Äitiys on niin monimuotoinen asia. Kaikille sitä ei suoda. Lemmikit ovat mielestäni myös kuin lapsia. Lemmikkien äidit voivat ihan hyvin kutsua itseään äidiksi. 💕🐾

Aurinkoista sunnuntaita!

Heli 

Heiii piiitkästä aikaa

Jaalassa miniretriitillä viime heinäkuussa ihanissa fiiliksissä 😇

Esittely tai jonkin sortin kuulumisten päivittely lienee paikallaan, kun olen niin pitkään pitänyt hiljaiseloa blogin suhteen. Onneksi Ellu on ollut skarppina ja kirjotellut ihania juttuja.

Mulla on ollut tosi paljon muuta puuhaa ja tekemistä. Välillä inspiksen iskiessä ja aikaa ollessa olen kirjoitellut muistikirjaani tai ihan koneelle, mutta siellä ne postaukset keskeneräisinä pötköttää ”pöytälaatikossa”. Välillä on tullut niin tulista tekstiä, että se on viisain pitääkin siellä laatikossa, vaikka eihän sitä tiedä, jos niistäkin syntyy jokin järkevä analyysi jonain päivänä.

Tuttuun tyyliini haluaisin sylkäistä nyt kerralla kaikki ulos. Tommonen reipas vuosi tällä mun aivohärdellillä, kun päsähtäisi ruutuun, niin saattais alkaa hengästyttää. On tässä niin kova tahti ollut, että välillä on pitänyt itsekin pidellä hatusta kiinni.

Yritän parhaani mukaan jäsennellä juttuja päässäni ja sitä mukaa tänne blogiin.

Sitten, kun vauhtiin pääsen minulta on luultavasti odotettavissa tunteikkaita, välillä tiukkojakin spekulaatioita elämästä, ihmisistä ja ihan tästä hetkestä. Lisäksi itse itseltäni olen odotellut postauksia mun ekoilusta, luonnonkosmetiikasta, luonnosta, itsensä kehittämisestä, matkustelusta, työstä, safkasta (tietty), yrittäjyydestä, onnistumisista, epäonnistumisista ja tästä kaikesta arjen ihanuudesta ja hullunmyllystä. Saattaa olla, että tulee runsailla kuvilla höystettynä. Niitä olen ainakin räpsinyt tuttuun tyyliini.

Helsingin Jätkäsaarta hotelli Clarionin ikkunasta.

Mitä mä sitten tän reilun vuoden hiljaiselon ajan olen puuhastellut? No ihan pari rautaa oli tulessa ja nyt on taas uudet raudat kuumana  Olen opiskellut ihan kreisinä ja siinä ohessa perhe-elämä on jatkanut omaa show:taan. Unelmia on toteutunut, osa unelmista mennyt uusiksi ja uusia tullut tilalle. Reissu-unelmat on myös toteutunut. Onnekseni olen päässyt heittämään pari ulkomaan reissua.

Pitkäaikainen unelmani siis toteutui vuoden tiukan opiskelun lopputuloksena. Joulukuussa 2017 valmistuin kosmetologiksi. Koko ajan olen tähdännyt siihen, että saan toimia ekokosmetologina ja nyt se on mahdollista. Mulla oli ekohoitola jo viritteillä 2011, mutta silloin ei vain ollut vielä aika sille. Siitä lisää vaikka toiste :)

Toisen koulutuksen myös suoritin viime vuonna ja valmistuin tämän vuoden helmikuussa LCA Life coachiksi. Nyt olen siis ”coachaava cosmetologi” 😄Ei tiedä vielä, että mitä kaikkea tästä syntyy.

Mun kauneus ja hyvinvointialan yritys on ollut pitkään sivutoimisena. Viime vuoden lopulla herätelty taas täysipäiväiseksi. Nyt on mahdoton kehitysvauhti ollut päällä yrityksen suhteen. Toivon todella, että vielä elätän joskus itseni tällä. Tunteet laukkaa päivittäin elämääkin suuremman innon ja pelon välillä. Herään aamuviideltä toisinaan miettimään, että mistäköhän tänään tulee tuloja, jos ei yhtään varausta kalenterissa ole. Uskon, että en kamppaile yksin näiden asioiden kanssa. Keksittävä vaan keinot, millä tulee riittävän näkyväksi ja kiinnostavaksi, jotta voisi jonain päivänä maksaa itselleen ihan oikeeta palkkaa. Ihan heti en ollut ajatellut luovuttaa tämän unelman suhteen. Se varmasti muokkaantuu just mulle oikeanlaiseksi ajan mittaan. Tällaisen yrittäjyyden mahdollistaa tällä hetkellä puoliso, ei kukaan muu. 

Kuvat tässä postauksessa viime vuodelta.

Ihanaa kesäistä loppuviikkoa, aurinkoa on nyt riittänyt. Nautitaan siitä 😊

Terkkusin, Heli

Ruokafilosofiani

Olen kokeillut elämäni aikana vähän kaikkea ruoan suhteen. Olen kokeillut vähähiilihydraattista, punninnut ruokiani, laskenut kaloreita, ollut maidoton, gluteeniton ja vaikka mitä muuta. Olen välillä haaveillut ryhtyväni kokonaan vegaaniksi… Kaikkia ruokavaliokokeilujani yhdistää se, että joku asia on ollut kokonaan kielletty ja jossain vaiheessa olen repsahtanut.

Näiden kokeilujen takia kroppani on ollut sekaisin. Paino on jojoillut. Kuukautiskierto on mennyt sekaisin, samoin ihoni. Onko se ollut kaiken sen väärti? Ei ole.

Olen vihdoin löytänyt ihanan balanssin syömisteni suhteen. Olen ymmärtänyt, että syömisestä on turha stressata tai tuntea huonoa omaatuntoa. Välillä menee överiksi, mutta entä sitten? Kannattaa kuitenkin kuunnella omaa kroppaansa. Jokainen on varmasti kokenut, millainen olo tulee, jos mättää mahan täyteen karkkia. Se ei ole tavoiteltava olotila, mutta niin kuin sanottu välillä menee överiksi. Turha sitä on jäädä stressaamaan. Ranskalaisetkin sanovat, että ruoasta pitää nauttia, eikä sitä saa syödä salaa.

Olen tällä hetkellä herkutteleva sekasyöjä. Välillä herkuttelen raakasuklaalla ja toisella kertaa irtokarkeilla. Ostan mahdollisuuksien mukaan ruokani luomuna tai Reko:sta, mutta välillä vedän einespyttipannua tai haen hampurilaisen Hesburgerista. Ruoka on parasta silloin, kun se on tehty jo(i)llekin rakkaudella ja siitä nautitaan yhdessä.

Jos eläisin täydellisessä maailmassa. Panostaisin jokaisen syömäni ruoan stailaukseen. Pidän siitä, että ateria on samalla silmänruokaa. Jokaisessa syömässä ateriassani olisi täydellinen makujen kombo ja suutuntuma. Jokainen ruokahetkeni olisi niin rauhallinen, että voisin nauttia jokaisesta suupalasta.

En elä täydellisessä maailmassa, mutta aina silloin tällöin asettelen aamupuuron marjat nätisti puuron päälle, leikkaan porkkanasta sydämen muotoisia paloja lounassalaattiin tai koristelen smoothiekulhoni.

Vielä muutama mietelause loppuun:

”Food is our common ground, a universal experience.”

”Skip the diet. Just eat what your body wants.”

”People who love to eat are always the best people.”

Olisi ihanaa kuulla minkälaisia ruokailijoita siellä ruudun toisella puolella on. Minkälaisia syöjiä te olette? Onko ruoan laadulla tai ulkonäöllä teille väliä? Noudatatko jotakin tiettyä ruokavaliota? Jos, niin miksi?

Ps. Kuvissa on lempiruokiani.

Murusia Prahasta

Muistan vieläkin sen hetken, kun löysin aivan liian halvan Prahan matkan. Siinä ei paljoa suunniteltu. Katsottiin Johannan kanssa molemmille sopiva vapaa viikonloppu ja varattiin matka. Sen ihmeempiä pohtimatta tai tutkimatta. Olimme Prahassa neljä päivää viime vuoden tammikuussa.

Muistan myös sen, kun juuri reissuun lähdettyämme Keski-Eurooppaan iski kylmä ilmavirtaus. Prahassa oli reilusti kylmempää kuin Suomessa. Minulla oli aivan liian ohut takki matkassa. Vltava-joki hohkaa talvella koleaa ilma ympärilleen. Se yhdistettynä kylmään ilmavirtaukseen, teki villakangastakista liian ohuen. Muistan, kuinka aamuisin oli laitettava kaikki mukaan otetut paidat päällekkäin, että pärjäsi päivän pihalla. En ole millään reissulla pysähdellyt kahvittelemaan niin usein kuin Prahassa.

Muistan, kuinka hämmästelin reissun jälkeen, miten vähän sain menemään rahaa koko reissun aikana. Prahassa hinta-laatusuhde on todellakin kohdallaan. Muistan, kuinka ensimmäinen ravintola osui nappiin. Selasimme Tripadvisorista lähiravintoloita ensimmäisenä iltana. Päädyimme Etnosvet-ravintolaan (Legerova 40, Praha 120 00 hieman skeptisinä. Mikä ihana yllätys ravintola olikaan. En ole ikinä syönyt niin hyviä vegesusheja kuin tässä paikassa.

Muistan, kuinka hihkuin, kun näin ensimmäisen kerran kirahveja elämässäni. Elegantteja pitkäkauloja pääsi katsomaan ja seuraamaan ihan lähietäisyydeltä, vaikkakin lasin takaa. Siksi suosittelen Prahan eläintarhaa (U Trojského zámku 3/120, 171 00) yhdeksi vierailukohteeksi reissun aikana.

Muistan, kun sattumalta satuimme Prahan raatihuoneen astronominen kellon kohdalle juuri puolilta öin, kun se lyö tasan 12 kertaa. Otin Prahasta ihan liian vähän kuvia. Olin vain yksinkertaisesti niin jäässä, etten halunnut ottaa hanskoja pois.

Muistan, kuinka tuskastuin, kun olin koko ajan eksyksissä. Yleensä olen uusissakin paikoissa suurin piirtein kartalla, missä mennään, mutta Prahassa en osannut suunnistaa alkuunkaan.

Muistan, kuinka uhosin reissun jälkeen, etten mene enää uudelleen. Aika kuultaa muistot. Haluan ehdottomasti joku päivä uudelleen. Uudelle reissulle haluan kuitenkin jonain muuna ajankohtana kuin tammikuussa. Haluan majoittua vanhassa kaupungissa ja nauttia kaupungin ravintolatarjonnasta.

Terveisin, Elina