Ollakko työllinen, työtön, yrittäjä vai opiskelija

                         

Tässä nyt on ollut henkilökohtaisesti muutoksen kourissa työelämässä. Osittain omasta tahdosta ja osittain tahtomattaan. Tulee väistämättä mieleen, että pitäiskö sittenkin jättää sen oman unelman tavoittelu. Nojoo, siis ei ole aikomusta luovuttaa, ainakaan vielä.

Kun lukee näitä esimerkkejä mikä tässäkin on Helsingin Sanomien mielipide 17.11.2016, niin meinaa välillä vähän jänskättää.

Itselläni on ollut pienimuotoinen yritys. Ei siis työllistä minua, harrastuksena ollut. Tähän mennessä on kaikki mennyt loistavasti kaikkien tukien suhteen, kun palkkatyöni päättyi pari kuukautta sitten. Tosin ei minulle ole vielä mitään maksettu, kun ensin piti yrityksen osalta odottaa päätöstä, että maksaako ne mitään vai ei. Myönteinen päätös tuli 1,5kk jälkeen ja nyt sitten odotellaan tukia. En valita, olin varautunut odotteluun. Olen ollut myös onnekas ja saanut erinomaista palvelua Kouvolan TE- toimistolta. Kiitos sinne :)

Touhukkaana ihmisenä ajattelin, että sitä unelmaa kohti mennessä haluan opiskella lisää. Koko ajan olen myös hakenut töitä ja tarkoitus on ollut myös työllistyä. Toivottavasti osaan antaa riittävän hyvät perustelut nyt sille, että miksi opiskelisin. Ymmärrän kyllä, että näiden tukien kanssa on TE- toimistonkin oltava erityisen tarkkana.

Siinä kohtaa, jos käy niin, että en voikaan opiskella kyseistä alaa, niin tarttee ottaa toinen suunnitelma käyttöön. Osaan jo varautua siihen, että aina on oltava plan B. Ajattelin heitä, joilla ei ole edes sitä suunnitelma A:ta. Tai sitten sitä varasuunnitelmaa. Onhan sekin mahdollista, että minulla ei onnistu kumpikaan. Uskon vahvasti siihen, että pääsen jo ekalla suunnitelmallani eteenpäin, mutta ei se mene kaikilla niin. On myös mahdollista, että kaikenlaisia porsaanreikiä löytyy. Niitä, mitä mäkään en oo osannut huomioida.

Olen kyllä tuon toimittajan kirjoituksesta täysin samaa mieltä.

Ei voi sanoa, että kaikki olisi yhtä onnekkaita tai aktiivisia. Taitaa kuitenkin olla niin, että monesti se työtön ajetaan olemaan työtön, kun on niin helvetin vaikeaa tehdä sitä työtä, jos on työtön. Tarkoitan, että tämä byrokratia on tehnyt sen vaikeaksi. Kai se porukka on mieluummin kokonaan työttömänä, kun etuudet heti viedään, jos vähänkin yrität tehdä jotain. Ei todellakaan ole helpoksi tehty. 

Mitä mieltä olette niistä haastatteluista, joita toteutetaan kolmen kuukauden välein?

Sillä, jos millä luulisi olevan työllistävä vaikutus. Voisiko työttömiä palkata niiden toisten työttömien haastattelijoiksi. Ihan melkeen alkaa kohta naurattaa. Aikamoista hölmöläisten hommaa. Mitäs, jos tässä maassa tehtäisiin joskus päätöksiä, jotka kannustaisi jengiä esim. yrittäjyyteen. Miten olis?

Toivon todella, että suunnitelmani toteutuvat. Toivon sitä myös teille muille samojen asioiden kanssa kamppaileville. Mä en ole erityisen traumatisoitunut näistä asioista, mutta näitä muiden esimerkkejä on ihan liikaa ja se harmittaa minuakin. 

Miten te nämä asiat näette? Oletteko itse opiskelemassa kivaan työhön vai oletteko pakosta siinä vanhassa, vaikka ette haluaisi vai oletteko kenties aina olleet ihannetyössänne?

Terkkusin, Heli