Unettomuus

Unettomuus on kyllä yksi perkele, jos siitä kärsii. Unettomuuteen on monia syitä ja moni siitä jollain tapaa kärsii, ainakin jossain elämän vaiheessa. Aihetta olen hieman märehtinyt aiemminkin, mutta nyt on ollut taas jokseenkin pinnalla tämä asia. Itselläni usein eri syitä. Nyt tuntuu, että ei edes ole ollut mitään tiettyä syytä. Kuuhulluusko vai mikä lie. Kaiken kaikkiaan olen kai vaan huono nukkumaan, mutta ei se niin saisi olla. 

Unettomuuden taustalla voi olla moniakin eri syitä kuten;

• vuorotyö, epäsäännölliset työajat
• Stressi
• huonot nukkumistottumukset ja olosuhteet
• persoonallisuuden piirteet
• monet sairaudet ja niiden aiheuttamat oireet sekä lääkkeet
• alkoholi ja kofeiinipitoiset juomat (myös kola- ja energiajuomat)

Sinäänsä vois ajatella, että se on vaiva siinä missä joku muukin. Itse koen unettomuuden melko vahvasti. Heti vaikuttaa kaksikin valvottua tai rikkonaisesti nukuttua yötä niin, että aamulla ei todellakaan haluaisi nähdä herätessään ketään. Olo kyllä tasaantuu sitten aamupäivän mittaan, kun on vaan pakko pysyä hereillä. Tiedänpä esim. aamuäkäisiä ihmisiä,vaikka niillä ei univaikeuksia olisikaan. Välttämättä se piirre ei siis ainakaan viittaa unettomuuteen. Mun näkemyksen mukaan.

En tiedä kärsinkö oikeasti siitä "oikeasta" unettomuudesta. Ainakaan sen mukaan, mitä olen netistä lukenut. Luulen, että mulla on kuitenkin jokunlainen krooninen univaje? En kovinkaan pitkiä yöunia pysty nukkumaan. Samassa taloudessa olevat sen sijaan vetelee kevyesti hirsiä kellon ympäri, jos vaan mahdollista. Mä sitten pyörin, kun mummot konsanaan sängyssä tai muuten jalkeilla. Se, että on väsyneenä hereillä ei tarkoita, että olisi erityisen tehokas ja tuottoisa. Se väsymys vie kaiken vähäisenkin energian. Helpostihan sitä ajattelee niin, että no sitten on aikaa tehdä kaikkee, mutta voimia tehdä ei vain ole. Silti päivitäiset asiat on hoidettava, oli nukkunut taikka ei.  

Kun lapset oli pieniä, niin jaksoi paremmin valvoa, kun siihen oli jokin oikea syy. Tosin siinä kohtaan sekään ei ollut enää helppoa, kun oli monta vuotta putkeen nukkunut rikkonaisesti, surkeita yöunia. Se oli vaan arkipäivää hoitaa työt, hevoset ja koti siinä väsymyksessä, jota olis voinut verrata jonkun sortin krapulaan. Oon sata varma, että äideille tulee jonkin sortin piristysruiske siihen valvomiseen. Mulla ainakin oli energiaa silloin parikymppisenä tuohon valvomistouhuun lasten kanssa ihan eri tavalla, kuin nyt on. Olinhan mä nuorempikin toki :)

Harvoja asioita kadehdin toisilta ihmisiltä. Unenlahjat on semmoset, että laittaa välillä vähän miettimään, et miks just mun tarttee valvoo. Jännä siinä on sekin, että tiedän tasan tarkkaan kikat, jolla hävitetään yöllä turhat murheet tai turha asioiden pohdinta. Ne kirjoitetaan ylös ja päätetään, että mietitään niitä sitten päiväsaikaan. Se kyllä toimii. Tiedän myös ne parempaan uneen johtavat elämäntavat ja unettavat kikat. Korvatulppiakin osaan käyttää, mutta aina ei vaan nukuta. Mikä ihme siinä on, kun on omasta mielestään ”elänyt oikein” niin siitä huolimatta aamuyöstä neljän paikkeilla silmät selällään ihmettelee, että mikä tässä nukkumisessa on niin vaikeeta?

Monesti kroppa huutaa väsymyksestä ja mielikin haluaisi nukkua. Uni ei vaan tule, jos on yöllä mennyt heräilemään. Sitten jossain kohtaa saa unen päästä vähän kiinni, niin sitten huomaakin olevan jo herätyksen aika. Miksi, voi miksi? Löytyykö sieltä lukijoista kanssavalvojia?

Hieman väsynein terkkusin,

Heli