Onnellisuus löytyy itsestä, ei suorittamalla

Täällä ruudun toisella puolella ja meidän blogissakin on pohdittu paljon onnellisuutta eri näkökulmista. Onnellisuudesta ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista puhutaan nykyään enemmän kuin koskaan aiemmin. Lehdet ja blogit pursuilevat vinkkejä kuinka kehittää itseään eri osa-alueilla tai kuinka tulla onnellisemmaksi.

Onnellisuusprofessori Markku Ojanen kiteytti asian muistaakseni Iltalehdestä lukemassani artikkelissa aikanaan hyvin.

”Elämä vaatii meiltä koko ajan yhä enemmän. Meihin on istutettu puutteellisuuden, riittämättömyyden siemen. Kohtuus ei tunnu riittävän.”

Pitäisi kuntoilla, joogata, meditoida, nukkua hyvin, syödä puhdasta luomuruokaa, opiskella, tehdä täyspäiväisesti töitä, olla läsnä, rentoutua, kuunnella podcasteja juostessa tai samalla, kun siivoaa, matkustaa, kokeilla joka päivä jotain uutta, tehdä hyväntekeväisyyttä ja olla kiitollinen kaikesta. Kun saa raksin ruutuun joka kohdasta, voi todeta olevansa kokonaisvaltaisesti hyvinvoiva, onnellinen ihminen. Nämä kaikki edellä mainitsemani asiat voivat lisätä onnellisuutta elämässä, mutta eivät silloin, kun niitä PITÄISI tehdä. Itsensä kehittäminen ja itsestään huolehtiminen ovat tärkeitä asioita, mutta niiden pitää antaa enemmän kuin ne ottavat. Itsensä kehittämisestä ei pidä tulla suorittamista. Joogaaminen ei tee ihmisestä onnellista, jos joogaa suorittaa vain asanasta toiseen. Vaikka opettelisi uutta joka päivä, mutta ei nauti siitä, se ei tee ihmisestä onnellista.

Ojanen kertoi jutussa, että 70-luvulla hyvä elämä mitattiin tyytyväisyydellä. Vasta 90-luvulla onnellisuudesta tuli trendisana. Enkä ihmettele. Internetin myötä koko maailma on meille avoin. Ihminen on luontaisesti taipuvainen vertailemaan itseään muihin. Jos 70-luvulla omaa elämää verrattiin naapureiden ja lähipiirin elämään, nykyään vertaamme omaa elämäämme koko maailman ihmisten elämiin. Ei ole ihme, että välillä tuntuu onnellisuuden olevan tavoittamattomissa.

Kreikkalaisen filosofin Epikuroksen mielestä tasapaino ja kohtuullisuus loivat tilaa onnellisuudelle. Yksi hänen elämänohjeistaan oli: ”Se, joka ei ole tyytyväinen vähään, ei ole tyytyväinen mihinkään.”

Monesti etsimme vielä onnea, vaikka eläisimme jo onnellista elämää. Filosofi Demokritoksen mukaan onnellinen ei sure mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on. Siksi onkin välillä hyvä pysähtyä miettimään, mitä kaikkea elämässä jo on.

Onnellisuus alkaa itsestä, ei pudotetuista kiloista, arvostetusta työpaikasta tai ihanasta ihmissuhteesta. Onnellisuus on läsnä oloa, oppimista, elämän virrassa kulkemista, antautumista, flow-tilaa, muutosten hyväksymistä, irti päästämistä ja pienistä asioista nauttimista.

Mikä on sinulle onnellisuutta? Mitä hyvää elämässäsi jo on, mistä olet onnellinen?

Mukavaa sunnuntaita, Elina

Onnellinen on se, joka osaa suhtautua oikein

Perjantaiaamuna heräsin painajaisuneen. Juoksin karkuun, mutta en muista mitä. Olin huonolla tuulella, sillä pieniä vastoinkäymisiä tuli toisensa perään. Potkaisin varpaani lipaston kulmaan. Puuro poltti kieleni. Hampaita pestessäni tahnaa valui puhtaalle paidalle. Harmaa sääkin masensi. Autoni ovet olivat jäässä. Jouduin pitämään toisella kädellä kuskin ovea kiinni ajaessani autoa. Kun lopulta sain rykäistyä oven kiinni, se ei enää auennut. Tuntui nololta ahtautua ulos autosta repsikan ovesta täydellä bensa-asemalla vain huomatakseen, että bensatankinkorkki oli jäätynyt kiinni. Mietin, voiko tätä lumipalloa enää edes pysäyttää. Kyllä voi.

Kun mietin aamuani toiselta kantilta, se olikin aivan erilainen.

Perjantaiaamuna kahvi tuoksui erityisen hyvälle, siksi join sitä kaksi kuppia. Vaikka bensamittari oli näyttänyt lähes tyhjää jo toista viikkoa pääsin salille ja vielä uudemman kerran bensa-asemalle. Salin parkissa joku ystävällinen mies aukaisi jäätyneen bensatankinkorkin. Treeni luisti hyvin ja muistin myös venytellä kotona, minkä skippaan lähes aina

Uskon, että onnellisimmat ihmiset ovat sellaisia, jotka näkevät elämässään ne pienet hyvät asiat. He osaavat antaa niille enemmän painoarvoa kuin huonoille. Päivän kommelluksille ja kömmähdyksille he nauravat tai ainakin osaavat nähdä niistä ne hyvät puolet.

Kun nauttii pienistä asioista ja on niistä kiitollinen, vetää puoleensa lisää hyviä asioita.

Onneksi asioilla on aina kaksi puolta. Se avaa mahdollisuuden tehdä valinta. Keskitynkö hyiin vai huonoihin asioihin. Näenkö kömmähdyksen mahdollisuutena oppia vai keskitynkö vain huonoihin asioihin fiiliksiin.

Ihan itse tein.

Minäkin päätin keskittyä positiivisiin asioihin. Rakastan erilaisia listoja. Siksi kokosinkin alle kuusi satunnaista onnellista hetkeä kuluneelta viikolta.

Viikon oppi: Opin tekemään tulet takkaan. Niin, olen jostain syystä onnistunut laistamaan tulen tekemisestä 29 vuotta. Ennen tätä viikkoa olin lisännyt puita takkaan, mutta en koskaan ollut sytyttänyt sitä. Ilma-vesilämpöpumppuumme tuli kuitenkin pieni vika tällä viikolla, joten pari päivää taloa piti pitää lämpöisenä takan avulla. Olin yksin kotona, joten ei auttanut muu kuin opetella. Nyt onnistuu.

Viikon piristys: Leikkokukat ovat kauniita. Ne viimeistelevät kodin sisustuksen. Ihastelen vieläkin ystävältäni saamiani ruusuja ja itseostamiani neilikoita.

Viikon positiivinen yllätys: Kuoriessani perunoita niiden joukosta löytyi sydämen muotoinen peruna.

Viikon maku: Onnistuin tekemään tosi hyvää smoothieta tällä viikolla. Laitoin siitä kuvankin blogin Instagramiin. Smoothiessa oli reilu kaksi desiä jäisiä mansikoita, yksi banaani, kiivi, yhden sitruunan mehu ja mantelimaitoa. Nam!

Viikon naurut: Katsoin Katsomosta Fameless-sarjaa. Nauraa räkätän joka jaksoa katsoessa. Sarjassa julkisuudenkipeät tavikset luulevat olevansa tosi-tv-sarjassa. Oikeasti kyseessä on pila.

Viikon tuoksu: Kahvi. Kahvi on jostain syystä tuoksunut erityisen hyvälle tällä viikolla.

”Life is 10 % what happens to me and 90 % of how I react to it” -Charles Swindoll

”A great attitude becomes a great mood. Which becomes a great day. Which becomes a great year. Which becomes a great life.”

Mukavaa sunnuntaita, Elina