Vastaisku flunssalle ja ihana, kamala perjantai

Viikon parhaimpia päiviä, perjantai.

Miten onkaan nyt niin, että tää päivä on mennyt jo viime yöstä lähtien aivan kuralle. Eilen illalla oli vielä suunnitelmissa mennä tänään aikaseen aamuspinningiin. Kun uni ei ollut vielä tullut kellon lähestyessä kahta, päätin, että unohdetaan se spinning. Harmitti, kaikki harmitti. Ihmisen pää on siitä kummallinen, että se vaatii joidenkin asioiden ja tunteiden käsittelyyn mielestäni aivan liikaa aikaa. Yöllä märehtiessä asioita kaikki kertaantuu järjettömiin mittasuhteisiin. Menee se ajattelukin jotenkin perseelleen. Pitäis vaan muistaa ne kikat, että kirjottaa sen sonnan ulos ja kattelee sitä sitten, kun ei oo niin huono hetki. Toisinaan se vaan ottaa jonkun niskalenkin ja vie mennessään. Miten tärkeää se uni on. Asiat ei paisu läheskään niin isoiksi, kun saisi kunnolla nukuttua. Sitten ne asiat tahtoo viedä sen unenkin. Niin se noidankehä on valmis.

Vielä jokin aika sitten olisin tehnyt niin, että olisin mennyt spinningiin vaikka olis ollut parin tunnin unet. En enää. Nykyisin annan itselleni armoa tällaisissa tilanteissa. Sitä ei ehkä enää niin välitä, jos jää jumpat väliin ja sen johdosta hanuri roikkuu. Kunhan mukana tulee. Jos totta puhutaan, niin kyllä välitän paikkojen roikkumisesta. Nykyisin vaan ymmärtää sen, että tolkuttoman väsyneenä salille on turha lähtee riehumaan. Toisaalta, se olis saattanut parantaa vähän pilaantunutta mielialaa.

Kävin vaihtoehtoisesti aamusta kääpiön kanssa lenkillä. Vettäkin satoi melkein vaakatasossa ja kaikki vitutti. Ja kyllä, minua joka jaksaa aina puhua toisille siitä miten jokaisesta vuodenajasta, tästä pimeästäkin löytyy hyvät puolet. Jos tuosta kelistä nyt jotain positiivista etsii, niin se vesi ei tullut ihan vaakatasossa, vaikka lenkin jälkeen oli koiran lisäksi mäkin, kuin uitettu koira. Kymppitonnin loma korjais tilanteen – sanois Kummelin säämies. Ei ole lomaa, eikä kymppitonnia. Terveys on. Siitä onneks muistan olla kiitollinen J Vaikka kuin muuten jurppis.

Postauksen aiheena oli tarkoitus alun perin kirjoitella näistä flunssan taltutus keinoista. On ollut kirjoitus jo tovin aloitettuna. Tämä oli se päivä, jolloin tämän oli aika tulla ulos J

Kaikenmaailman räkätaudit jyllää nyt. Useamman päivän on minultakin ollut veto pois ja nenä vuotaa. Kunnolla ei kuitenkaan ole tauti iskenyt, vaikka meillä muut onkin sairastellut. Saapi nähdä selviänkö näin vähällä.

Mä niin luotan valkosipulin ja inkiväärin voimaan kaikkien muiden luonnon rohtojen lisäksi. Tässä tekasin keiton niistä, mitä kaapista löytyi. Tuli niin hyvää, että ajattelin jakaa ohjeen teidän kanssa myös J

Valkosipulinen luomukasvissosekeitto

1-2 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä

4 kpl sipulia (jos isoja, niin kaksi riittää)
4-5 kpl porkkanaa

     vettä

3-4 kpl bataattia
5-8 kpl valkosipulin kynttä

1-2 dl kauraruokakermaa tai kookosmaitoa
1 kasvisliemikuutio
1 tl kuivattua basilikaa
1 tl kuivattua oreganoa
chiliä, mustapippuria maun mukaan

1. Kuullota kuutioidut sipulit ja porkkanat kookosöljyssä kattilassa. Lisää kuutioidut bataatit ja vettä sen verran, että ainekset peittyy. 

2. Lisää valkosipulin kynnet, kasvisliemikuutio ja mausteet.

3. Anna kiehua niin kauan, kunnes juurekset ovat pehmeitä. Kaada osa vedestä pois. Veden määrällä voi säädellä keiton paksuutta.

4. Soseuta ja lisää ruokakerma tai kookosmaito. Vaihtoehtoisesti voit jättää vettä sen verran, että ruokakermaa ei tarvitse.

5. Koristele yrteillä, siemenillä tai molemmilla.

Näitä kaikkia ainesosia löytyy kaupasta luomuna. Ei siis ole vaikea toteuttaa täysin luomuna, niin halutessaan.

Tämä tehokas juoma auttaa jo ennen, kun tauti iskee. Tätä kannattaa juoda ihan muuten vaan. Näissä ainesosissa on lukuisia terveysvaikutuksia. Varsinainen terveysjuoma siis J

Sitruuna-inkivärijuoma

½ Luomusitruuna viipaleina
Tuoretta luomuinkivääriä reilu sentin pala siivutettuna tai raastettuna
Luomuhunajaa
Kuumaa vettä

Positiivista ja tervettä loppuviikkoa!

<3 Heli <3

työjuttuja

Fingerpori lainattu HS:n sivuilta

Tässä työnhaun ohessa törmäsin taas aiheeseen, jota aika usein käsitellään eri kanteilta. Samaiset spekulaatiot on usein pyörinyt omassa päässä, kun olen omalla työrintamalla vähän muutoksen kourissa. Kirjoittelin näitä duunihommeleita jo aiemmassakin postauksessa.

Tänään Helsingin Sanomissa uutisoitiin, että riidat tai erimielisyydet työpaikalla ei johdukaan henkilökemioista, vaan vääristä toimintatavoista. Olen asiasta hieman toista mieltä. Siis eikös nimenomaan ihmiset niitä asioita ja tapoja ohjaile? Mielestäni ne asiat riippuu juurikin henkilökemioista. Tai vaihtoehtoisesti onnettomasta johtamisesta. Usein on niin, että työnantajalle tai esimiehelle on puhuttu epäkohdista tai asioista, johon olisi hyvä työyhteisön kannalta puuttua. Kuinkas käykään. Työntekijä onkin ihan yksin asian kanssa. Työyhteisössä saattaa olla muutkin työtoverit samaa mieltä, mutta eivät ole valmiita viemään asiaa eteenpäin. Eivät uskalla. Pelkäävät, että siitä asioiden esille tuomisesta seuraa jotakin kamalaa. En mä ymmärrä mitä se on, mutta joku ongelma siinä on. Ei tietenkään tarkoita, että jokaisessa työpaikassa asiat olisi näin, mutta kyllä tätä esiintyy jonkun verran. Varsinkin pienissä yrityksissä, jossa on nk. vanhan kansan johtaja. Sellaisille on työntekijän turha alkaa avautumaan yhtään mistään. Varsinkin, jos esimies joutuisi myöntymään siihen, että työntekijä voikin olla oikeassa jossakin asiassa. Siinä kohtaa saattaa olla jo ihan helvetti irti.

Fingerpori lainattu HS:n sivuilta

Jokin aika sitten kuulin radiosta, että viisas johtaja valitsisi itseään viisaampia alaisia. Perää varmasti tuossakin vinkissä. Johtajahan pääsisi siinä kohtaa itsekin helpommalla, kun katsoisi vaan sen, että jengi hoitaa duunit ja rahavirta on kunnossa. Lisäksi huolehtisi työntekijöiden työssä jaksamisesta.

Olen usein työpaikalla äänitorvi, joka pitää työtovereiden puolia. En sulata epäoikeudenmukaisuutta yhtään ja se saattaa aiheuttaa ristiriitatilanteita. Huomaan ja ärsyynnyn hyvin helposti, jos jauhetaan asioista paskaa tai muuten vaan heitetään valkoisia valheita ilmoille. Sen opin tässä ollessani kesän kesäduunissa, että en todellakaan enää jää paikkaan, jossa ei olla oikeudenmukaisia tai noudateta lakia. Aiempi duuni olikin semmoinen, missä ei ollut edes työehtosopimusta. Eipä sitä siinä osannut kaivatakaan. Siellä sentään pystyi itse melko lailla työaikansa määrittelemään ja tauot jotenkuten pitämään, vaikka päivät olivatkin pitkiä. Palkkakin tuli vähän miten sattuu, mutta kuuluu siihen alaan.

Jännä juttu, miten nykyaikana vielä pystytään toimimaan vastoin työehtosopimusta, jos semmoinen alalla on. Ei ole paljoakaan meikäläisen kapina painanut taistellessa työntekijän etuuksista. Vaikka en erityisemmin mikään ”liitto- orava” olekaan, niin kyllä vaan sylettää se, miten työntekijöitä kohdellaan monessakin paikassa.

Fingerpori lainattu HS:n sivuilta

Työnhakuun ja haastatteluissa käymiseen olen myös perehtynyt omasta mielestäni parin viime vuoden aikana aika melko syvällisesti. Ilmeisesti hakemukseni on ollut aika hyviä, koska olen monesti päässyt haastatteluun ja niiden muutaman parhaan joukkoon. Osassa paikkoja on ollut jopa satoja hakijoita. Joku tässä kuviossa kuitenkin mättää. Ensivaikutelma tai joku asia, mikä ei sitten nappaakaan enää siinä kohtaa, kun olen haastattelussa. Se on inhottavaa, kun olet valmistautunut kaikkeen niin, kuin pitää ja teet kaiken ”oppien” mukaisesti.

Niin mikähän siinä sitten on, että ei voi sille hakijalle antaa rakentavaa palautetta, että missä on mennyt reisille?

Haastattelun jälkeen sitten jossain kohtaa tulee puhelu tai maili, että olit tosi hyvä hakija ja ihan kärkikahinoissa, mutta nyt kävi näin. Veikkaan, että en todellakaan ole ihan ainut, kuka kuulee nämä samat sanat. Kiitos, mutta ei kiitos. Hopee ei oo häpee, mutta tässä kohtaa on. Jos ei muuta, niin ainakin vituttaa olla ikuinen kakkonen. Siis olenhan mä päässytkin duuneihin, kun suurimman osan elämästäni töitä tehnyt. Sitä työtä en ole saanut, mitä oikeasti oisin tosi kovasti halunnut. Ärsyttävintä tässä on epätietoisuus siitä, että mikä on mennyt väärin. Onko se niin vaikea kertoa työnhakijalle varsinkin, jos hakija itse kysyy, että miksi? Olenko ainut ihminen, ketä kiinnostaa se, että mikä haastattelussa meni pieleen. Haluaisin kehittyä. Enkä enää tiedä mitä kehittää, kun ei kerrota.

Toisaalta ymmärrän senkin, että hakijoita on aivan sairaasti toisiin paikkoihin, niin kai se vaan on niin, että siinä jokin pikku vaikutelma varmaan ratkaisee. 

Korostan nyt vielä, että kyllä, olen kiinnittänyt huomiota ensivaikutelmaan ja kaikkeen. Ihan kaikkeen. Mielestäni.

Fingerpori lainattu HS:n sivuilta

Ei muuta, kun leuka rintaan ja uutta kohti taas :) Tsau!

T. Yks katkeroitunut työnhakija. Toi oli sitten vitsi. Ettei nyt vaan sattuis mitään, kun tässä auon päätäni :D

-Heli-

Friend tag: Elina ja Heli

vuosi 2010

Koska alkuesittely jäi lyhyeksi, on aika kertoa meistä ja meidän ystävyydestä vähän enemmän. Moni on saattanut ihmetellä, miten me ollaan päädytty ystäviksi.
Teimme teille friend tag -postauksen, jossa kerromme näkemyksemme toisistamme muutamien kysymysten avulla. :)




Miten ja koska tapasitte?

Lyhyesti: Tapasimme Meikkaaja-Stylistikoulussa vuonna 2010.


Mieleenpainuvin yhdessä jakamanne muisto?

Elina: Meikkikoulun luokkakokous muutamia vuosia sitten, jonne ei sitten loppujen lopuksi saapunutkaan muita kuin me kaksi. Saatiin railakas ilta aikaan 😉Lähdettiin muun muassa laulamaan karaokea, jossa taisi raikaa ainakin Zen Cafén Todella kaunis-kappale. Heli osaa laulaa, mutta mä en.

Heli: Yhet pikkujoulut. Siis sama tilaisuus, mistä Ellu tuos puhui :D Biisiä en muista, mutta lauloin varmasti :)

Kuvailkaa toisianne yhdellä sanalla?

Elina: Pohdiskelija
Heli: Iloinen


Miten kuvailisit ystävääsi sellaiselle, joka ei tunne häntä?

Elina:Helin kanssa saa keskustelun aikaan mistä vaan. Heli ei tuomitse, vaikka hän olisikin erimieltä. Heli elää tunteella myös muiden tunteet. Heli saattaa suuttua nopeasti, mutta hän leppyy yhtä nopeasti kuin suuttuikin. Heli tekee superherkullisia aamupaloja. Helin aamupalapöydässä olo on kuin viiden tähden hotellissa. Helille läheiset ja eläimet ovat tärkeitä. Heliltä saa myös parhaat vinkit luomu-, lähiruoka ja ekoiluasioissa

Heli: Elina on muut huomioon ottava ja ymmärtäväinen, pieni suuri ihminen :) Ellu osaa pukea asiat hyvin sanoiksi ja kirjoittaa todella taitavasti.

Mikä on ystäväsi lempiruoka?

Elina: Nyt menee veikkaukseksi, mutta luomukuhaa paistettuna ja hyvää salaattia kylkeen. Luomuna tietenkin.

Heli: Sushi (Veikkaus tämäkin :))


Minkä asian ystäväsi ottaisi mukaan autiolle saarelle?

Elina: Heli pelastaisi blenderin, että hän saa tehtyä smoothieita ja leivottua raakakakkuja.

Heli: Elina ottais mukaan puhelimen ja tyynyn, että voi nukkua missä vaan.


Loppukevennyksenä lookkeja kouluajoilta. Muistuttakaa aina silloin tällöin niin itsellenne kuin ystävillennekin miksi olette ystäviä.

Mukavaa viikonloppua <3

Terkuin, Elina ja Heli

Aina siivoamassa. 1980-luvun tyyliä koulusta.

Heli
Aiheena nuorisogenre -stailaus v.2010

Aamiaissettii

Mä tein tänään niin hyvää lohipastaa, et olis pitäny kirjottaa siitä, mut toinen kerta sitten. Olin päättänyt analysoida aamupöperöni teille. Että hyvää huomista huomenta vaan kaikille :)

Aika moni ei edes syö aamuisin. Mä tulisin varmaan hulluks, jos en sais aamiaista. Vähintäänkin hiton äkäseks. Aamiainen on ihan tutkitusti tosi tärkeä ateria ja sen varmasti kaikki tietää. Mun mielestä se on myös pääkopalle hyvä startti päivään. Ei ehkä silloin, jos kauheella kiireellä pitää kauhoa aamianen napaan. Tai kauhoo hätäpäissään mitä sattuu suuhunsa. Sillä on oikeesti merkitystä, mitä sisuksiinsa kiskoo. Ajoissa herääminen auttaa myös ehtimiseen, että on mahdollista olla esim. vartti aloillaan ja nauttia aamiainen :)

Onko pakko sitten syödä puuroa tai jotain muuta terveellistä, joka ei mene alas? Ei mun mielestä. Olis tärkeää, että se aamianen maistuu ja mieluiten myös näyttää hyvältä tai vähintäänkin syötävältä. Varmaankin aika tärkeä seikka sen kannalta, että ylipäänsä tekee mieli aamiaista. Voihan ne puuron ainesosat kasata vaikka mysliksi tai päräyttää blenderillä sekasin smoothieksi kera marjojen tai hedelmien. Olettaen tietty, että käyttää puurossa muutakin, kun hiutaleita ja vettä. 

Kaapista löytyviä jauheita :)

Mä juon aina aamuisin useamman lasin suodatettua vettä luomusitruunalla. Sitten käyn urheilemassa/liikkumassa, jos vain mahdollista liikkua aamulla. Sali, spinning tai lenkki, jonka jälkeen syön aamupalan ja juon kahvin.

Kahvin sekaan laitan Mucunaa ja Ashwagandhaa, vähän kylmäpuristettua kookosöljyä, sekä kaurajuomaa valkaisuksi. Kahvi on Arvid Nordquistin Reko - luomukahvia. Mun mielestä sairaan hyvää, mut nää on niin makuasioita. Kahvista en ole yrittänytkään päästä eroon. Tarttis varmaan kokeilla. Noh, ainakin se on laadukasta, mitä kurkustani alas kaadan :)

Jogurttia, mysliä, kauden marjat; puolukat ja hedelmä, ihana viikuna <3

Arkisin syön usein luomu soijajogurttia itse tekemälläni myslillä ja tuoreilla marjoilla tai hedelmillä. En kuitenkaan syö mitä tahansa mysliä. Olen tosi tarkka, mikäli kaupasta myslini ostan. Sen on oltava luomua, eikä mitään sokerihuurrettua. Luomuissakin on niitä sokerilla höystettyjä. Vaikka luomusokeria olisikin, niin ei sovi ainakaan mulle se liika sokeri. Makeutta mysliin tuleekin kuivista marjoista/hedelmistä. Ihan hedelmien oma sokeri jo makeuttaa. Ei sokeroituja. Mä laitan usein mulperin marjoja. Mä oon niin rakastunut niihin. Niissä on ihana, vähän toffeinen maku. Toimii todella hyvin myös hyvin karkin korvikkeena ja välipaloihin lisukkeeksi. Terveysvaikutuksia löytyy rutkasti kyseisestä marjasta. Suosittelen! Mä olisin edelleen aivan sokeriaddikti, jos en olisi muuttanut näitä syömistouhujani. Myös smoothiet menee aamuisin kätsästi, jos on kovin liukas lähtö, eikä ehdi rauhallisesti nauttia aamupalaa.

Yks mun vihersmoothie :)

Viikonloppuisin tai vapaalla pidän pitkistä ja myöhäisistä aamiaisista. Brunssit on ihania :) Usein viikonloppuisin mulla on sama, mun suosikki, proteiiniletut/-pannari.

Proteiinipannarit puolukoilla ja soijajogurtilla. Kahvi ja siemenpikkuleivät :)

Keinotekoisia makeutusaineita en halua syödä millään muotoa. Useammat fitness- kissat tuntuu mainostavan jos jonkinlaista protsku- vanukasta. Mä koetan täällä jakaa vinkkejä ilman noita myrkkyjä. Tosin, en mä ookaan mikään fitness- kissa. Ihan tavan Sali- Pirkko vaan ;)
Mikä noista prosessoiduista vanukkaista ja synteettisistä ainesosista tekee terveellistä? Mä en tajua. Se on kai se safkateollisuus, mikä jyllää. Kapina- Heli heräs taas. Satuin lukasee just yhtä blogia, jossa näitä puddingeja mainostetaan. Veri alkoi saman tien kieuhumaan. On se jännä juttu. No kukin tyylillään.

Luomumysli 

4 dl kaurahiutaleita
1 dl Chia- siemeniä
1½ dl Mulperin marjoja
1½ dl rusinoita tai sokerittomia, kuivattuja karpaloita
1½ dl Cashewpähkinöitä

1½ dl Saksanpähkinöitä

Kaikki ainesosat sekaisin ja laita mysli vaikka johonkin kivaan lasipurkkiin. On kauniin näköinen esilläkin :) Tuosta tulee aika monen aamun satsi.

Samoilla aineksilla saa crunchy- myslin aikaiseksi lisäämällä siihen öljyä sekä hunajaa ja paistamalla uunissa pellillä sen. Tässä myslin teossa on mielikuvitus ja makuhermot vain rajana. Kaikki ohjeen ainesosat luomua, vaikka ei erikseen ollut mainintaa. 

Miten ja millä sun aamu lähtee käyntiin? 

terkkusin Heli <3

Mustikkahulluus - suomalaista superfoodia

Olin päivittänyt elokuun puolivälissä Instagramiin seuraavaa:
Länsi-Savo uutisoi alkuviikosta, että mustikka-aika on ohi. Voin kertoo, että ei oo! Mua odotti tämmöset mollukat mettäs 💙💜🌿 Siis Kouvolassa ainakin tätä herkkua vielä riittää 💙💜🌿 En ehdi tyhjentää joka mettää, joten käykää muutkin ☺️

Eilen kirjottelin ajatuksia metsän parantavasta voimasta ja muista itsensä piristämis keinoista pimeyden keskellä. Ruoka ja sen syöminen on tietty yks parhaista asioista elämässä. Sekin on mahtavaa, jos sen ruoan ihan itse keräilee tai peräti kasvattaa. Meillä Suomessa on ihan tolkuton määrä marjaa metsässä ja osa jääkin sinne. Mä oon aina hädissään, kun en ehdi keräämään kaikkee :D 

Tänä syksynä MUN marjamestoille änkes jotku thaimaalaiset joidenki haravoiden kans :o No ei syytä huoleen, he olivat oikein ystävällisiä ja marjoja jäi vielä mettään. Oli se vauhti niiden haravoiden kans kyllä hurja. Mun keräily on lähinnä haahuilua siihen verratuna.

Tässä pari päivää sitten kävin puolukassa. Yllättäen mun mustikka- ämpäri täyttyikin nopeammin. Onhan ne jo aika vetisiä, mutta vielä niitä riittää ja vieläpä ihan kerättävissä. Kaks kuukautta sitten sanomalehti jo julisti mustikka-ajan olevan ohi. Mulle ne kyllä kelpaa.

Mä laitan ne vetiset mustikat samantien soseeksi ja pakkaseen. Tai käytän suoraan smoothiehen taikka alla olevan ohjeen kaltaisesti :)

Mustikanvarvuista on lehdet hävinnyt, mutta marjat on ihan syöntikelpoisia :)

Marjakoira Iines :)

Herkuttelijana on ollut pakko keksiä terveellisempiä vaihtoehtoja herkutteluun. Mulle ei sovi mitkään sokerijälkkärit, pullat ja karkit. Siis kaikki teollinen moska, missä on sokeria, vehnää ja kaikenlaista prosessoitua rasvaa ei tee hyvää. Mun kroppa on niistä pitkään sekaisin. Erityisesti reagoi pää ja iho. Suolistohan se on mikä reagoi, mutta se näkyy noissa mainitsemissani paikoissa.

Olen kehitellyt kaikenmaailman sörsseleitä herkutteluun. 

Tää on yks mun suosikeistani. Oikein toimiva vaikkapa iltapalana. Lisäksi helppo, kun mikä.

Mustikka – raakakaakaomousse, 2 annosta

2dl Mustikoita

2 luomu avokadoa

1 luomu banaani

1-2dl Oatly luomu kaurajuomaa

3-4rkl raakakaakaojauhetta

1 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä 

1-4rkl luomuhunajaa (maun mukaan)

Päälle koristeeksi marjoja, kookoslastuja, kaakaonibsejä, pähkinöitä tms.

1. Kuori ja puolita banaani.
2. Kuori avokadot ja poista kivet.
3. Lisää hedelmälihat ja mustikat tehosekoittimeen.
4. Mittaa sekaan kauramaito. 
5. Soseuta seos matalalla teholla ja nosta tehoa hiljalleen, kunnes seos kulkee sulavasti kannussa. Kun mousse on tasaista, maistele. Lisää halutessasi hunajaa, jos kaipaat lisämakeutta.
6. Koristele mustikoilla ja kaakaonibseillä.

Itse en välttämättä ole makeuttanut tätä millään. Jos on kovin makeaan tottunut, niin luomuhunajalla saa kivasti makeutta.

Tällä samalla ohjeella voit tehdä myös smoothien lisäämällä nestettä enemmän.

Mustikkaisin syysterkuin

Heli

Mene metsään - Se tekee hyvää

Niin ne vaan pimeimmät ajat alkaa olla ovilla. Monelle suomalaiselle tämä aika aiheuttaa kaikenmoista uupumista ja masennusta. Eikä mikään ihme. Onhan se ihan perseestä, kun valot sammutetaan moneksi kuukaudeksi ja sitten pitäs olla jotenkin pirun positiivinen ja virkee. Mulla on iän myötä inho pimeää aikaa kohtaan vaan kasvanut. Lisäks ne märät räntäkelit ja muut oheistoiminnot ei vaan nappaa yhtään. Jotenkin tässä on koetettava kumminkin ne positiiviset puolet repiä esiin. Elinan postauksessa aiemmin oli tästä samasta aiheesta. Innostuin tästä nyt itsekin kirjoittamaan kuunnellessani aamulla radiosta, kun puhuivat puiden halailusta ja metsän parantavasta voimasta :D

Keinot on monet. Mun mielestä on turha jäädä sitä pimeyttä pidemmäks aikaa urputtamaan. On vaan tehtävä asiat toisella tapaa, kun valoisaan vuodenaikaan. Ei se sen kummempaa. Piristetään itse itseämme ihastelemalla syksyn väriloistoa ja talvella iloitaan valkoisista hetkistä :) Jotkut viisaat ovat sanoneet, että talvella syntynyt olis jotenkin talvi-ihminen. Ei pidä paikkaansa mun kohdalla. Olen joulukuussa syntynyt ja rakastan kesää. Joulukin on kyl ihan jees :)

Metsä

Tuo postauksen otsikossa komeillut metsä on yksi parhaista. Näin syksyllä siitä saa vielä taloudellisenkin hyödyn keräämällä kaikki mahdollinen luonnon sato talteen. Koiranomistajana siinä tulee myös koiruuskin liikuteltua samalla, kun itse pörrää marjapusikossa. Mulla on aina, marja-ajan alusta lähtien pitkälle syksyyn (lumen tuloon saakka) autossa mukana marjaämpärit ja poimuri. Sienien keräämisessä tai niiden löytämisessä/näkemisessä oon vähän surkee. Enkä tunne sieniä kovin hyvin. Kanttarellit ja suppilovahverot lähtee kyllä aina mukaan, mikäli satun löytämään.

Jos et tykkää metsän antimista, niin silti se luonnossa olo ei varmasti mene hukkaan.

Ei luontoon moneksi tunniksi tarvitse mennä, jos tuntuu, ettei aikaa ole. Sen ajan puutteen kuulee usein syyksi.  Se on vaan jännä juttu metsään mennessä melko nopeasti unohtuu se aika, kiire ja kaikki muukin härdelli. Se kaikki mikä liittyy oravanpyörään, jossa jengi pyörii siinä uskossa, että sulkia tulee hattuun ropinalla, kun vaan sikana painaa duunii. Nouuu!

Aamutreeni

Treenaaminen on yks parhaista tavoista laittaa päivä kunnolla käyntiin. Oli se sitten sali, jumppa, jooga tai lenkki. Energiat on ihan toiset, kun aloittaa päivän omalla harrastuksellaan. Sitten voi illalla ihan huoletta duunin jälkeen maata sohvalla tai tehdä jotain muuta mieluista, kun on aamulla lähtenyt energisesti liikkeelle. Olettaen tietty, että duunit alkaa virka-aikaan tai myöhemmin päivällä. Sitten, jos töihin on mentävä aamukuudeksi, niin tämä vinkki ei ehkä oo se paras. Liikunta ja ulkoilu sisällytettävä kuitenkin päivään. Ihminen on luotu liikkumaan :)

Syksyinen iltapala

Terveellinen ravinto

Yksistään tästä aiheesta saa monta kirjoitusta aikaiseksi. Terveellinen ravinto jakaa myös mielipiteet voimakkaasti. Jonkun toisen mielestä terveellinen ei oo mun mielestä terveellinen ja toisinpäin. Tähän ihan lyhyesti. Itse suosin läpi vuoden Suomen luonnon antimia. Kerään pitkin kesää erityisesti mustikkaa ja puolukkaa. Torilta tai tiloilta mansikat ja muut marjat. Marjoista saa monenmoista smoothieta, välipalaa tai jälkkäriä. Valkoinen sokeri ja –jauhot ja prosessoitu ruoka ei kuulu mun ruokavalioon. Olen ihan itse itselläni tehnyt ihmiskokeen, mikä merkitys ravinnolla on jaksamiseen ja mielialaan. Postailen kivoja ohjeita teille myöhemmin :)

Suosin luomu ja lähiruokaa aina, kun mahdollista. Tässä olen ollut edelläkävijä. Vielä ennen tätä ”nykybuumia” muut pyöritteli silmiään mun luomuilulle, mutta kummasti on luomut ruvennut menemään pyörittelijöidenkin ostoskoriin. Mikä on aivan mahtava juttu, että luonnonmukaisissa tuotteissa alkaa olla jo ihan kivat valikoimat. Sama päätee luonnonkosmetiikkaan, mut kirjottelen siitäkin toiste.

Kaikki ihanat jutut elämässä - itsensä hemmottelu

Kynttilät, lukeminen, käsityöt, lemmikit, leikkokukat, kaikki kauniit asiat, ystävät, perhe, parisuhde, unelmointi, kiitollisuus, ruoan laitto jne. Kaikki ihan normaalit, arkiset asiat saa ihmisen hyvälle tuulelle ja piristymään niin halutessaan. Mun pointti on tässä se, että itseään voi arjessa hemmotella päivittäin. Se ei maksa mitään. Mä oon aina jäässä, joten lisään tuohon vielä villasukat ja muut ihanat lämpimät vaatteet. Elämä on paljon iisimpää, kun ei tartte palella. Mulla paleleminen vie keskittymiskyvynkin. Mieluummin on liikaa päällä, kun liian vähän. 

Hyvät yöunet

Nukkumisessa olen tosi huono, mutta unen parantamistavoissa sitäkin parempi. Magnesium on yksi tosi tärkeä juttu monelle kropan toiminnalle. Parantaa myös unen laatua. Myös uneen positiivisesti vaikuttavat yrttiteet ja illaksi sopivat ruoka-aineet ovat loistavia apuja unen laadun parantamiseen. Älylaitteet ja muut sähköiset ärsykkeet pois makuuhuoneesta. Perinteinen herätyskello herättäjäksi, niin puhelimen voi jättää makkarista kokonaan pois. Eikä niiden älylaitteiden äärellä saa olla ennen nukkumaanmenoa. Yksi tosi kiva juttu tässä pimeässä ajassa, että yöllä on oikeesti pimeetä. Kesällä valo öisin vaikeuttaa mun nukkumista.

Kirkasvalolamppu

Tähän turvaudun talvella aamuisin, kun meinaa olla hyytyminen päällä jo herätessä. Mulla on semmonen perus kirkasvalolamppu. Aamutoimia tehdessä onnistuu valohoito hyvin. Tai jos jumppailee kotosalla, niin siinä samalla. Illalla tästä valosta ei kannata nauttia, mikäli on huonouninen. Sillä on selkeesti piristävä vaikutus.

Itsensä kuuntelu ja rentoutuminen

Jos on semmoinen päivä tai päiviä, ettei jaksa tehdä mitään, niin onko pakko? Kuuntelee itseään vaikka sitten se sohva selässä,jos siitä mieli paranee :) 

Kääpiö nauttii aina lämmöstä ja rentoilusta. Oli kesä tai talvi :)

Nämä mun keinot ei ole missään paremmuusjärjestyksessä, vaan noudatan näitä kaikkia sikin sokin ja osa varmasti puuttuukin. Millä keinoin sä selätät pimeyden?

Ottakaa iisisti, kyllä se kesä sieltä taas tulee.Valoa kohti! ;)

<3 Heli <3

6 x minun unelmani

@Heli Järvinen

Hassua. Kun aloimme pohtia Helin kanssa yhteistä blogia, mietimme, että on hyvä , koska meitä on kaksi. Ajattelimme, että aiheskaala olisi silloin laajempi.

Nyt, kun olemme julkaisseet muutamia postauksia, olemme joka viikko kirjoittaneet lähes samoista aiheista toisiltamme tietämättä. Joskus on otsikkokin ollut lähes sama. Noh, jatkan unelmateemalla. Viikon aiemmat postaukset unelmista tästä ja tästä.

Viimeksi kirjoitin kannattaako unelmilleen asetta deadlineja. Kirjoitin myös, että unelmat kannattaa sanoa ääneen, niin niistä tulee todempia. Siksi aion jakaa teille muutamia minun unelmia joilla on deadline 2.9.2021. Katsotaan sitten onko unelmani käyneet toteen ;)

Unelmia

•          Haluan osata ranskaa.
•          Haluan joogata ja venytellä säännöllisesti.
•           Haluan, että juttujani tai kolumnejani julkaistaan säännöllisesti jossain lehdessä (Uskon, paperilehden voimaan ;D)
•           Haluan asua omakotitalossa.
•          Haluan osallistua triathloniin.
•          Haluan, että minulla on säästöjä ja varaa matkustella usein.

Minkälaisia unelmia sinulta löytyy? :)

Unelmoiden, Elina

Unelmia ja toimistohommia

Veikkauksen mainoksessa sanotaan: ”Unelmointi on jo puoli voittoa”. Tuostahan ei voi muuta, kun ottaa oppia :) Minun unelmani olisi tehdä töitä kauneuden ja terveyden parissa. Enkä nyt puhu siitä lehdestä.

En liene ainut ihminen maailmassa, joka ollut pitkään työssä, josta ei tykkää. Semmoista työtä voi myös nimittää ”ihan kivaksi”. Sopeutuvaisena henkilönä olen luovinut monessa hommassa sen näköisesti ja oloisesti, kun se olisi ollut mun unelmaduuni. Työn jälki on usein kielinyt siitä, että priimaa pukkaa. Kukapa silloin arvaisi, että en viihdy.

Sehän on työnantajan kannalta mahdottoman kätevää palkata mun kaltainen, luotettava työntekijä, joka varmasti hoitaa duuninsa. Minun kannalta se on ollut jokseenkin raskasta. Vaikea on tehdä puoliteholla tai edes vähän vähemmällä teholla. Perfektionismin piirteitä piisaa, joka hankaloittaa vain omaa elämää.

Minulla taitaa olla kuitenkin semmoinen taito tai piirre, että teen melkein mitä tahansa, niin saan sen näyttämään siltä, että olen helvetin innoissani, vaikka en ihan aina oliskaan :D Toisaalta se tekee omastakin elämästä helpompaa, kun iloitsee siitä mitä on, vaikka se ei niin kivaa aina olisikaan. Toki näkyy sekin ulospäin jossain kohtaa, kun liian pitkään on sitä ”ihan kivaa”. On iän myötä alkanut tulla hyvinkin nopeasti kirkastumaan ainakin se, mitä en halua tehdä.

Nyt olen sitten ollut muutaman viikon työttömänä. Tarkoitus olisi oikeasti viimein selvittää, et mikä musta tulee isona. Mulla on muutama ammatti haalittuna nyt alle 4-kymppisenä. Oispa hienoo, että ennen 5-kymppisiä olisin löytänyt sen oman juttuni ja saisin tehdä sitä tai niitä kaikkia juttuja, mistä haaveilen. Oma juttu on osittain kirkastunut, mutta se oma yritys ei sitten elättänyt. Ainakaan silloin, kun viimeksi koetin olla täysipäiväinen yrittäjä. Ei pelkästään niillä palveluilla joita silloin oli. Yrittäjyydestä läksin palkkatöihin takaisin. Jätin yritykseni kumminkin eloon olemaan, kun ei ollut kyse konkurssista.

Tulin silloin päätyneeksi myyntineuvottelijaksi kiinteistönvälitysliikkeeseen. Toisin sanoen välittäjäksi. (Pakko oli tehdä jotain leipänsä eteen ja se natsasi siinä kohtaa) Se ei siinä mielessä ollut kovin fiksu ratkaisu. Se oli ihan muuta, kun se mitä olin yrittäjänä tehnyt. Lisäksi se, että välittäjän työn kanssa on niin naimisissa, että sitten ei ehdi enää harrastaa yrittämistä siinä sivussa.  Vai oliko sittenkin fiksua? Kyllä. Ilman sitä kokemusta olisin henkisesti huomattavasti köyhempi. Kaikki ne ihmiset, joita olen tavannut nelivuotisen välittäjäurani aikana. Uskon, että sieltä syntyi tämän elämän mittaisia ystävyyssuhteita <3

On mieletön rikkaus, kuinka monessa olen ollut ja saanut olla mukana. Yksi iso syy miksi monessa hommassa on vaan sitkeästi pysynyt on se, että en ole saanut haluamaani duunia. Jotain on ollut pakko tehdä. Tuskin tässäkään olen ainoa. Oman mielenterveyden kannalta olen nyt päättänyt edetä kohti unelmaduunia. Vaikka hieman rauhallisemmin, jos ei muuten onnistu.

Usein raha ajaa siihen, että on tehtävä sitä mihin helposti pääsee. Minun kohdallani se on palvelualat. Kaupan työtä yms. asiakaspalveluhommia. Kaupan töissäkään ei mitään vikaa ole. Jännä juttu on se, että tällä asiakaspalvelu-, myynti ja työkokemuksella en vielä ole kaupan alalta saanut siltä osa-alueelta töitä, mikä eniten kiinnostaa ja mihin olen itseäni kouluttanut.

Tässä yks päivä huolissani selitin ystävälleni, että entäs jos musta tuleekin pitkäaikaistyötön nyt näiden valintojeni takia, että jätin vakituisen työn ja olen nyt ”vähän” tuuliajolla. Hän naurahti ja totesi, että sinäkö pitkäaikaistyötön? Väkisinkin ne ajatukset menee siihen ajoittain, että miten tästä nyt selviää, kun on tottunut työntekoon. Äitini on jo tylyttänyt näistä valinnoista minua. Toivottavasti en teiltä saa hirveitä moitteita.

Miltä teistä työelämä maistuu? Entä unelmaduuni, kellä semmoinen on? Kertokaa onnistumisistanne ja epäonnistumisistanne. Jaetaan kokemuksia, niin ehkä kaikki opimme niistä jotakin.

Eri alojen osaamiseni selviää teille varmaankin tulevissa teksteissä.

Työteliäin terkuin, Heli <3 

Pitääkö tyttöjen ja poikien liikuntatunnit olla erikseen?

@Heli Järvinen

Tiedättekö se fiiliksen, kun on unohtanut jonkun veret seisauttavan asian ja yhtäkkiä muistaa sen. Minulle kävi tänään niin.

Aihe on niinkin arkinen kuin koululiikunta. Koululiikunnassa minua on ärsyttänyt eniten se, että tytöt ja pojat laitetaan usein eri ryhmiin. Usein tytöillä ja pojilla on eri lajitkin koululiikunnassa. Miksi? Sitä en ymmärrä.

Tällä viikolla vietetään valtakunnallista nuorisotyönviikkoa, jonka teemana on yhdenvertaisuus. Tuo sanahirviö. Tässä kohtaa yhdenvertaisuus ei minusta käy toteen.

Nopean googlailun tuloksena huomasin, että keskustelupalstoilla tyttöjen ja poikien eri liikuntaryhmiä perustellaan tasoerolla ja erilaisilla kiinnostuksenkohteilla.

Tasoeroa varmasti on ja ymmärrän miksi huippu-urheilussa naisille ja miehille sekä tytöille ja pojille on omat sarjat. Koululiikunta ei ole huippu-urheilua. Sen tulisi kannustaa liikkumaan ja oppimaan ryhmässä tekemisen meininkiä. Ainakin, jos minulta kysytään. Luulisi luokan yhteisten liikuntatuntien kehittävän koko luokan yhteishenkeä, kun kaikki puhaltavat yhteen hiileen.

Poimin nämä lainaukset netin keskustelupalstoilta. Olen kirjoittajien kanssa samaa mieltä.

”Mielestäni tyttöjen ja poikien liikuntatunnit pitäisivät pitää yhdessä ja tarjota mieluummin vaikkapa kaksi eri vaihtoehtoa siihen, mitä liikuntatunneilla tehdään. Tämä lisäisi liikunnallista tasa-arvoa sekä liikuntatuntien viihtyvyyttä niille, jotka eivät koe oman sukupuolensa liikuntaryhmää parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Ja myös toisaalta opettaisi sosiaalisia taitoja ja toimeen tulemista erilaisten, myös eri sukupuolta olevien liikkujien kanssa.”

Lotta Immonen, liikuntaneuvoja/urheilija

”Erikseen opettaminen luo mielikuvaa siitä, että sukupuolielimet määrittävät ihmisen sosiaaliset, motoriset ja älylliset ominaisuudet. Yksilöiden pitää saada tutustua eri lajeihin riippumatta jalkovälin muodosta. Noin 2 lasta tuhannesta syntyy intersukupuolisena ja jää tiukan binaarisen sukupuolinormin ulkopuolelle. Heilläkin pitää olla oikeus sukupuolittamattomaan liikunnanopetukseen. Erikseen pitää opettaa, jos se jossain yksittäisessä lajissa ja yhteisössä on tasa-arvon luomiseksi ja syrjinnän vähentämiseksi tarpeellista.”

”Tunnilla opetellaan samoja asioita, miksi sitä ei siis voisi tehdä yhdessä. Yhteisillä liikuntatunneilla korostuu samanarvoisuus ja opitaan paremmin hyväksymään erilaisuutta ja arvostamaan erilaisia vahvuuksia, mitä kullakin on. Oman kokemukseni mukaan yhteiset liikuntatunnit tuovat esimerkiksi joukkuepeleissä tytöille lisää rohkeutta ja aktiivisuutta ja opettavat pojille yhteistyökykyä sekä muiden pelaajien huomioimista (mm. tytöt menevät uskaliaammin ottamaan palloa pois kuin vain keskenään pelatessaan ja pojat vastaavasti syöttävät useammin kuin taas poikien kesken pelatessa kuljettavat useammin ja pidempiä matkoja itse).”

@Heli Järvinen

Kuulin tänään keskustelupaneelissa nuoren tytön sanovan: Miksi tytöt pelaa talvella ringetteä ja pojat jääkiekkoa? tytötkin haluaisi pelata lätkää.

Tämä jäi pyörimään mieleeni ja mietin, mitä jos jatkossakin olisi kaksi eri lajia tytöt ja pojat saisivat itse valita haluavatko pelata lätkää vai ringetteä. Joka luokalla on varmasti pari poikaa, jotka haluaisivat liikuntatunnilla opetella hiphop-tanssia ja pari tyttöä, jotka haluavat nostaa punttia. Ei ole tyttöjen tai poikien lajeja, on vain lajeja, joita harrastaa suurempi määrä tyttöjä tai poikia.

Opiskellaanhan muita aineitakin yhdessä, joten miksi liikunta olisi poikkeus? Mikä siinä ala-asteen loppupuoliskolla iskee, että enää tytöt ja pojat ei mahdukaan samaan liikuntaryhmään? Kun olisi sekaryhmiä alusta loppuun sekä pojat että tytöt oppisivat toisiltaan. Ainakin itse opin paljon enemmän joukkueurheilusta ja yhteen hiileen puhaltamisesta sekaryhmissä kuin tyttöjen kesken. Tytöiltä olen oppinut periksiantamattomuuden, sisukkuuden ja rohkeuden. Siinä olisi pojillekin opittavaa ;)

Suvaitsevaisuus ja erilaisuuden ymmärtäminen paranee sekaryhmissä.

Haluan kuulla muiden mielipiteitä asiasta. Oletko samaa vai erimieltä? Mitä sinä ajattelet asiasta?

Terkuin, Elina

talounelmia

Unelmointi. Se se vasta on mukavaa puuhaa. Tässä yhdestä unelmasta pikku spekulaatio.

Pitkäaikainen haave on ollut päästä omakotitaloon, mieluiten maalle, syrjään ja omaan rauhaan. Vanha hirsitalo pihapiirillä, jossa on navetta tai joku vastaava, olisi talounelmien täyttymys. Tässä on tullut näköpiiriin kyseinen kohde. Elämässä muutenkin on asiat liikahtanut eteenpäin, joten uskaltaa jopa ajatella, että tämmöinen saattaisi olla ihan mahdollista. Ehkä se on kuitenkin sitä, että on antanut itselleen luvan uskaltaa. Tähän unelmaan mahtuisi jossain kohtaa mahdollisesti isompi eläinkatraskin, kun rivariin :D

Iso, mieluinen rivitaloasunto on ollut kohta kymmenen vuotta asuntomme. Sijainti on hyvä, luonto ja lenkkipolut lähellä. Palvelut ja koulutkin ihan kivenheiton päässä. Jotain idyllistä kuitenkin uupuu. Se on maaseutu. 

Kouvolassa voi asua lähellä keskustaa ja samalla takapihan näkymä voi olla tällainen. 💚Tällä voi vähän lieventää maallemuuttoikävää. #munbetonihelvetti

Ihan vaan pari muuttujaa mahtuu vielä mukaan matkaan ennen, kun siihen unelmaan pääsisi. Onhan se mahdollista, että juuri tämä kohde menee jollekin muulle, mutta mietitään sitä sitten. Siinä tapauksessa se ei ollut meitä varten.

Nyt joku, joka ei minua tunne, ajattelee, että älähän nyt kerro enempää tuota hirsitalo- unelmaas (helvettiäs:)). Ihan muutama semmoinen kommentti tullut, niin ajattelin hieman valottaa, että kyllä näitä juttuja on ehtinyt tässä kelaamaan kymmenen vuoden aikana, kun tästä on haaveiltu. Kerrottakoon vielä sekin, että sitä maalla asumista on ehtinyt kertymään elämän varrella sekä työn, että yksityiselämän kautta. Että ei ihan enskertalaisia olla. Siitä ehkä toisella kertaa lisää, nyt tästä talounelmasta, mielen- ja maaseudun rauhasta ja vähän muustakin.

Aloitetaan positiivisista. Oma rauha, oma rauha ja oma rauha. Talvella et tarvitse pimennysverhoja, katuvalot ei kuse silmään. Siellä on oikeesti säkkipimeetä. Liikenteen kohinasta ei myöskään ole haittaa.

Luonto, jos mikä on ihmiselle todella tärkeä paikka. Kovin moni tuntuu olevan vieraantunut luonnossa liikkumisesta. Jotkut tässä oravanpyörässä hulluna pyörivät ihmisyksilöt eivät tule ajatelleeksi, mikä parantava voima luonnossa piilee. Se on parasta terapiaa, mitä voit ihan omatoimisesti itsellesi antaa. Kokeile vaikka!

Palaan vielä tuohon omaan rauhaan. Se ois mahtavaa, kun voit mennä ulos vaikka aamulla kahville ilman, että kukaan naapuri tulee sulta kyselemään yhtään mitään. Ei sillä, että olisin mikään naapurin vihaaja. Tästä nyt saattaa saada sen käsityksen, että en pidä naapureistani. Se ei pidä paikkaansa. Kaipaan vaan ihan tolkuttomasti sitä, että mua ei näe kukaan tai ketkään. Kaupungit on jotenkin niin täyteen tungettu. Joka puolella on vähintäänkin ikkunanaapureita. Olen siis sielultani maalainen, joka on puolet elämästään koettanut sopeutua kaupunkiin. Ei se ihme ole, että välillä kiristää pantaa oikein kunnolla, kun pitäs olla enemmän omissa oloissa. Sitä kohti siis. Toki pannan kiristymiseen on varmasti muitakin syitä :D

Kesällä mökkeily käy kätevästi kotona, maalla. Ei tarttis lähteä mihinkään, kun pihalla olis oma pihasauna. Sieltä vois huoletta lähteä jäähylle, ilman, että joku tuijottaa sinua tai ilman, että tarttis heti ruveta kommunikoimaan jonkun naapurin kanssa. Tähän tilanteeseen kaupungissa törmää usein.

Maalla nurmikon saa ajaa just silloin, kun huvittaa. Siitä ei tulisi kukaan vihjailemaan, jos sattuu vähän pidempi heinä jossain kohtaa olemaan. 

Siellä maalla ei tarttis myöskään miettiä sitä, että mihin autos parkkeeraat. Kyllä olis tilaa jättää auto ihan miten päin vaan pihalle.

Mun sisällä asuva ihan pienenpieni pikkupessimisti on myös huomioinut ne huonot puolet tässä unelmatalokuviossa. 

Työtä riittää varmasti naapureillekin,vaikka niitä naapureita ei olisikaan. Kun sitten on se 100- vuotias hirsitalo, niin minkälaista härdelliä esimerkiksi ihan perus talvipäivä voi aiheuttaa. Tai no, talvella yleensäkin. Putket jysähtää jäähän pakkasen voimasta ja jyrsijät änkee sisälle joka jumalan kolosta ja kaikkee mahdollista. Aamulla töihin lähtiessä on tullut metri lunta ja se paska traktori ei lähde käyntiin, siis jos on traktori. Sit kolaat, niin että pääset duuniin. Sitten, kun olet päässyt työn ääreesi sen julmetun aamujumpan jälkeen, niin joku puolen kilsan päässä oleva naapuri soittaa, et sun hevoses juoksee täällä ympäri kyliä. Käyt kesken päivän korjaamassa kaakkis talteen. Kotona huomaat, että on repinyt päällä olevan loimensa johonkin siinä rytäkässä ja päätät jättää pollet turvallisesti sisälle, talliin.

Illalla palaat jatketun työpäivän jälkeen kotiin. Siellähän se jääkylmä hirsiunelmasi uljaana odottaa, että laitat pöntöt tulille. Sen kaiken lämmityspuuhan ohella on tietty kaikki koirien kusetukset sun muut kotityöt ja muun mahdollisen eläinlauman hoito. Myös ne tyypit on keräiltävä pois, mitä koira ja kissa on päivän aikana saalistanut. Parhaassa tapauksessa ne saaliit on sievästi näytillä. Kaiken nupiks ne saaliiden suolisto saattaa olla pitkin sohvia, yrjöttynä. 

Olishan se semmoinenkin vaihtoehto vielä, että pakkaspäivän nupiks on joku vesiputki paukahtanut. Siinähän sitä on ihmettä yhelle päivälle. Silti, vieläkin se on mun unelmaa.

Pakko kyllä tempasta vielä yksi huvittava asia vielä noista negatiivisista puolista. Se on paskan haju. Siitähän oli joku nostanut tässä taannoin hirveen älämölön. Eikös se paska haise aina maalla? Niin pitkään, kun on elämää, on myös paskaa, lienee ihan luonnollista.

Tässäpä mietteitä ehkäpä heillekin, jotka maalta haluaa pois :) Missä sinun unelmakotisi sijaitsee? 

Muistakaa unelmoida! Ellun sanoin sanokaa unelmanne ääneen, niin ehkäpä ne helpommin toteutuu <3

Omasta pientilasta unelmoiden, 

Heli <3

Unelmia ja deadlinehommia

@Heli Järvinen

Monesti tulee mietittyä kannattaako unelmille asettaa deadlineja. Joskus kun asiat tuppaavat menemään parhaiten oikeaan suuntaan juuri omalla painollaan.

Joskus unelmat toteutuvat niin, että tajuaa vasta niiden toteutuessa, kuinka paljon järjestelmällistä työtä unelman toteutumiseen on käytetty.

Lähdin aikanaan vitosen lukioenglannilla vuodeksi Jenkkeihin au pairiksi. Olin sitä ennen ollut vain kerran ulkomailla, jos Viroa ja Tukholmaa ei lasketa. Pääsin au pair haastatteluiden kielikokeet alimmilla mahdollisilla pisteillä läpi. Lastenhoito kokemustakin piti vähän säätää, että se riittäisi. Mutta niin minä muutaman kuukauden räpellyksen jälkeen sanoin moikat kavereille ja perheelle vuodeksi.

Perillä totuus iski. Olin todella epävarma lasten kanssa. Pelkäsin mokaavani. Englantikin takkuili. Ensimmäinen ongelma iski yhteisellä päivällisellä. Muistan vieläkin punan, joka nousi poskilleni, kun en muistanut mikä on haarukka englanniksi. Joudun osoittelemaan ruokailuvälinettä kuin joku lapsi konsanaan.

@Heli Järvinen

Tuon yhden punaposkisen illallisen jälkeen tein päätöksen. Minä aioin selvitä. Päätin, kun palaan Suomeen, osaan puhua sujuvaa englantia, lukea englanninkielisiä kirjoja ja nähdä unia englanniksi. Haaveilin myös salaa, että osaisin englantia niin hyvin, että välillä unohtaisin, miten sana sanotaan suomeksi, ja hokisin vain englanninkielistä sanaa. (Tuo oli juuri sellainen varo mitä toivot toivomus. Kuinka nolo tilanne se coolin sijaan onkin, kun muistaa jonkun sanan vain englanniksi. Kuinka tyhmältä se kuulostaakaan :D)

Tarinan opetus. Asetin itselleni selkeän päivämäärän, vaikken sitä tuolloin tiedostanutkaan. En tehnyt omasta mielestäni mitään kummempaa kuin päätöksen. Kuitenkin jälkikäteen ajateltuna, tein paljonkin unelmani eteen. Katsoin Step Up 2 – leffan niin monta kertaa, että sain kirjoitettua kaikki sellaiset sanat leffasta ylös, joita en ymmärtänyt.  Minulla oli New Yorkissa myös ystävä, joka ei antanut minun käyttää hänen suutaan omanani, vaan jouduin itsekin puhumaan.  Aloin myös lukea englanniksi, hitaasti, mutta varmasti ;)

@Heli Järvinen

Kun palasin Suomeen, kuinkas kävikään. Minä olin saanut ihan kaiken mitä toivoin.

Jos elämässä haluaa jotakin, sille kannattaa asettaa päivämäärä ja mennä aktiivisesti sitä kohti. Kannattaa myös sanoa unelmansa ääneen, niin siitä tulee todempi. 

Pitää myös muistaa, että unelmilla ei ole viimeistä käyttöpäivää, joten jos unelma ei toteudu, aina voi hengittää syvään ja yrittää uudelleen. Sillä joskus sinun unelmasi tarvitsee myös oikean ajan toteutua. <3

Unelmia kohti, Elina