Veikkauksen mainoksessa sanotaan: ”Unelmointi on jo puoli
voittoa”. Tuostahan ei voi muuta, kun ottaa oppia :) Minun unelmani olisi tehdä
töitä kauneuden ja terveyden parissa. Enkä nyt puhu siitä lehdestä.
En liene ainut ihminen maailmassa, joka ollut pitkään työssä, josta ei tykkää. Semmoista työtä voi myös nimittää ”ihan kivaksi”. Sopeutuvaisena
henkilönä olen luovinut monessa hommassa sen näköisesti ja oloisesti, kun se
olisi ollut mun unelmaduuni. Työn jälki on usein kielinyt siitä, että priimaa
pukkaa. Kukapa silloin arvaisi, että en viihdy.
Sehän on työnantajan kannalta mahdottoman kätevää palkata
mun kaltainen, luotettava työntekijä, joka varmasti hoitaa duuninsa. Minun
kannalta se on ollut jokseenkin raskasta. Vaikea on tehdä puoliteholla tai edes
vähän vähemmällä teholla. Perfektionismin piirteitä piisaa, joka hankaloittaa
vain omaa elämää.
Minulla taitaa olla kuitenkin semmoinen taito tai piirre,
että teen melkein mitä tahansa, niin saan sen näyttämään siltä, että olen
helvetin innoissani, vaikka en ihan aina oliskaan :D Toisaalta se tekee
omastakin elämästä helpompaa, kun iloitsee siitä mitä on, vaikka se ei niin
kivaa aina olisikaan. Toki näkyy sekin ulospäin jossain kohtaa, kun liian
pitkään on sitä ”ihan kivaa”. On iän myötä alkanut tulla hyvinkin nopeasti
kirkastumaan ainakin se, mitä en halua tehdä.
Nyt olen sitten ollut muutaman viikon työttömänä. Tarkoitus
olisi oikeasti viimein selvittää, et mikä musta tulee isona. Mulla on muutama
ammatti haalittuna nyt alle 4-kymppisenä. Oispa hienoo, että ennen 5-kymppisiä
olisin löytänyt sen oman juttuni ja saisin tehdä sitä tai niitä kaikkia
juttuja, mistä haaveilen. Oma juttu on osittain kirkastunut, mutta se oma yritys ei
sitten elättänyt. Ainakaan silloin, kun viimeksi koetin olla täysipäiväinen
yrittäjä. Ei pelkästään niillä palveluilla joita silloin oli. Yrittäjyydestä
läksin palkkatöihin takaisin. Jätin yritykseni kumminkin eloon olemaan, kun ei
ollut kyse konkurssista.
Tulin silloin päätyneeksi myyntineuvottelijaksi
kiinteistönvälitysliikkeeseen. Toisin sanoen välittäjäksi. (Pakko oli tehdä
jotain leipänsä eteen ja se natsasi siinä kohtaa) Se ei siinä mielessä ollut
kovin fiksu ratkaisu. Se oli ihan muuta, kun se mitä olin yrittäjänä tehnyt. Lisäksi
se, että välittäjän työn kanssa on niin naimisissa, että sitten ei ehdi enää
harrastaa yrittämistä siinä sivussa. Vai
oliko sittenkin fiksua? Kyllä. Ilman sitä kokemusta olisin henkisesti
huomattavasti köyhempi. Kaikki ne ihmiset, joita olen tavannut nelivuotisen
välittäjäurani aikana. Uskon, että sieltä syntyi tämän elämän mittaisia
ystävyyssuhteita <3
On mieletön rikkaus, kuinka monessa olen ollut ja saanut olla
mukana. Yksi iso syy miksi monessa hommassa on vaan sitkeästi pysynyt on se,
että en ole saanut haluamaani duunia. Jotain on ollut pakko tehdä. Tuskin
tässäkään olen ainoa. Oman mielenterveyden kannalta olen nyt päättänyt edetä kohti
unelmaduunia. Vaikka hieman rauhallisemmin, jos ei muuten onnistu.
Usein raha ajaa siihen, että on tehtävä sitä mihin
helposti pääsee. Minun kohdallani se on palvelualat. Kaupan työtä yms. asiakaspalveluhommia.
Kaupan töissäkään ei mitään vikaa ole. Jännä juttu on se, että tällä
asiakaspalvelu-, myynti ja työkokemuksella en vielä ole kaupan alalta saanut
siltä osa-alueelta töitä, mikä eniten kiinnostaa ja mihin olen itseäni kouluttanut.
Tässä yks päivä huolissani selitin ystävälleni, että entäs
jos musta tuleekin pitkäaikaistyötön nyt näiden valintojeni takia, että jätin
vakituisen työn ja olen nyt ”vähän” tuuliajolla. Hän naurahti ja totesi, että
sinäkö pitkäaikaistyötön? Väkisinkin ne ajatukset menee siihen ajoittain, että
miten tästä nyt selviää, kun on tottunut työntekoon. Äitini on jo tylyttänyt näistä valinnoista minua. Toivottavasti en teiltä saa hirveitä moitteita.
Miltä teistä työelämä maistuu? Entä unelmaduuni, kellä
semmoinen on? Kertokaa onnistumisistanne ja epäonnistumisistanne. Jaetaan
kokemuksia, niin ehkä kaikki opimme niistä jotakin.
Eri alojen osaamiseni selviää teille varmaankin tulevissa teksteissä.
Työteliäin terkuin, Heli <3
Ajankohtainen aihe, sillä juuri puolisen vuotta työttömyyttä ja pätkätöitä rämpineenä, sain kuin sainkin koulutusta ja kiinnostusta vastaavan työpaikan. Monesti oli jo usko lopussa, mutta vihdoin se odotus ja stressi palkittiin. Nyt mieli lepää, kun on itselle paremmin sopiva työympäristö ja työtehtävät. Että rohkeesti vaan sitä omaa unelmaa kohti!
VastaaPoistaKiitos, kun jaoit kokemuksesi, Suvi. Kiitos paljon kannustuksesta :)
PoistaTerkkusin, Heli