Unelmia ja toimistohommia

Veikkauksen mainoksessa sanotaan: ”Unelmointi on jo puoli voittoa”. Tuostahan ei voi muuta, kun ottaa oppia :) Minun unelmani olisi tehdä töitä kauneuden ja terveyden parissa. Enkä nyt puhu siitä lehdestä.

En liene ainut ihminen maailmassa, joka ollut pitkään työssä, josta ei tykkää. Semmoista työtä voi myös nimittää ”ihan kivaksi”. Sopeutuvaisena henkilönä olen luovinut monessa hommassa sen näköisesti ja oloisesti, kun se olisi ollut mun unelmaduuni. Työn jälki on usein kielinyt siitä, että priimaa pukkaa. Kukapa silloin arvaisi, että en viihdy.

Sehän on työnantajan kannalta mahdottoman kätevää palkata mun kaltainen, luotettava työntekijä, joka varmasti hoitaa duuninsa. Minun kannalta se on ollut jokseenkin raskasta. Vaikea on tehdä puoliteholla tai edes vähän vähemmällä teholla. Perfektionismin piirteitä piisaa, joka hankaloittaa vain omaa elämää.

Minulla taitaa olla kuitenkin semmoinen taito tai piirre, että teen melkein mitä tahansa, niin saan sen näyttämään siltä, että olen helvetin innoissani, vaikka en ihan aina oliskaan :D Toisaalta se tekee omastakin elämästä helpompaa, kun iloitsee siitä mitä on, vaikka se ei niin kivaa aina olisikaan. Toki näkyy sekin ulospäin jossain kohtaa, kun liian pitkään on sitä ”ihan kivaa”. On iän myötä alkanut tulla hyvinkin nopeasti kirkastumaan ainakin se, mitä en halua tehdä.

Nyt olen sitten ollut muutaman viikon työttömänä. Tarkoitus olisi oikeasti viimein selvittää, et mikä musta tulee isona. Mulla on muutama ammatti haalittuna nyt alle 4-kymppisenä. Oispa hienoo, että ennen 5-kymppisiä olisin löytänyt sen oman juttuni ja saisin tehdä sitä tai niitä kaikkia juttuja, mistä haaveilen. Oma juttu on osittain kirkastunut, mutta se oma yritys ei sitten elättänyt. Ainakaan silloin, kun viimeksi koetin olla täysipäiväinen yrittäjä. Ei pelkästään niillä palveluilla joita silloin oli. Yrittäjyydestä läksin palkkatöihin takaisin. Jätin yritykseni kumminkin eloon olemaan, kun ei ollut kyse konkurssista.

Tulin silloin päätyneeksi myyntineuvottelijaksi kiinteistönvälitysliikkeeseen. Toisin sanoen välittäjäksi. (Pakko oli tehdä jotain leipänsä eteen ja se natsasi siinä kohtaa) Se ei siinä mielessä ollut kovin fiksu ratkaisu. Se oli ihan muuta, kun se mitä olin yrittäjänä tehnyt. Lisäksi se, että välittäjän työn kanssa on niin naimisissa, että sitten ei ehdi enää harrastaa yrittämistä siinä sivussa.  Vai oliko sittenkin fiksua? Kyllä. Ilman sitä kokemusta olisin henkisesti huomattavasti köyhempi. Kaikki ne ihmiset, joita olen tavannut nelivuotisen välittäjäurani aikana. Uskon, että sieltä syntyi tämän elämän mittaisia ystävyyssuhteita <3

On mieletön rikkaus, kuinka monessa olen ollut ja saanut olla mukana. Yksi iso syy miksi monessa hommassa on vaan sitkeästi pysynyt on se, että en ole saanut haluamaani duunia. Jotain on ollut pakko tehdä. Tuskin tässäkään olen ainoa. Oman mielenterveyden kannalta olen nyt päättänyt edetä kohti unelmaduunia. Vaikka hieman rauhallisemmin, jos ei muuten onnistu.

Usein raha ajaa siihen, että on tehtävä sitä mihin helposti pääsee. Minun kohdallani se on palvelualat. Kaupan työtä yms. asiakaspalveluhommia. Kaupan töissäkään ei mitään vikaa ole. Jännä juttu on se, että tällä asiakaspalvelu-, myynti ja työkokemuksella en vielä ole kaupan alalta saanut siltä osa-alueelta töitä, mikä eniten kiinnostaa ja mihin olen itseäni kouluttanut.

Tässä yks päivä huolissani selitin ystävälleni, että entäs jos musta tuleekin pitkäaikaistyötön nyt näiden valintojeni takia, että jätin vakituisen työn ja olen nyt ”vähän” tuuliajolla. Hän naurahti ja totesi, että sinäkö pitkäaikaistyötön? Väkisinkin ne ajatukset menee siihen ajoittain, että miten tästä nyt selviää, kun on tottunut työntekoon. Äitini on jo tylyttänyt näistä valinnoista minua. Toivottavasti en teiltä saa hirveitä moitteita.

Miltä teistä työelämä maistuu? Entä unelmaduuni, kellä semmoinen on? Kertokaa onnistumisistanne ja epäonnistumisistanne. Jaetaan kokemuksia, niin ehkä kaikki opimme niistä jotakin.

Eri alojen osaamiseni selviää teille varmaankin tulevissa teksteissä.

Työteliäin terkuin, Heli <3