Ehkä - tila

Koulutusmatkalle Ranskaan sanoin kyllä, vaikka olisin enemmin ollut loman tarpeessa. Vaan olipa antoisa matka 🌳🍇

Olen pohdiskellut viime aikoina kuinka helposti me ihmiset jätämme sopimatta asioita tai tapaamisia tai jätämme sopimisen viime tinkaan vapaa-ajalla. Onko elämämme niin täyttä, että ei edes ystäville pysty sanomaan, että ”Joo, kyllä lauantai mulle sopii”.  Olemmeko niin kiireisiä ja itsekeskeisiä nykyisin, että edes ystäville ei ole aikaa? Tai mikä siinä on ongelmana sanoa, että ei mulle sovi. En jaksa tai jotain muuta. Eikö meillä ole rohkeutta sano ei?

Elämme sellaisessa ”ehkä”- tilassa. Siis sanotaan, että ”Ehkä mulle sopii, katsotaan sitten lähempänä”. Miten niin lähempänä? Jätetään myös toisen kalenteri auki, kun ollaan niin ehkä- linjalla. Ihan kuin ei kunnioitettaisi toista, toisen aikaa tai ystävyyttä tai tapaamista (oli nyt kyse ystävyydestä tai muusta tapaamisesta) tarpeeksi, että voisi sopia jotakin. Odotetaanko, että tulee jotakin parempaa eteen juuri sille päivälle. Olisiko helpompi sanoa, että mulle ei nyt käy, eikä käy seuraavaan viiteen viikkoon ja sitten sovittaisi viiden viikon päähän tapaaminen, eikä mitään ehkä- kuvioita?

Se joko sopii tai sitten ei. Johtuuko tämä ilmiö vaan kiireestä, meidän epävarmuudesta vai siitä, että odotetaan vaikka sille lauantaille tai muulle päivälle jotakin mukavampaa juttua, kuin se mitä ystävä tai kamu on ehdotellut?

Tästä samaisesta ilmiöstä kirjoitti myös toimittaja Anna Wilkman Me Naisissa viime viikolla oman näkemyksensä paitsijäämisen pelosta, jota kutsutaan FOMO- ilmiöksi (fear of missing out). Mä tässä pohdiskelen asiaa lisäksi hieman eri kanteilta. En välttämättä laittaisi tuon ilmiön piikkiin kaikkea tätä.

Sama ilmiö toteutuu kyllä valitettavasti myös toisinaan työssä. Pääsääntöisesti pystytään sopimaan tapaamiset. Aina on heitä, jolla tulee jotakin ”parempaa” tekemistä tilalle, vaikka olisi kyse työstä.

Oman ajan arvostus on itsellänikin kasvanut tosi paljon viime vuosina. Luultavasti hektisyys ja ihan vaan se oman ajan tarve sekä palautuminen työstä vaatii sen oman ajan. Ihminen tarvitsee lepoa ja palautumista. Helposti tulee sanottua niin, että tulen jos jaksan. En lupaa mitään. Saatan kuitenkin lähteä tapaamaan frendejä, vaikka olisin väsynyt. Arvostan ystävyydet sen verran korkealle, että en jätä väliin, jos mahis on nähdä, vaikka kuinka kiirettä pitelis. Arvostan myös sen oman ajan korkealle, mutta ystävien kanssa hengatusta ajasta yleensä piristyy ja tulee hyvä mieli. Jos näin ei käy, niin sitten on mahdollisesti väärä jengi ympärillä.

Asia on myös niin, että esim. joidenkin ystävien kanssa tulee sellaisia hiljaisia aikoja, että elämät menee vaan hetkellisesti eri suuntiin. Mikä on ihan ymmärrettävää.

Ihanaa alkanutta marraskuuta. 

Koetetaan jaksaa täällä pimeyden keskellä. Tarpeeksi lepoa ja sopivassa suhteessa kyllää ja eitä 💓

Terkkusin, Heli

Lomajuttuja

Viime vuoden lomareissulta. Pilvien yllä ✈

Olen siis lomalla 😁

”Olemme tärkeitä, mutta emme korvaamattomia."- teksti on lainattu joltain etelä-suomalaiselta eläinlääkäriltä. Törmäsin jossain kohtaa kesällä tähän tekstiin, kun eläinlääkäri ilmoitti asiakkailleen jäävänsä lomalle. Ajattelin heti, että tuota käytän itsekin. En tiedä, onko hän tuon ihan itse keksinyt, mutta erittäin hyvin sanottu. Asia on just noin. Olimme sitten yrittäjiä taikka palkkatyöntekijöitä, emme me loppujen lopuksi korvaamattomia ole. Itsellemme olemme, joten on erittäin tärkeä levätä ja hoitaa itseään lomailemalla.

Tämä alla oleva teksti kimpoili jo alkukesästä ulos, kun minua rupesi jurppimaan taas vaihteeksi se, että yrittäjä ei saisi lomailla. Ainakin jonkun mielestä. Miksi pitää luoda semmoinen ilmapiiri?

Loma on asia, josta tasaisin väliajoin keskustellaan facebookin laajassa naisyrittäjäryhmässä. Aina joku heittää ilmoille, että pidättekö lomaa ja jos pidätte niin kuinka paljon. Jotkut kehuskelee sillä, että pitävät kaksi päivää kesän aikana vapaata, joku toinen taas täräyttää kunnon lomat kehiin. Jälkimmäinen on minun mieleeni. Itse koetan kovasti kehittää yritystäni siihen suuntaan, että lomailu on mahdollista myös tulevaisuudessa. 

Ja kyllä, siihen tarvitsee todellakin kehitellä suunnitelmaa jo hyvissä ajoin, jos aikoo olla lomalla. Turha odotella aikaa ajatuksella, että: "Mä lomailen sitten, kun on hiljaisempaa". Ei se onnistu. Sillä sitten, kun yrittäjällä on hiljaista, niin sitten ei ole rahaa ja sitten, kun on rahaa, niin ei yleensä ole aikaa. Tuo sittenkun- ajattelu on muutenkin ihan perseestä. Ei ole sittenkun aikaa olemassa. Tästä sitku- touhusta olen kirjoitellut aiemminkin. Linkki siihen postaukseen tässä.

Loma on myös asia, josta olen useasti tämän kesän aikana kuullut suunnasta jos toisestakin, että ”Eihän yrittäjät pidä lomaa”. Ja monet ”korvaamattomat” yrittäjät toitottavat tätä suureen ääneen. Olkoonkin sarkasmia tai mitä tahansa, mut mitähän *****, oikeesti? Miten niin yrittäjällä ei olisi sitä samaa oikeutta pitää lomaa, kuten kaikilla muillakin? Osittain yrittäjä luo itse tuon tilanteen, että ei lomaile. Jos asenne on valmiiksi se, niin niinhän siinä tahtoo käydä sitten. Sitä saa mitä tilaa. 

Helpoksi yrittäjän lomailua ei todellakaan ole tehty. Sitä ei tulisi mieleenikään väittää. En edes ole viime aikoina seurannut, että mitä kivaa Arkadianmäellä on keksitty pienyrittäjän pään menoksi. Ei viitsi seurata, kun alkaa ottamaan päähän. Toki tähänkin asenteeseen varmaan jollain olis joku mielipide ja saa ollakin.

Kaunis Kotorinlahti elokuu 2018.

Omalta yrittäjäntaipaaleelta tiedän kyllä, että se ei aina ole mahdollista rahallisesti jäädä pois töistä viikoksi, kahdeksi tai jopa pidemmäksi aikaa. Ei ole siitä kyse ettenkö sitä ymmärtäisi. Jos yrityksen kanssa on tilanne tuollainen, niin olisiko aika sitten vähän miettiä jotakin muuveja johonkin suuntaan? Tehdä esim. ohessa jotakin varma tuloista hommaa taikka sitten kehittää yritystä siihen suuntaan, että lomat on jonain päivänä mahdollisia.

Mielestäni siihen pystyy itse vaikuttamaan. Yrittäjä suunnittelee vuoden tai puoli vuotta aiemmin pitävänsä viikon loman, niin kyllä se on sillä lailla, että asiakkaat kyllä pystyy olemaan sen viikon ilman sitä yrittäjää ja jatkaa yhteistyötä sitten loman jälkeen. Jokainen asiakas on myös ihminen, joka useimmiten pitää lomaa. Asiakas myös ymmärtää. Eri asia on se, jos on sovittu jo jotain ja yks’kaks päätätkin pitää loman kohdassa, jossa on jo sovittuja töitä. Niin tottakai sitten asiakassuhteet tai urakat ja vähän muukin kusee, jos ei sen suhteen ennakoi.

Semmoisia mietteitä taas onnistujalta täältä Kroatian auringon alta. Lisää juttua tulossa tästäkin mun suosikki- maasta. Valmiina siis jo juttuja, kunhan saan sanat mieleiseen järjestykseen 😉

Onnistumisia lomailun suunnitteluun, ihan jokaiselle.

Aurinkoisin terkkusin, Heli 🌞🌞🌞

Kiitollisuus ja onnistuminen

Mökkiranta 💙

Tämän yrittäjän mietteitä. Kiitollisena onnistujana yrittäjien maailmassa 💗

Kiitollisuus on asia, jota kannattaa oikein harjoittamalla harjoittaa. Tavallisesti suoritamme arkea huomaamatta elämän pieniä iloja. Mitäpä, jos keskittyisimme joka päivä kolmeen asiaan, josta olemme sinä päivänä, tässä hetkessä kiitollisia. Ei ole vaikeaa, eihän? 

Olen ihan super- kiitollinen matkastani minkä olen käynyt. Kaikkinensa. Erityisen kiitollinen olen ollut terveydestäni ja viime vuosien unelmien toteutumisesta yrittäjänä ja koulutuksien suhteen olen päässyt myös juuri sinne, mihin olen halunnutkin. 

Aika tarkalleen vuosi sitten koin usein hyvin vahvoja epäuskon hetkiä yrittäjä taipaleellani. Kirjoitin tuskissani siitä tänne blogiin postauksen. Tuon kirjoituksen johdosta sain ihan valtavasti uusia asiakkaita, myötätuntoa ja apua. Tahdon kiittää siitä nyt ihan kaikkia, jotka jakoivat postausta ja käyttivät palveluitani. Vieläkin herkistää, kun palaan niihin hetkiin.  Silloin pääsi itku useasti, onnesta ja kiitollisuudesta. Miten ihania ihmisiä löytyikään siihen hetkeen apuun. Olen ikuisesti kiitollinen siitä.

Nyt vielä kateellisille tiedoksi. Ei sillä, että välittäisin, mutta tiedoksi kuitenkin 😉
Aina löytyy heitä, jotka alkavat märehtiä, että siinä se nyt paukuttelee henkseleitä. Ei, en todellakaan ole rikastunut tällä (vieläkään) enkä edelleenkään koe olevani mitenkään erityisen vakaalla pohjalla. Mutta uskallan olla todella ylpeä siitä, mitä olen saanut aikaan kovalla duunilla. Kaikilla se ei ole mennyt näin, eikä mene.

Kiitollisuuspäiväkirja on asia, joka tuli arkeeni jäädäkseen life coach- koulutuksen myötä pari vuotta sitten. Ei sillä ettenkö olisi kuullut ja käyttänyt kiitollisuus- harjoituksia jo aiemmin, mutta silloin otin sen kunnolla päivittäiseen käyttöön. Koulutus ravisteli todella hyvin suunnasta, jos toisestakin. Itselleni käänteen tekevää on ollut tajuta se, että on tärkeä olla kiitollinen myös ei niin kivoista- asioista. Niissä se vasta iso oppi piileekin. Siitä, kun kiittää päivittäin, niin kummasti alkaa kelkka kääntymään parempaan suuntaan 😊

Uskallan väittää, että ilman jatkuvaa tietoisesti kiitollisuuden harjoittamista en olisi nyt niin hyvässä jamassa, kun olen. Kaikista vastoinkäymisistä olen myös kiitollinen. Sillä ilman niitä en olisi nyt tässä, tällä näin hyvällä fiiliksellä.

Ihanaa viikkoa sulle!

Terkkusin, Heli