torstai 19. heinäkuuta 2018

Somen ihanuus

Kuva: Elina Iiskola

Heippa tyypit!

Jokohan nyt avais kunnolla nämä kirjoitushanat 😁 
Joillekin olen luvannut matkapostauksia Kroatiasta ja joillekin jotain muuta. Eniten sitä kuitenkin taitaa tehdä itselleen lupauksia ja odottaa niiden toteutuvan. Näitä juttuja tulee siis sitten, kun tulee.
Monesti minulta tulee silloin tekstiä, kun joku asia kovasti kuohuttaa. No tässä on kyllä tämän vuoden mittaan ollut tunteita kuohuttavia juttuja paljonkin, mutta kaikki teksti ei välttämättä ole ollut ihan painokelpoista. Koetan siis aina vähän suodattaa juttuja. 
Nyt kuohuttaa sosiaalinen media ja yrittäjyyden jotkut, ei niin mukavat puolet. Ehkä yrittäjyysjutut toiste, ettei lähde ihan keulimaan nää kirjotukset.

Olen jokseenkin sosiaalinen ja sitä kautta omasta mielestäni someystävällinen/-kohtelias, semisti sinisilmäinen ja utelias. Tämän myötä annan ihmisille mahdollisuuden myös esim. facessa olla kaveri. Ihan kaikkia tuntemattomia maailman toiselta puolen en tietenkään hyväksy kamuikseni ja kyllä mä koetan kattoo, että kamu ehdokas ei olis ihan joku hullu.

Sosiaalinen media on erittäin toimiva työkalu yrittäjälle. Myös siksi tulee välillä hyväksyttyä tuntemattomia kavereiksi, koska sitä miettii asioita usein sen yrittäjyyden kautta. Meillä yrittäjillä varmasti on tietyllä tapaa vain se yrittäjäidentiteetti. Luulisin näin. Jokseenkin ollaan aina töissä tai tavoitettavissa ja jonkun mielestä aina vapaalla. Omalla kohdallani se, että on ”aina töissä” ei haittaa, koska teen viimein sitä, mitä rakastan. Vihdoin olen siinä pisteessä. Ihan mieletöntä. 

Siispä somessa tulee henkilökohtaisen profiilin kautta hoidettua myös paljon työasioita. Kaveripyyntöjä tullessa saattaa miettiä kamua myös työn kannalta, että onko henkilö mahdollisesti asiakas tai yhteistyökumppani. Mitään ei halua sulkea pois ensinäkemältä, jos vaikuttaa kuitenkin asialliselta.

Tässä jokin aika sitten hyväksyin kamukseni yhden miehen, suomalainen mies ja meillä oli yhteisiä kamuja, niin ajattelin, että ehkä hän on ihan ok.
Jos on kamunani facessa, niin näkee kyllä että olen naimisissa. Saattaa olla, että näkyy muillekin, en muista. Se, että on naimisissa ei tietenkään tietynlaisia runkkareita haittaa pätkääkään. Niillehän on ihan se ja sama, mikä tai kuka se kohde on. Voi olla välillä vaan hieman hankalaa päältäpäin nähdä, vaikka näkis useammankin profiilikuvan, että minkälainen urpo on kyseessä.
Enkä harrasta ihmisten ennalta tuomitsemista, vaan annan aina mahdollisuuden.

Tältä mieheltä tuli muutama viesti messengeriin. Suht’ asiallisia, mutta outoja jollain tapaa. Nyt sitten yks päivä. Tuli kuva karvaisesta reidestä! Pelkkä kuva, ei mitään saatetta/tekstiä. Enpä jäänyt odottelemaan, että tuleeko kuvaa ylempää. Tämä ”kamu” joutui siis välittömästi estolistalle. Jäin nyt sitten miettimään yrittäjäidentiteettini kautta, kun kuitenkin karvoja työkseni ihmisiltä poistan, että oliko se niinku joku vihje, että pitäs tulla sokerointiin, mutta ei niinku uskalla 😂 Ei muuta kun tervetuloa tai paremminkin tervemenoa! Hieman eri tavalla toivoisin, että aika varattaisiin, kun "reittä pitkin". Miehen toiminta on kyllä jotenkin säälittävää, sairasta myös. 

Ihan tuli mieleen ne ajat, reilu 11 vuotta sitten, kun olen ollut netin treffipalstalla. Kyllä sieltäkin pompsahteli sähköpostiin monesti, jos jonkunmoista kyrvän kuvaa. Joillain ei ole niinkun mitään häpyä. Mietin myös sitä, että lähettääkö naiset torttunsa kuvia miehille? En tiedä, onko tämä vain toispuoleista? Ajattelin myös, että pitäskö täräyttää tähän kuvarepertuaaria mitä jotkut tykittää tulemaan, mut säästän teidät nyt siltä 🙊😆

Tarttee olla siis tarkkana ja varovainen somessa.

Ihania hellepäiviä kaikille! 🌞Nautitaan kesästä, viimein on saatu Suomeen kunnon kesä. Heille, jotka ei helteistä välitä tai muusta syystä niitä kestä, niin toivotan paljon kestämistä kuumuuden kanssa.


-Heli-

torstai 12. heinäkuuta 2018

Gua Sha: Näyttää hurjalta, mutta kannattaa kokeilla



Luin ensimmäisen kerran Gua Shasta Petra Korven blogista. Mustelmat näyttivät kamalilta. Olen kuitenkin utelias ihminen. Kun kuulin, että Riikka tekee hoitolassaan Kuusankoskella Gua Sha-hoitoja, minun oli pakko päästä testaamaan.
Gua Sha on vanha kiinalainen hoitotapa. Gua tarkoittaa raapimista ja Sha tarkoittaa mustelmaa. Hoidossa painellaan akupisteitä tai hierotaan öljyttyä ihoa toistuvin vedoin kiinalaisella soppalusikalla. Hoito tuntuu kevyeltä raapimiselta. Yläselkää, kylkiä ja rintalihaksia hierottaessa, ei tuntunut mukavalle, mutta ei se sattunutkaan.
Riikka kertoi koko ajan, mitä hän tekee. Hän aloitti rapsuttelun pohkeista ja eteni aina niskaan asti. Halusin kokeilla myös miltä hoito tuntuu käsissä ja rintalihaksissa. Mielenkiintoinen kokemus, jota kannattaa testata edes kerran elämässä. 😉
Hoidon uskotaan vapauttavan kuonaa kiepeiltä alueilta. Se myös stimuloi verenkiertoa ja auttaa kehoa palautumaan. Selkääni muodostui mustelmista kuvio lapojeni väliin. Se kohta onkin aina jumissa. Hoidon jälkeen oloni oli kevyt ja janoinen. Vessassa sai ravata tavallista tiheämmin.
Nukuin seuraavan yön todella sikeästi. Mustelmat hävisivät muutamassa päivässä.
Jos haluat lukea Gua Shasta lisää käy kurkkaamassa postaus Petran blogista. Videon hoidosta näet täältä.
Riikan hoitohuoneessa pääsee kokeilemaan Gua Sha -hoitoa tarjoushintaan 25 euroa (normaalisti 40 euroa) heinäkuun loppuun asti. Hoito kestää 40-45 minuuttia.

Terkuin, Elina

lauantai 26. toukokuuta 2018

Murusia Rodokselta














Innostuin eilen niin kovasti kitkemään pihalla ja pesemään loppuja ikkunoita, että unohdin julkaista koko postauksen. :D

Tosiaan olin reilu viikko sitten Rodoksella, vaikka tuntuu, että siitä on paljon enemmän aikaa. Ostimme Johanna kanssa matkan hetken mielijohteesta, sen ihmeempiä tutkimatta alueita tai hotellia. Majoituimme Falirakissa Sevastos studios nimisessä huoneistohotellissa. Ensimmäinen huone, jonka saimme, oli järkytys. Se oli kuin jostain kauhuleffasta. Katon rajassa oli hämähäkin seittiä ja hämähäkkejä. Lisäksi kaikki kalusteet ja vessa olivat todella nuhjuisia. Onneksi saimme vaihdettua huonetta ja uusi huone oli oikein mukava. Ihan kuin olisi eri hotelliin mennyt.

Falirakissa ei mielestäni ole juurikaan nähtävää. Se on sellainen turisteille rakennettu paikka. Sieltä löytyy yksi Euroopan isoimmista vesipuistoista (se ei kuitenkaan vielä ollut auki), ranta on hieno ja hiukan kaupungin ulkopuolella on Anthony quinn bay, joka on kuuleman mukaan yksi Rodoksen kauneimpia rantoja.

Koko reissun helmi oli Lindos. Kävimme siellä vasta viimeisenä päivänä, mutta olisimme varmasti menneet toistekin, jos olisimme olleet aikaisemmin liikenteessä. Lindos on sellainen minun mielestäni perinteinen kreikkalainen kylä valkoisine taloineen ja kapeine kujineen. Lindos tunnetaan ennen kaikkea akropolistaan eli linnavuorestaan sekä linnavuorella sijaitsevasta Athene Lindian temppelistä.

Rodoksen vanhakaupunki oli ihana, etenkin, kun eksyi hiljaisemmille kaduille. Tykkään haahuilla reissuillani kaikkien kaupunkien vanhoissa kaupungeissa, koska en osaa suunnistaa sellaisissa ollenkaan. On ihanaa olla hetken aikaa ihan eksyksissä. :)
Turistikaduilla lähes jokainen sisäänheittäjä osasi muutaman sanan suomea. Rodoksen kaupungista löytyy jo kunnon kaupunkikin merkkiliikkeineen.

Koko reissun ajan mietin, onko Suomessa ketään, kun tuntui, että joka toinen vastaantulija oli suomalainen. Toisaalta saatiin hieno kisastudio aikaan ”paikallisessa”, kun katsottiin jääkiekon MM-kisojen alkusarjaa suomalaisporukassa. Oli siinä paikallisilla ihmettelemistä.

Vaikka reissukuume painaa alati, nyt aion ottaa kaiken irti näistä Suomen ihanista aurinkoisista päivistä. Syksyllä sitten taas Nizzaan ja katsotaan tuoko kesäkin vielä joitain reissuja…

Reissuterveisin, Elina