Maailman parhaat täytetyt letut

Huh, kun on ollutkin kiirettä tällä viikolla. En ole meinannut koneelle ehtiä. Sain kaverin koirankin pariksi päiväksi hoitoon, joten olen innoissani tehnyt pitkiä lenkkejä tällä viikolla. Haluan aina ennen reissua hoitaa kaikki pienetkin asiat pois päiväjärjestyksestä. Loman jälkeen on kiva palata kotiin, kun ei ole mitään akuuttia asiaa hoidettavana. Huomenna olisi tarkoitus lähteä matkaan, mutta Pariisin tulvat mietityttävät. Joudunko kahlaamaan polviin asti vedessä? Pitääkö kumisaappaat pakata mukaan? 

Teimme tällä viikolla täytettyjä lettuja. Muutama teistä kyselikin ohjeen perään, kun jaoin kuvan blogin Instagramissa. Täytetyt letut ovat yksi lempiruoistani, mutta letuissa on yksi vika. Teki kuinka ison satsin tahansa, nämä häviävät aina alta aikayksikön.

Olen saanut reseptin aikanaan äidiltäni, mutta resepti on muovaantunut hieman ajan saatossa. Äidin reseptiin kuuluva riisi on jäänyt täytteestä pois ja sen tilalle on tullut muun muassa mustia papuja.

Meillä syödään suht tulista ruokaa, joten jos on tottunut miedompaan, ohjeen jalopenot voi jättää pois tai laittaa niiden tilalle esimerkiksi mietoja chilejä.

Me käytämme täytteessä yleensä luomunaudan jauhelihaa, mutta täytteessä voi yhtä hyvin käyttää lampaan-, broilerin- tai possunjauhelihaa.

Täytetyt letut ovat parhaimmillaan, kun jokainen syöjä on päässyt tekemään osansa. Meillä jako menee yleensä niin, että Jussi paistaa letut ja minä teen täytteen. Jussilla ei ollut antaa tarkkaa ohjetta lettutaikinaan, sillä hän kokkaa silmämääräisesti. Lettutaikinan juju on kuitenkin siinä, että se on tehty veteen, jolloin letuista tulee mielestäni rapeampia kuin maitoon tehdystä lettutaikista.

Täytetyt letut

(noin 24 isoa lettua)

Lettutaikina

1,5 litraa vettä

6 kananmunaa

Hieman suolaa ja sokeria

5-8 dl vehnäjauhoja

1,5 dl auringonkukkaöljyä

Ohje:

Riko munien rakenne kulhossa ja lisää vesi. Sekoita kuivat aineet ja öljy taikinaan. Anna taikinan turvota vähintään 10 minuuttia ennen paistamista.

Täyte 1,5 litran taikinaan:

800 grammaa naudanjauhelihaa

2 sipulia

2 isoa suippopaprikaa

2 jalapenoa

285 grammaa mustapapuja

2 purkkia Cuisine Crème Fraiche Valkosipuli ja Yrtit

Mausteet: cajun, savupaprika, himalajan suola, valkosipuli, sipuli, soija, Sriracha ja bbq-kastike.

Ohje:

Kuutioi sipulit, paprikat ja jalopenot. Paista jauheliha. Mausta se makusi mukaan. Lisää pannulle sipuli. Kun sipulit ovat saaneet hieman väriä, lisää jalopenot ja paprikat. Paista vielä hetki. Lisää lopuksi pavut ja maustettu ranskankerma. Anna jäähtyä.

Kun täyte on hieman jäähtynyt, annostele täytettä letuille. Rullaa lettu ja laita se tarjoiluastiaan. Kun kaikki letut on rullattu, ne voidaan laittaa vielä hetkeksi 200 asteisiin uuniin lämpiämään.

Spicy stuffed crepes

(about 24 crepes)

Crepes dough

1,5 liter water

6 eggs

Little bit of salt and sugar

5-8 dl wheat flour

1,5 dl sunflower oil

Direction:

In the large mixing bowl, whisk eggs and add water. Mix the dry ingredients and oil to the dough. Beat until smooth. Let the dough rest at least 10 minutes before baking.

Stuffing

800 grams ground beef

2 onions

2 sweet peppers

2 jalapeños

285 grams black beans

2 cans garlic and herbs spiced crème fraîche (two cans is about 480 grams of crème fraîche)

Spices: Cajun, smoked paprika, himalayan salt, garlic powder, onion powder, soysauce, Sriracha and bbq-sauce.

Direction:

Dice the onions, sweet peppers and jalapeños. Cook the ground beef and add spices. Sauté onions and add sweet peppers and jalapeños to the skillet. About 5 minutes later mix the black beans and spiced crème fraîche to the stuffing.

When the stuffing is cooled down, apportion it to the crepes. Roll them and put in the service container.

Ei muuta, kun kokkailemaan :)

Leppoisaa sunnuntaita, Elina

Onnellinen on se, joka osaa suhtautua oikein

Perjantaiaamuna heräsin painajaisuneen. Juoksin karkuun, mutta en muista mitä. Olin huonolla tuulella, sillä pieniä vastoinkäymisiä tuli toisensa perään. Potkaisin varpaani lipaston kulmaan. Puuro poltti kieleni. Hampaita pestessäni tahnaa valui puhtaalle paidalle. Harmaa sääkin masensi. Autoni ovet olivat jäässä. Jouduin pitämään toisella kädellä kuskin ovea kiinni ajaessani autoa. Kun lopulta sain rykäistyä oven kiinni, se ei enää auennut. Tuntui nololta ahtautua ulos autosta repsikan ovesta täydellä bensa-asemalla vain huomatakseen, että bensatankinkorkki oli jäätynyt kiinni. Mietin, voiko tätä lumipalloa enää edes pysäyttää. Kyllä voi.

Kun mietin aamuani toiselta kantilta, se olikin aivan erilainen.

Perjantaiaamuna kahvi tuoksui erityisen hyvälle, siksi join sitä kaksi kuppia. Vaikka bensamittari oli näyttänyt lähes tyhjää jo toista viikkoa pääsin salille ja vielä uudemman kerran bensa-asemalle. Salin parkissa joku ystävällinen mies aukaisi jäätyneen bensatankinkorkin. Treeni luisti hyvin ja muistin myös venytellä kotona, minkä skippaan lähes aina

Uskon, että onnellisimmat ihmiset ovat sellaisia, jotka näkevät elämässään ne pienet hyvät asiat. He osaavat antaa niille enemmän painoarvoa kuin huonoille. Päivän kommelluksille ja kömmähdyksille he nauravat tai ainakin osaavat nähdä niistä ne hyvät puolet.

Kun nauttii pienistä asioista ja on niistä kiitollinen, vetää puoleensa lisää hyviä asioita.

Onneksi asioilla on aina kaksi puolta. Se avaa mahdollisuuden tehdä valinta. Keskitynkö hyiin vai huonoihin asioihin. Näenkö kömmähdyksen mahdollisuutena oppia vai keskitynkö vain huonoihin asioihin fiiliksiin.

Ihan itse tein.

Minäkin päätin keskittyä positiivisiin asioihin. Rakastan erilaisia listoja. Siksi kokosinkin alle kuusi satunnaista onnellista hetkeä kuluneelta viikolta.

Viikon oppi: Opin tekemään tulet takkaan. Niin, olen jostain syystä onnistunut laistamaan tulen tekemisestä 29 vuotta. Ennen tätä viikkoa olin lisännyt puita takkaan, mutta en koskaan ollut sytyttänyt sitä. Ilma-vesilämpöpumppuumme tuli kuitenkin pieni vika tällä viikolla, joten pari päivää taloa piti pitää lämpöisenä takan avulla. Olin yksin kotona, joten ei auttanut muu kuin opetella. Nyt onnistuu.

Viikon piristys: Leikkokukat ovat kauniita. Ne viimeistelevät kodin sisustuksen. Ihastelen vieläkin ystävältäni saamiani ruusuja ja itseostamiani neilikoita.

Viikon positiivinen yllätys: Kuoriessani perunoita niiden joukosta löytyi sydämen muotoinen peruna.

Viikon maku: Onnistuin tekemään tosi hyvää smoothieta tällä viikolla. Laitoin siitä kuvankin blogin Instagramiin. Smoothiessa oli reilu kaksi desiä jäisiä mansikoita, yksi banaani, kiivi, yhden sitruunan mehu ja mantelimaitoa. Nam!

Viikon naurut: Katsoin Katsomosta Fameless-sarjaa. Nauraa räkätän joka jaksoa katsoessa. Sarjassa julkisuudenkipeät tavikset luulevat olevansa tosi-tv-sarjassa. Oikeasti kyseessä on pila.

Viikon tuoksu: Kahvi. Kahvi on jostain syystä tuoksunut erityisen hyvälle tällä viikolla.

”Life is 10 % what happens to me and 90 % of how I react to it” -Charles Swindoll

”A great attitude becomes a great mood. Which becomes a great day. Which becomes a great year. Which becomes a great life.”

Mukavaa sunnuntaita, Elina

Kateus ei ole aina huono asia

Kateutta pidetään pahana tuntemuksena. Kateus on yksi seitsemästä kuolemansynnistä. Silti suomalaisia pidetään kateellisena kansana. Vain suomalainen maksaa satasen, ettei naapuri saa viittäkymppiä. Kell’ onni on, se onnen kätkeköön -sanontaa hoetaan, kun joku erehtyy kehumaan saavutuksiaan.

Kateutta on mahdotonta kitkeä kokonaan pois, mutta onneksi kateus voi olla myös rakentavaa. Kateus on hyödyllinen tunne, jos sitä osaa käsitellä oikein. Se on tunne siinä missä muutkin. Kateudesta voi oppia paljon itsestään. Se kertoo, mitä arvostaa ja mahdollisesti haluaisi omaan elämäänsä.

Kateus kertoo yleensä riittämättömyydentunteesta tai huonosta itsetunnosta. Nykyään on helppo tuntea riittämättömyyttä, kun joka toinen jakaa upeita kuvia somekanavilla ja päivityksistä huokuu superihmisen energia.

On tärkeää muistaa, että riittää juuri sellaisena kuin on. Jos kuitenkin kateuspiikkejä tulee itsensä hyväksymisestä huolimatta, saattavat jotkin muutokset omassa elämässä olla paikallaan. Mitä tyytyväisempi on omaan elämäänsä, sitä vähemmän siinä on kateutta.

Jos jää vellomaan kateuden tunteeseen ja toivoo toiselle pahaa, mennään väärään suuntaan. Jos taas osaa olla toisen puolesta iloinen kateudesta huolimatta, ja siitä saa lisäpotkua omien tavoitteiden toteuttamiseen, ollaan oikeilla jäljillä.

Kun ympärillä olevat ihmiset menevät elämässä eteenpäin, saavat ylennyksiä ja palkankorotuksia ja heillä pyyhkii muutenkin hyvin, mitä jos ajattelisikin kuinka ihanaa on olla menestyneiden ihmisten ympäröimänä, sen sijaan, että toisen menestys olisi itseltä pois.

”Blowing out someone else’s candle doesn’t make yours shine any brighter”

Blogi löytyy nyt myös Instagramista. Käykäähän seuraamassa.

Ps. Käy lukemassa Helin kirjoitus katkeruudesta, joka liippaa lähelle tätä aihetta.

Terkuin, Elina

Kaksi terveellistä herkkua ja tämän hetken Netflix-suosikit

Viikonloppu meni pitkästä aikaa ihan vaan leppoisasti kotona. Tuli liikuttua ja siivottua, mutta myös löhöttyä sohvalla tuijottaen Netflixin tarjontaa. Pari viikkoa sitten en muuta tehnytkään, kun makasin kotona flunssassa.

Monesti Netflix-maraton tai leffa vaatii jotakin naposteltavaa. Siksi jaankin pari oman suosikkinaposteltavan ohjetta.

Jos sipsit ja karkit kyllästyttävät tai haluaisit korvata ne jollakin hieman terveellisemmällä, niin minulla on sinulle pari vinkkiä. Vihannekset ja dippi korvaavat sipsit. Karkit voi korvata esimerkiksi pähkinävoilla ja hedelmillä tai kahden raaka-aineen raakasuklaalla. Molemmat valmistuvat nopeasti.

Banaani-pähkinävoi suupalat

Tarvitset:

Banaania

Pähkinävoita (tällä kertaa kaapista löytyi maapähkinävoita, mutta kaikki pähkinävoit toimivat tässä kombossa.)

Viipaloi banaanit. Laita noin teelusikallinen pähkinävoita banaaniviipaleen päälle ja laita toinen banaaniviipale pähkinävoin päälle. Voilà! Herkku on valmis.

Maailman helpoin raakasuklaa:

Et tarvitse muuta kuin Foodinin Milk! -raakasuklaarouhetta, valitsemaasi lisuketta ja mahdollisesti hyppysellisen makeuttajaa.

Foodinin raakasuklaarouhe on pelastanut monta herkkuhetkeä. Raakasuklaa valmistuu nopeasti, eikä lisukkeita välttämättä tarvitse ollenkaan. Rouhe on hyvää sellaisenaankin, sillä se muistuttaa maultaan yllättävän paljon maitosuklaata.

Raakasuklaa kahdelle:

Reilu 100 grammaa Milk!-raakasuklaarouhetta

Kourallinen pähkinöitä tai kuivattuja marjoja

(hyppysellinen kookossokeria)

Sulata raakasuklaarouhe vesihauteessa. Kaakaon sisältämät entsyymit, antioksidantit ja muut ravintoaineet kärsivät kuumentaessa, joten varo sulattamasta rouhetta liian kuumassa.

Lisää sulaan massaan rouhitut pähkinät, kuivatut marjat tai syö suklaa sellaisenaan. Maista seosta. Jos se mielestäsi kaipaa vielä makeutta, voit lisätä seokseen esimerkiksi hunajaa, kookossokeria tai muuta kotoasi löytyvää makeuttajaa.

Kaada seos muotteihin tai lautaselle ja laita jäähtymään pakastimeen, jolloin suklaa on valmista noin puolessa tunnissa.

Viisi tämän hetken Netflix-suosikkia

1. Rotten

Dokumenttisarja paljastaa ikäviä asioita ruoan tuotantoketjusta, ravinnostamme ja taustalla vaikuttavista voimista. Olen katsonut vasta muutaman jakson, mutta on ollut kurjaa huomata kuinka kieroa bisnestä ruokateollisuus on. Kuluttajan pitää olla tarkkana, jotta saa sitä mitä ostaa.

2. Modern family

Aloin katsoa sarjaa vasta vähän ennen joulua. Nyt on kaikki kahdeksan kautta katsottu. Miksi en ole katsonut tätä jo aiemmin? Sarjan huumori uppoaa ja hahmot ovat samaistuttavia.

3. Monet jumalat

Morgan Freeman tutkii sarjassa miten uskonto ja uskomukset ovat muovannut elämäämme. Jokaisessa jaksossa keskitytään yhteen suureen kysymykseen, kuten miksi pahuutta on tai kuka on jumala. Pidän sarjassa siitä, kuinka monipuolisesti Freeman kysymyksiä pohtii.

4. 1922

Katsoin leffan eilen. Leffa on ehtaa Stephen Kingiä, ja se pitää jännityksessä loppuun asti. Kannattaa katsoa.

Mukavaa alkanutta viikkoa, Elina

Mitä tapahtuu, kun myöhästyy lennolta

Moni on varmasti pohtinut, mitä tapahtuu, jos myöhästyy lennolta. Kerron oman tarinani, kun minun ja ystäväni Johannan Lontoon reissu sai ikävän päätöksen. Myöhästyminen maksoi meille lähes 2 000 euroa, vaikka yli puolet rahoista saimmekin takaisin.

Nyt popparit esiin, sillä tämä tarina on pitkä ja täynnä epäonnea. Aika kuultaa muistot, mutta jotakuinkin näin se meni, kun asiaa eilen pohdimme:

Aikataulumme oli aivan liian tiukka. Ajattelimme, että riittää, jos olemme kentällä tunti ennen koneen lähtöä.

Päätimme vielä jostain kumman syystä käydä ennen lentokentälle menoa läheisessä kaupassa lunastamassa noin kahdeksan euroa takaisin Oyster cardeistamme, joihin olimme ladanneet rahaa julkisilla liikkumista varten. Se ei kuitenkaan onnistunut tuossa kaupassa, ja siitä se alamäki sitten alkoi.

Eksyimme matkalla juna-asemalle ja myöhästyimme junasta. Aseman virkailija neuvoi meidän junaan, jolla pääsisimme kentälle puolessa tunnissa. Juna lähtisi pian. Se oli myöhässä, mutta uskoimme ehtivämme koneeseen. Juoksisimme vain täysiä kentän läpi.

Juna mateli ja oli välillä paikallaan. Junassa kohistiin, onko joku jäänyt sen alle, mutta ilmeisesti raidetyöt hidastivat matkaa. Yritimme soittaa Norwegianin asiakaspalveluun junasta, mutta yhteydet eivät toimineet. Olimme kentällä vasta kymmenen minuuttia ennen lennon lähtöä. Koneeseen ei enää edes otettu matkustajia. Game over.

Jonotimme lähimmälle Norwegianin tiskille, joka loppujen lopuksi olikin väärä tiski. Meidät ohjattiin toiselle tiskille kysymään, onko enää mitään tehtävissä.

Tämän oikean tiskin nainen puhui puhelimessa. Minuutit kuluivat. Kerroimme naiselle tilanteestamme, mutta lentomme oli jo lähtenyt, joten hän ei voinut tehdä asialle mitään. Virkailija olisi saanut meille myöhemmän lennon toisen lentoyhtiön koneella, mutta se olisi maksanut 800 puntaa. Silloin summa tuntui kalliilta, joten päätimme selviytyä tilanteesta itse.

Olimme jumissa Gatwickin kentällä perjantaina iltapäivällä. Epäonneksemme Englannissa sattui olemaan seuraavana maanantaina Bank holiday eli britit matkustivat pitkän viikonlopun ajaksi ulkomaille. Lähes kaikki lennot olivat täynnä samoin Lontoon hotellit. Lähin vapaa hotellihuone oli 10 kilometriä Lontoon ulkopuolella.

Stressileveli alkoi olla lievästi korkealla, sillä minun oli päästävä Suomeen viikonlopun aikana. Olin aloittamassa uudessa työpaikassa seuraavana maanantaina. Enkä halunnut olla ensimmäisenä työpäivänäni jumissa jossain päin maailmaa.

Jatkoimme lentojen metsästystä ja huomasimme, että useat lennot ovat halvempia, jos ne varaa erikseen eikä yhdessä.

Löysimme lennot Zürichin kautta Suomeen muutamalla sadalla eurolla kappale ja vaihtoaikakin oli vain kahdeksan tuntia. :D Minä sain lennon, mutta Johanna ei enää saanut. Lento oli täynnä.

Ei auttanut muuta kuin perua omani. Se ei ollutkaan ihan helppo juttu, sillä juuri varatun lennon lähtöön oli enää vajaat neljä tuntia. Asiakaspalvelija oli sitä mieltä, että lentoa ei voisi enää perua tai siitä ei ainakaan saisi rahoja takaisin. Asiakaspalvelijan esimies ymmärsi tilanteen. Hän upasi, että saan ainakin osan rahoista takaisin.

Gatwickiltä ei enää sen viikonlopun aikana saanut lentoja Suomeen, joten suunnistimme Heathrow:n lentokentälle.

Suuntasimme suoraan Finnarin tiskille, jossa virkailija opasti meidät varaamaan lennot netistä, sillä hän joutuisi pyytämään 100 puntaa palvelumaksua.

Löysimme Finnairin lennot Suomeen lauantai-iltana. Lennot maksoivat jotakin 400 euroa luokkaa per henkilö. Kallista, mutta kotiin oli päästävä. Maksoi, mitä maksoi.

Varasimme lennot. Tässä vaiheessa oli pitänyt soittaa Suomeen ja lainata vähän rahaa, sillä rahamme olivat lopussa.

Ehdimme juuri huokaista helpotuksesta, kun Johanna sai viestin, että varauksemme ei ollutkaan mennyt läpi. Rahat olivat kuitenkin hävinneet tililtä. Perjantai oli jo kääntynyt iltaan ja asiakaspalveluun ei saanut yhteyttä. En enää muista mitä kautta saimme jonkun asiakaspalvelijan kiinni, mutta hän lupasi, että saamme rahat takaisin. Hän ei kuitenkaan pystynyt vaikuttamaan varauksemme epäonnistumiseen.

Meillä oli enää reilut 800 euroa rahaa, ja sitten pankkitilimme ammottaisivat tyhjyyttään. Päätimme vielä yrittää minun puhelimellani varausta. Sitä ei kuitenkaan pystynyt tekemään, sillä järjestelmä herjasi tuplabookkausta. Marssimme uudelleen Finnarin tiskille. Virkailija ihmetteli tilannetta, sillä hänen järjestelmässään meistä ei ollut tietoakaan.

Onneksi tämä ihana virkailija osasi lukea tilanteen ja hän teki poikkeuksen. Kerroimme koko tarinan hänelle. Virkailija bookkasi meille lennot ilman palvelumaksua.

Nukuimme yön kentällä ja täytyy sanoa, että Heathrow on hyvä lentokenttä tappaa aikaa. Kentältä löytyy paljon aktiviteetteja turvatarkastuksen ulkopuoleltakin esimerkiksi piano ja verenpainemittari. ;)

Stressi purkautui naurun ja itkun sekaisiin fiiliksiin, kun soitin kotiin. Lentokoneessa saamani mustikkamehu ei ole ikinä maistunut niin hyvälle kuin silloin. Se oli voitonmalja. Me selvisimme.

Pret A Mangeristä sai maailman parhaimmat eväät vikoilla hiluilla Heathrown lentokentällä.

Mitä kannattaa tehdä, jos tietää myöhästyvänsä lennolta?

Jos kokisin tuon kaiken uudelleen, yrittäisin pysyä mahdollisimman rauhallisena. Rauhallisena ei tee hätiköityjä päätöksiä ja pystyy ajattelemaan järkevästi.

Jos tiedät myöhästyväsi lennolta, yleensä 30 minuuttia ennen lähtöä lentolipun voi vielä vaihtaa toiseen. Se maksaa, mutta tulee halvemmaksi kuin kokonaan uusien lentojen varaaminen.

Uskon, että mekin olisimme saaneet jotakin Norwegianilta tai matkavakuutuksesta takaisin, mutta emme osanneet jälkikäteen reklamoida mistään kenellekään.

Jos on mahdollista jäädä kohteeseen vielä pariksi ekstrapäiväksi, lento ja hotelli pari päivää myöhemmin saattaa tulla halvemmaksi kuin samana päivänä lentäminen.

Lennolta myöhästyminen vaatii kärsivällisyyttä, luovuutta ja paljon huumoria. Ja ainakin meidän tapauksessa rahaa.

Jälkeenpäin koko tilanne lähinnä naurattaa. Alkuperäinen lentomme Lontoosta Helsinkiin maksoi 40 euroa. Myöhästymisemme tuli maksamaan meille kymmenkertaisen summan.

Onko kukaan muu joutunut vastaavaan tilanteeseen ja jäänyt jumiin ulkomaille?

Elina

7 syytä, miksi olen ihastunut Nizzaan

Ihastuin Nizzaan kaksi vuotta sitten. Nyt Ranskan Rivieralle on päästävä joka vuosi.

1. Arkkitehtuuri

Pastellin sävyiset ikkunaluukut ja värikkäät talot ovat vain todella kauniita. Huokailen joka kerta etenkin vanhan kaupungin kapeilla kaduilla talojen kauneutta. Ranskalaiset osaavat yhdistellä rohkeasti erilaisia muotoja ja värejä, jotka ovat kuitenkin täydellisessä tasapainossa keskenään, eikä mikään häiritse silmiä.

2. Tuoksut

Nizzassa tuoksuu aina hyvälle. Nizzassa tuoksuu meri, erilaiset kukat ja yrtit, kuten ihmeköynnös, timjami ja laventeli.

Vanhassa kaupungissa tuoksuvat erilaiset saippuat. Ole kuitenkin tarkkana, jos haluat ostaa aitoa Savon de Marseilles -saippuaa. Täältä löytyy tietoa aidon saippuan tunnistamiseen.

Jos matkustaa Nizzaan kesä-heinäkuussa, kannattaa suunnata sisämaahan, jossa kukkivat laventelipellot. Voin vain kuvitella kuinka huumaava tuoksu peltojen laidalla on.

Lisäksi hajuvesiteollisuuden keskuspaikka Grasse sijaitsee vain noin 40 kilometrin päässä Nizzasta.

3. Liikkuminen

Rivieralla on paljon nähtävää. Nizzasta pääsee junalla tai linja-autolla kätevästi moneen paikkaan. Olen kahden Nizzan reissuni aikana käynyt muun muassa Monacossa, Mentonissa, Cannesissa ja Cagnes-sur-Merissa. Bussilippu maksaa 1,50 euroa per suunta.

Vielä olisi kuitenkin moni paikka näkemättä, kuten St. Tropez, Antibes, Grasse, Marseille, Toulon ja laventelipellot.

4. Huolettoman kauniit ranskalaiset

Miten ranskalaiset sen tekevät? He ovat samaan aikaan elegantteja ja huolettomia. Tuntuu, että kaikilla ranskalaisilla naisilla on hyvä iho ja täydelliset hiukset. Ranskalaisissa ihmisissä on semmoista ”vähemmän on enemmän” -kaltaista kauneutta, jonka he kantavat itsevarmasti.

5. Ilmasto

Olen ollut Nizzassa aina toukokuussa, joten oma kokemukseni rajoittuu tällä hetkellä toukokuun ilmastoon. Kertaakaan Nizzassa ei ole satanut siellä oloni aikana. Pilvistä on ollut parina päivänä, mutta silti on ollut lämmin. Merituuli viilentää mukavasti paahteisina päivinä. Nizzassa paistaa aurinko ympäri vuoden. Tänä vuonna olisi tarkoitus mennä Nizzaan syksyllä, kun suurin osa turisteista on lähtenyt.

6. Ruoka ja juoma

Nizzassa koin aivan uuden elämyksen sushin kanssa. En ole eläissäni syönyt niin hyvää sushia kuin mitä Nizzan Sushishopista saa. Ravintoloita on ympäri Ranskaa. Jos olet menossa jonnekin päin Ranskaa, tarkista täältä löytyykö kohteestasi Sushishop.

Toreilta saa ostettua muutamalla eurolla tuoreita hedelmiä valmiiksi pilkottuina. Leipä on aina tuoretta. Kasvikset maustetaan ja salaatteihin tulee ihana oliiviöljystä tehty vinegrette. Kala tulee suoraan Välimerestä.

Ranskalainen viini on hyvää, mutta aivan liian halpaa. Pullon paikallista viiniä saa parilla eurolla.

7. Kaupunki- ja rantaloma samassa paketissa

Nizzassa voi yhdistää kaupunki- ja rantaloman. Harvassa suurkaupungissa pääsee rannalle heti kaupungin sykkeestä. Nizzassa on myös vilkas kulttuurielämä. Monet matkustavat Nizzaan katsomaan konsertteja tai jalkapalloa. Nizzassa on myös useita taidenäyttelyitä ympäri vuoden.

Tätä kirjoittaessani kaipuuni Nizzaan vain kasvoi, mutta à bientôt, Nice.

Onko kukaan teistä käynyt Nizzassa? Onko se vienyt jonkun toisenkin sydämen?

Mukavaa viikonloppua!

Bisou bisou, Elina

Kiire on mielentila, miten se selätetään?

Kiire oli viime vuonna useasti läsnä. Kiireentunteesta ei päässyt eroon, vaikka makasi vain sohvalla. Päivät ja viikot viuhahtivat ohi. Yhtäkkiä kevät olikin muuttunut syksyksi. Piti ihan miettiä mitä sitä oli puolen vuoden aikana oikein tehnyt.

Ainakin itsellä kiire tuntuu kehossa painavalta möykyltä. Hengitys on pinnallista. Elämä on suorittamista tehtävästä toiseen ja taistelua aikaa vastaan. Sitä haluaisi olla hetkissä läsnä ja nauttia niistä, mutta mieli huitelee jo jossain hoitamattomassa asiassa. Kiire tuo esiin pelkoa, että ei selviydy tai epäonnistuu, jos kaikkea ei saa hoidettua. Kiire on mielentila, joka syntyy priorisoinnin puutteesta. 

Ihailen ihmisiä, jotka saavat energiaa täydestä kalenterista. Minulle täysi kalenteri ei kuitenkaan sovi, ellen ole varma että se on väliaikaista ja saan tarpeeksi aikaa palautua kiireestä.

Kalenteriin on tärkeää säästää omaa aikaa, jonka voi käyttää miten haluaa. Välillä kiireen keskellä auttaa yksinolo. Välillä lenkki kaverin kanssa.

Mielestäni tärkein asia kiireentunteen selättämiseen on tietää omat rajansa. On myös tärkeää opetella jokin itselle sopiva nopea rauhoittumisharjoitus, jonka avulla saa ajatukset muualle. Toisille toimii söpöt kissavideot, minulle sopii muutama syvä hengitys tai pienet torkut.

Kun asiat alkavat kasaantua, kannattaa miettiä mihin asioihin haluaa panostaa ja mitkä asiat voi tehdä vähemmällä panostuksella.

Myös erilaiset to do -listat auttavat pysymään läsnä, sillä hoidettavia asioita ei tarvitse miettiä. Ne voi lukea paperilta tai puhelimesta ja viivata yli, kun asia on hoidettu.

Nykyään pyrin siihen, että kalenterissani olisi joka viikko vähintään yksi päivä, jolloin minulla ei ole mitään sovittuna. Niinä päivinä en vaadi itseltäni mitään. Välillä päivistä tulee yllättävän tehokkaita. Välillä huomaan selanneeni puhelinta neljä tuntia. Vaikutus on kuitenkin sama: mieli nollaantuu ja kiire on poissa.

”Don’t hurry, don’t worry, do your best and leave the rest” -Amish quote

Millä tavoin sinä selviät kiireestä?

Kiireetöntä viikkoa toivottaa, Elina

Kuva: Heli Järvinen

Ikuinen matkakuume

Jo kautta aikain ihminen on halunnut tutkia maailmaa ja löytää jotakin uutta. Minä en ole poikkeus.

Saan matkustamisesta hirveästi energiaa, inspiraatiota ja sellaista lapsen intoa. Vähän kuin lapsena odotti joulupukkia, niin nykyään saman fiiliksen saa unelmoidessa matkakohteista tai varatessa matkaa.

Kun selviää vieraassa kulttuurissa vieraan kielen kanssa, tulee voittajafiilis. Matkustaminen antaa perspektiiviä omaan kulttuuriin ja ajattelutapaan. Matkoilla koetut asiat ja oivallukset muistaa aina.

Kirjoitin Kouvolan Sanomien kolumnissani (8.5.2017), että matkustamisen tiedetään lisäävän luovuutta. Taksimatkasta voi selviytyä pelkällä elekielellä ja sandaaleista voi tingata kirjoittamalla hinnan paperille, kun yhteistä kieltä ei muuten löydy. Luin joskus, että uusien hajujen, makujen ja näkyjen omaksuminen luo uusia hermoratoja aivoihin, mikä auttaa uusien ajattelutapojen löytämisessä.

Uskon, että minussa elää pieni tutkimusmatkailija. Olen ollut pienestä kova menemään. Milloin olen lähtenyt perhepäivähoitajani kanssa laivareissulle tai kaverin matkassa hänen sukulaisilleen toiselle puolelle Suomea. Olen aina vain tomerasti kysynyt saanko tulla mukaan, ja useimmiten olen päässyt.

Ensimmäisen ulkomaanmatkani tein kuitenkin vasta täysi-ikäisenä, jos Tallinan ja Tukholman laivareissuja ei lasketa. Lähdin 20-vuotiaana pariksi kuukaudeksi työharjoitteluun Saksaan.

Sen jälkeen minua on vaivannut ikuinen matkakuume. Mietin lähes joka päivä päivä minne haluaisin matkustaa tai miten saisin lisää rahaa, jotta voisin matkustaa enemmän.

Onneksi Pariisin matka on jo muutaman viikon päästä. Silti mietin olisiko minun mahdollista matkustaa myös Dubaihin ja Roomaan vielä ennen kesää.

Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta muita ikuisesta matkakuumeesta kärsiviä? Aiotko matkustaa tänä vuonna jonnekin? Mitä sinä saat matkustamisesta?

Muistakaa unelmoida!

Mahtavaa alkanutta vuotta, Elina

Kuvat aiemmilta reissuilta. Eka kuva on Cagnes-sur-merista Ranskasta. Toka kuva Yosemiten kansallispuistosta Kaliforniasta. Kolmas kuva Grand Canyonilta Arizonasta ja viimeinen kuva on Mentonista Ranskasta.