Kateutta pidetään
pahana tuntemuksena. Kateus on yksi seitsemästä kuolemansynnistä.
Silti suomalaisia pidetään kateellisena kansana. Vain suomalainen
maksaa satasen, ettei naapuri saa viittäkymppiä. Kell’ onni on,
se onnen kätkeköön -sanontaa hoetaan, kun joku erehtyy kehumaan
saavutuksiaan.
Kateutta on
mahdotonta kitkeä kokonaan pois, mutta onneksi kateus voi olla myös
rakentavaa. Kateus on hyödyllinen tunne, jos sitä osaa käsitellä
oikein. Se on tunne siinä missä muutkin. Kateudesta voi oppia
paljon itsestään. Se kertoo, mitä arvostaa ja mahdollisesti
haluaisi omaan elämäänsä.
Kateus kertoo
yleensä riittämättömyydentunteesta tai huonosta itsetunnosta.
Nykyään on helppo tuntea riittämättömyyttä, kun joka toinen
jakaa upeita kuvia somekanavilla ja päivityksistä huokuu
superihmisen energia.
On tärkeää
muistaa, että riittää juuri sellaisena kuin on. Jos kuitenkin
kateuspiikkejä tulee itsensä hyväksymisestä huolimatta,
saattavat jotkin muutokset omassa elämässä olla paikallaan. Mitä
tyytyväisempi on omaan elämäänsä, sitä vähemmän siinä on
kateutta.
Jos jää vellomaan
kateuden tunteeseen ja toivoo toiselle pahaa, mennään väärään
suuntaan. Jos taas osaa olla toisen puolesta iloinen kateudesta
huolimatta, ja siitä saa lisäpotkua omien tavoitteiden
toteuttamiseen, ollaan oikeilla jäljillä.
Kun
ympärillä olevat ihmiset menevät elämässä eteenpäin, saavat
ylennyksiä ja palkankorotuksia ja heillä pyyhkii muutenkin hyvin,
mitä jos ajattelisikin
kuinka ihanaa on olla menestyneiden ihmisten ympäröimänä, sen
sijaan, että toisen menestys olisi itseltä pois.
”Blowing out
someone else’s candle doesn’t make yours shine any brighter”
Blogi
löytyy nyt myös Instagramista. Käykäähän seuraamassa.
Ps.
Käy lukemassa Helin kirjoitus katkeruudesta, joka liippaa lähelle
tätä aihetta.
Terkuin, Elina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti