Ihana, kamala vuosi 2018

"Takapihan" rauhoittavaa maisemaa ja sininen hetki 💙

Olen ylityöllistänyt itseni, niinpä kirjoittelut jää. Eikä ehdi pöytälaatikko- tekstejäkään julkaista. Kiireistä on ollut. Viimeksi olen tänne blogiin avautunut elokuussa työn vähyydestä. Tiesin, että siitä on hyötyä. Sitä saa mitä tilaa. Tilasin töitä, sain töitä. Jokuhan siitäkin kirjoituksesta mielensä pahoitti. Pääasiassa sain kuitenkin ymmärrystä ja työkuvioita osakseni, mikä on ihan tosi jees. Useaan otteeseen tekstissä mainitsin kyllä, että ei ole aikeita luovuttaa, enkä ole luovuttanut. 

Sydämessäni tiedän, että teen oikeita asioita ja ratkaisuja just nyt työrintamalla ja niissä pysyn. Piste. Tykkäsi ihmiset mun jutuista taikka ei.

Minulla on ollut siis ihan mukavasti töitä. Kakkostyötä on saanut tehdä ehkä vähän enemmän, kun ykköstyötä eli niitä oman yrityksen duuneja. Joka päivä olen muistanut olla kiitollinen siitä, kun on töitä ja saan tehdä sitä mitä rakastan.

Tästä vuodesta piti hieman kirjoitella. Mitä nyt olen ympärillä aistinut, nähnyt ja kuullut niin vuosi 2018 ei ole ollut helppo oikein kellekään. On jotenkin ihan jäätävät energiat jyllännyt.

Tässä työn teon ohella on elämä heitellyt pikkusen kapuloita rattaisiin, kuten elämällä tapana on. Nyt ne on vaan tuntunut liian isoilta kapuloilta. Jälleen olen kääntänyt katseen itseeni ja peiliin. Mietin usein, että olenko niin ääripään tyyppi, että koen voimakkaasti nämä elämän muutokset. Tässä on ollut nyt vähän kaikenlaista, niin kait vois asian ilmaista. Vuoron perään on jokainen osanen minussa ja elämässäni ollut kriisissä tänä vuonna. Ei se mitään. Se kuuluu elämään. Vuosi 2017 olikin vähän loivempi. Mitä nyt parin tutkinnon suorittamista oli työn alla ja sen semmosta. Elän vaan todella vahvasti nämä muutokset. Sen myös omalta osaltani myönnän, että onhan niitä muutoksia piisannut. Välillä se uuvuttaa ihan totaalisesti, kun pitää mennä läpi kaikki niin täydellä tunteella. Toisaalta itsehän nämä polut valitaan mitä tallataan, eikä luonteelleni missään tapauksessa sovi suora ja helppo polku. Mähän kuolisin tylsyyteen. Ei siis tällä luonteella sellaista. Sujuvasti on siis otettu vastaan mitä tämä vuosi antoi. Myönnän senkin, että nyt on takki totaalisen tyhjä. En palaudu muutaman päivän vapailla työputkistani, joten olen ihan merkkaillut oikeita vapaita kalenteriin tulevaisuuteen. Pysyn niissä. Lomakin on näköpiirissä. Aivan mahtavaa 💗

Joulun alla kauppakeskus Kampin valoloistoa 😍

Tilaan hieman loivempaa vuotta ensi vuodeksi. Pyydän myös vielä lisää älyä bisnekseen ja ihania uusia juttuja elämääni. Tiedän, että niitä on tulossa.  Aikaa ystäville ja rakkaille ihmisille. Jonkunlaisia lupauksia annan myös. En aio ottaa näistä kuitenkaan stressiä. Nämä on helppo toteuttaa, koska olen jo niin pitkään niitä toteuttanut 😁💖

Lupaan sanoa useammin EI ja vastaavasti myös KYLLÄ, jos sydän niin sanoo. Eli lupaan kuunnella vielä enemmän sydäntäni, mikäli se nyt on mahdollista.

Lupaan kiinnittää huomiota enemmän itsestäni huolehtimiseen ja hengaamiseen itseni kanssa. Olen jonkin tovin haaveillut mää- matkasta, ehkäpä sekin järjestyy. Tavalla tai toisella. 

Mitä sä haluat ensi vuodelta?

Tässä bongasin vanhan konstin. Joku oli somessa jakanut. Tästä klikkaamalla löydät ohjeet. Luultavasti teen sen tässä vielä ennen vuoden vaihdetta. Poltan paperin, johon olen kirjoittanut kaikki tämän vuoden taakse jätettävät kokemukset. Olen niistä oppini ammentanut. Lisäksi kirjoitan kirjeen itselleni vuoden päähän; mitä silloin teen ja missä olen. Katsotaan osuuko nappiin. 

Kiitos vuosi 2018. Tervetuloa uusi vuosi 2019 😊

Ihanaa ja menestyksekästä uutta vuotta kaikille!

Terkkusin, Heli

Kiire on mielentila, miten se selätetään?

Kiire oli viime vuonna useasti läsnä. Kiireentunteesta ei päässyt eroon, vaikka makasi vain sohvalla. Päivät ja viikot viuhahtivat ohi. Yhtäkkiä kevät olikin muuttunut syksyksi. Piti ihan miettiä mitä sitä oli puolen vuoden aikana oikein tehnyt.

Ainakin itsellä kiire tuntuu kehossa painavalta möykyltä. Hengitys on pinnallista. Elämä on suorittamista tehtävästä toiseen ja taistelua aikaa vastaan. Sitä haluaisi olla hetkissä läsnä ja nauttia niistä, mutta mieli huitelee jo jossain hoitamattomassa asiassa. Kiire tuo esiin pelkoa, että ei selviydy tai epäonnistuu, jos kaikkea ei saa hoidettua. Kiire on mielentila, joka syntyy priorisoinnin puutteesta. 

Ihailen ihmisiä, jotka saavat energiaa täydestä kalenterista. Minulle täysi kalenteri ei kuitenkaan sovi, ellen ole varma että se on väliaikaista ja saan tarpeeksi aikaa palautua kiireestä.

Kalenteriin on tärkeää säästää omaa aikaa, jonka voi käyttää miten haluaa. Välillä kiireen keskellä auttaa yksinolo. Välillä lenkki kaverin kanssa.

Mielestäni tärkein asia kiireentunteen selättämiseen on tietää omat rajansa. On myös tärkeää opetella jokin itselle sopiva nopea rauhoittumisharjoitus, jonka avulla saa ajatukset muualle. Toisille toimii söpöt kissavideot, minulle sopii muutama syvä hengitys tai pienet torkut.

Kun asiat alkavat kasaantua, kannattaa miettiä mihin asioihin haluaa panostaa ja mitkä asiat voi tehdä vähemmällä panostuksella.

Myös erilaiset to do -listat auttavat pysymään läsnä, sillä hoidettavia asioita ei tarvitse miettiä. Ne voi lukea paperilta tai puhelimesta ja viivata yli, kun asia on hoidettu.

Nykyään pyrin siihen, että kalenterissani olisi joka viikko vähintään yksi päivä, jolloin minulla ei ole mitään sovittuna. Niinä päivinä en vaadi itseltäni mitään. Välillä päivistä tulee yllättävän tehokkaita. Välillä huomaan selanneeni puhelinta neljä tuntia. Vaikutus on kuitenkin sama: mieli nollaantuu ja kiire on poissa.

”Don’t hurry, don’t worry, do your best and leave the rest” -Amish quote

Millä tavoin sinä selviät kiireestä?

Kiireetöntä viikkoa toivottaa, Elina

Kuva: Heli Järvinen