Mun Betonihelvetti

Kohdalleni osui taas yksi nerokas elämänohje: ”Näe pienten asioiden suuruus”. Tämä pätee tietysti kaikkeen. Tänään haluan puhua nykyisestä asuinpaikastani Kouvolasta. 

Kymmenisen vuotta sitten aloin tutustua paremmin Kouvolaan. Oli muutto edessä. Aika usein törmäsin netissä siihen nurinaan, mitä kouvolalaiset omasta kotikaupungista netin keskustelupalstoilla selittivät. Urheilevana ihmisenä koetin erityisesti selvittää urheilumahdollisuuksia Kouvolan seudulta. Ja niitähän riitti ja riittää. Jännä miten siitäkin saatiin jotakin negatiivis- sävytteistä keskustelua nettiin. Mä en niistä tietenkään välittänyt. Ihmetytti vaan. Ihmetyttää vieläkin, kun paljasjalkaiset Kouvolalaiset narisee siitä sun tästä, kuinka paskasti ”kaikki” on. Pitäskö kattoo peiliin, jos liian moni asia on perseestä? Luulen, että niillä narisijoilla ei oo hyvä missään. Enkä nyt halua yleistää, vähän vaan ravistella. Täällä on paljon yrittelijästä porukkaa ja hienoja ihmisiä kaiken kaikkiaan. Ja näitä valittajia löytyy varmasti joka kolkasta.

Sen laitoin myös merkille ensimmäisinä Kouvola-vuosinani, että tehdasmentaliteetti jylläsi vahvana. Tai oletan sen olleen/olevan sitä. Se näkyy vahvasti työyhteisöissäkin. En tosiaan tiedä, että onko se se vai jokin muu seikka. Veikkaan, että se on kuitenkin ollut täällä entisessä tehdas- kaupungissa niin merkittävä työllistäjä, että on vaikuttanut yhteen ja mahdollisesti useampaankin sukupolveen. Karua se on, kun on isot työllistäjät lopettanut ja siirtynyt muualle. Tänä päivänä hiljentyneet kaupungit, nykyiset Kouvolan kaupunginosat on silloin ollut omia viirilejä kaupunkeja tehtaineen ja keskustoineen. On varmasti ollut kova paikka lähteä hyväpalkkaisesta tehdastyöstä yrittämään jotakin uutta.

Yrittäjät täällä tekevät tosi kovan duunin, että saavat yrityksen kannattavaksi. Itse henkilökohtaisesti toivon, että Kouvolan keskusta saataisiin uuteen eloon. Pieniä yrittäjiä pullolleen. Tietysti toivon niitä Kouvolan muihinkin tyhjiin kolkkiin. Täällä on paljon vapaata ja hyvää toimitilaa. Kunpa jotenkin voisikin toteuttaa toiveita. Moni pien’ yrittäjä tekee muuta työtä yrityksensä ohessa, jotta on mahdollista pyörittää yritystä. Melkoista touhua. Se vaatii tietysti paljon myös paikallisilta asukkailta. Mennä tyhjään keskustaan ja käyttää niiden pienyrittäjien palveluita mitä sinne on tullut ja mitä siellä vielä on. Vain ja ainoastaan sillä ne yrittäjät ja yritykset pysyy hengissä.

Kouvola on Suomen edukkaimpia paikkoja asua. Täältä on lyhyt matka isoimpiin kaupunkeihin, jos on tarve käydä sykkeessä :) Kaunista Suomen luontoa on myös siunaantunut tänne kaakon kulmalle todella paljon. On Repoveden kansallispuisto ja lisäksi ihan ”tavallista” metsää ja vesistöä yllinkyllin. Paljon kaikkea muutakin nähtävää ja koettavaa, jota en tähän nyt ala erittelemään. Kaiken muun hyvän lisäksi, täällä on Suomessa kolmanneksi eniten kesämökkejä. Ei siis voi väheksyä mökkiläisten arvoa tälle paikkakunnalle.

Kouvola, Tornionmäki

Kun mä olin pieni ajattelin, että varmasti muutan Kainuun perukoille isona. Rakastin sitä syrjäistäkin syrjempää maaseutua ja karua erämaata. Toisaalta, kun minussa on puolet pohojalaasta, niin toinen puoli minusta ajatteli, että lähden isona isän synnyinseudulle Koskenkorvalle :) En lähtenyt. Olen Kouvolassa. Eikä harmita. Olen jo pienestä pitäen saanut matkustaa Vantaalta, synnyinkaupungistani sukuloimassa ympäri suomen. Vaikka rahaa oli vähän, niin sukuloimaan ajeltiin. Tuli Suomi tutuksi :) Se on ihan mieletön rikkaus, että on päässyt näkemään monia paikkakuntia niin läheltä. Mikkeliin, jossa olen suuren osan elämästäni asunut, ikävöin toisinaan. Onneksi sinne on Kouvolasta lyhyt matka :) 

Latte Kouvolan keskustan ihanassa kahvilassa, Papulaarissa.

Pointtini lienee, että ollaan ylpeitä asuinpaikastamme, sijaitsi se missä päin tahansa. Usein näkee somessakin oman kaupungin dissaamista. Miksi ihmeessä? Jos on mentävä merta edemmäksi kalaan, niin sitten on vaan mentävä, eikä valitettava :) Se negatiivinen länkytys ei kyllä yhtään nosta paikan mainetta. Ei varmaan kovinkaan väärässä ole sanonta, ”Koti on siellä, missä sydän on”. Tehdään kouvolalaiset Kouvolasta se positiivisempi Kouvola <3 Paljon on kyllä asenteet meistä ihmisistä itsestään kiinni.

Yrittelijästä päivää :)

<3 Heli <3

Täydellinen elämä

Se on tässä ja nyt. Mitä me täällä tavoitellaan? Onnea? Jokainen haluaa olla onnellinen. Miten se sitten saavutetaan? Se vaatii aikaa, intoa, asennetta ja nimenomaan oikeaa aikaa. Oikeiden ihmisten päästämistä omaan elämään. Sekä sen oivaltamista, että voi päästää ihmisiä elämäänsä. Heitä, jotka ei aina huomauta sun ”virheistä” vaan ovat enemminkin sua tukevalla kannalla. Tärkeintä lienee oivaltaa se, että pääsee itse itseensä. Ehkä vähän hassusti sanottu, mutta noin mä sen ajattelen. Myrkyttäville suhteille ja asioille elämässä voi sanoo heipat, vaikka ei helppoa sekään. Työstöä vaatii.

Mulla on aina ollut, ihan pienestä pitäen, jotenkin tosi vahvana tunne tai tietämys siitä, että täältä lähtiessä ei mitään saa mukaan. Ei materiaa, eikä ihmisiä. Lähet täältä ihan iteksee. Sehän olis aivan mahtavaa, kun lähtö jonain päivänä on edessä, että olis niinku suht sinut ittesä kans ja onnellinen vaan ihan pelkästä omasta itsestään. Vai oletteko samaa mieltä? J Ennen sitä lähtöä on hyvä olla myös ne ystävyysasiat kunnossa. On ihmisiä, jolla ei tosiaan ole ketään ystäviä tai ihmisiä ympärillä. Joillain on ihmisiä ympärillä, mutta eivät puhu kenenkään kanssa mistään tärkeistä asioista. Suorittavat vaan arkeaan ja vaihtavat arkiset kuulumiset. Sitten jonain päivänä saattaakin tulla seinä vastaan, kun on vaan suorittanut.

Minulla on onnekseni sattunut eteeni, varsinkin viime aikoina kovin aidon oloisia ihmisiä, joilla on joku kyky tulla elämääni aikamoisella ryminällä. Tarkoitan, että ihan, kun olisi vuosia tuntenut jonkun. Juttu vaan luistaa. Sitten taas joidenkin kanssa ystävyys syntyy hissukseen. Eikä sekään huono ole. Molemmat on ihan yhtä mahtavia juttuja. Kiitollinen olen kaikista mun ympärillä olevista ihanista ihmisistä. Musta on ollut vaan jotenkin jännää, että mä tämmösenä suht’ introverttinä persoonana olen vaan ”törmäillyt”uusiin ihaniin ihmisiin. Siistii. On tunne, että just siksi mulle on tapahtunu kaikkia ihania juttuja nyt ja tunne, että syntyy jotain ihan uutta. Mä en vaan tiiä vielä mitä kaikkee J

Tuosta maallisesta mammonasta. Olen saanut kasvatuksen, jossa raha on yks "jumalista" ja omaisuudesta pidetään kynsin hampain kiinni. Siis semmoisestakin romusta ja roinasta, jolla ei edes oikeasti ole mitään merkitystä. Silti vieläkin pitää perustella omille vanhemmille, että miksi mun kanta on tämä. En väheksy rahaa tai materiaa. Raha on välttämätön, että täällä tulee toimeen. Se on myös paha, kun se ottaa liikaa valtaa. Aiheuttaa myös ihan liikaa stressiä ihmisille. On pakko olla paskaduunissa, jos ei vaihtoehtoja ole. En nyt tarkoita tällä sitä, että pitäisi aivan joutilaaksi heittäytyä. Vaan sitä, että avattaisiin silmämme ja nähtäisi se, kuinka huonosti monikin voi. Se on se ikuinen oravanpyörä.

Vaatii rohkeutta hypätä siitä pois ja lähteä kohti omaa minäänsä ja unelmiaan. Joillakin se hyppy tapahuu omasta tahdosta. Joillain jostain ulkoisesta tekijästä, joka tuntuu sillä hetkellä epäoikeudenmukaiselta, mutta onkin myöhemmin hyvä juttu. Jotkut jäävät loppuelämäkseen siihen valittamaan, kun mitään ei tapahdu. Tuossa lienee vaihtoehdot. Niistä jokaisen mahdollisuus valita myös itse ja mennä kohti omaa juttuaan.

Tänään aamuspinningissä omaa kiukkukuonaa purkaessani kelasin taas, kuinka onnekas olen. Spinningohjaaja oli valinnut ihanat biisit loppuun. Niillä tähän päivään. Toinen niistä oli tämä. Kuunnelkaa! Tämä Robbie Williamsin biisi on todellinen voimalaulu. 

Rakastakaa itseänne!

<3 Heli <3

Smoothie - huomenta!

Meinaa tässä pimeinä päivinä välillä meno hyytyä. Onneksi on ollut lunta nyt, valaisee kyllä niin ihanasti <3 Kirkasvalolampusta saa myös hieman apuja. Näistä ohjeista vähän vihreän keltaista smoothie- energiaa :) Helppoja ohjeita muokata minkälaiseksi haluaa. Ainesosat luomuna tai lähituotettua, jos vaan mahdollista. Jos kovin äkkinäinen lähtö aamulla, niin smoothien voi tehdä illalla valmiiksi odottamaan. Näillä väreillä herää :)

Vihreä mango-melonismoothie 1-2 annosta

2dl hunajamelonia kuutioituna
2dl mangoa kuutioituna
2rkl hamppurouhetta
1tl Spirulinaa tai viherjauhetta
1tl lucumaa
2tl kylmäpuristettua kookosöljyä
2dl suodatettua vettä
halutessaan makeutukseen luomuhunajaa

Usein laitan myös palan tuoretta inkivääriä

Ainekset sekaisin blenderissä tasaiseksi.

Tämä smoothie on kyllä makea ilman hunajaa. Ihanan samettisen oloinen. Värin saat jäämään kauniin keltaiseksi jättämällä vihreän jauheen pois. Tosin ravintosisältökin muuttuu silloin. 

Kurkku-melonismoothie 2 annosta

5dl tuorekurkkukuutioita

5dl hunajamelonia

kourallinen cashewpähkinöitä

2tl spirulinajauhetta

kourallinen mintun lehtiä

½ luomusitruunan mehu

makeutusta oman maun mukaan, esim. luomuhunajaa

Ainekset sekaisin blenderissä tasaiseksi.

Energiaa arkeenne!

<3 Heli <3