perjantai 11. marraskuuta 2016

täydellinen elämä



Se on tässä ja nyt. Mitä me täällä tavoitellaan? Onnea? Jokainen haluaa olla onnellinen. Miten se sitten saavutetaan? Se vaatii aikaa, intoa, asennetta ja nimenomaan oikeaa aikaa. Oikeiden ihmisten päästämistä omaan elämään. Sekä sen oivaltamista, että voi päästää ihmisiä elämäänsä. Heitä, jotka ei aina huomauta sun ”virheistä” vaan ovat enemminkin sua tukevalla kannalla. Tärkeintä lienee oivaltaa se, että pääsee itse itseensä. Ehkä vähän hassusti sanottu, mutta noin mä sen ajattelen. Myrkyttäville suhteille ja asioille elämässä voi sanoo heipat, vaikka ei helppoa sekään. Työstöä vaatii.


Mulla on aina ollut, ihan pienestä pitäen, jotenkin tosi vahvana tunne tai tietämys siitä, että täältä lähtiessä ei mitään saa mukaan. Ei materiaa, eikä ihmisiä. Lähet täältä ihan iteksee. Sehän olis aivan mahtavaa, kun lähtö jonain päivänä on edessä, että olis niinku suht sinut ittesä kans ja onnellinen vaan ihan pelkästä omasta itsestään. Vai oletteko samaa mieltä? J Ennen sitä lähtöä on hyvä olla myös ne ystävyysasiat kunnossa. On ihmisiä, jolla ei tosiaan ole ketään ystäviä tai ihmisiä ympärillä. Joillain on ihmisiä ympärillä, mutta eivät puhu kenenkään kanssa mistään tärkeistä asioista. Suorittavat vaan arkeaan ja vaihtavat arkiset kuulumiset. Sitten jonain päivänä saattaakin tulla seinä vastaan, kun on vaan suorittanut.

Minulla on onnekseni sattunut eteeni, varsinkin viime aikoina kovin aidon oloisia ihmisiä, joilla on joku kyky tulla elämääni aikamoisella ryminällä. Tarkoitan, että ihan, kun olisi vuosia tuntenut jonkun. Juttu vaan luistaa. Sitten taas joidenkin kanssa ystävyys syntyy hissukseen. Eikä sekään huono ole. Molemmat on ihan yhtä mahtavia juttuja. Kiitollinen olen kaikista mun ympärillä olevista ihanista ihmisistä. Musta on ollut vaan jotenkin jännää, että mä tämmösenä suht’ introverttinä persoonana olen vaan ”törmäillyt”uusiin ihaniin ihmisiin. Siistii. On tunne, että just siksi mulle on tapahtunu kaikkia ihania juttuja nyt ja tunne, että syntyy jotain ihan uutta. Mä en vaan tiiä vielä mitä kaikkee J


Tuosta maallisesta mammonasta. Olen saanut kasvatuksen, jossa raha on yks "jumalista" ja omaisuudesta pidetään kynsin hampain kiinni. Siis semmoisestakin romusta ja roinasta, jolla ei edes oikeasti ole mitään merkitystä. Silti vieläkin pitää perustella omille vanhemmille, että miksi mun kanta on tämä. En väheksy rahaa tai materiaa. Raha on välttämätön, että täällä tulee toimeen. Se on myös paha, kun se ottaa liikaa valtaa. Aiheuttaa myös ihan liikaa stressiä ihmisille. On pakko olla paskaduunissa, jos ei vaihtoehtoja ole. En nyt tarkoita tällä sitä, että pitäisi aivan joutilaaksi heittäytyä. Vaan sitä, että avattaisiin silmämme ja nähtäisi se, kuinka huonosti monikin voi. Se on se ikuinen oravanpyörä.

Vaatii rohkeutta hypätä siitä pois ja lähteä kohti omaa minäänsä ja unelmiaan. Joillakin se hyppy tapahuu omasta tahdosta. Joillain jostain ulkoisesta tekijästä, joka tuntuu sillä hetkellä epäoikeudenmukaiselta, mutta onkin myöhemmin hyvä juttu. Jotkut jäävät loppuelämäkseen siihen valittamaan, kun mitään ei tapahdu. Tuossa lienee vaihtoehdot. Niistä jokaisen mahdollisuus valita myös itse ja mennä kohti omaa juttuaan.

Tänään aamuspinningissä omaa kiukkukuonaa purkaessani kelasin taas, kuinka onnekas olen. Spinningohjaaja oli valinnut ihanat biisit loppuun. Niillä tähän päivään. Toinen niistä oli tämä. Kuunnelkaa! Tämä Robbie Williamsin biisi on todellinen voimalaulu. 

Rakastakaa itseänne!




<3 Heli <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti