Mehumaniaa ja kaksi mehureseptiä

Kuvassa aamushotti.

Jos sinulla pölyttyy kaappien nurkissa mehupuristin tai mehulinko, kaiva se ihmeessä esiin. Tai jos et vielä omista mehustinta, suosittelen lämpimästi hankkimaan sellaisen. Sain oman mehustimeni muutama vuosi sitten. Se on ollut ahkerassa käytössä sen jälkeen.

Oma mehustimeni on Wilfan Juicemaster SJ-150W. Halusin nimenomaan mehupuristimen, koska se on hiljaisempi kuin linko (tehosekoitin pitää jo ihan tarpeeksi lujaa meteliä). Mehupuristin ei kehitä kuumuutta lingon tapaan ja siksi puristimella valmistettu kasvismehu pitää sisällään isomman määrän ravinteita.

Ensimmäinen käyttökerta on jäänyt erityisesti mieleen. Muistan, kun haimme mieheni kanssa kolme muovikassillista hedelmiä ja vihanneksia kotiin ja aloimme kehitellä erilaisia mehukomboja. Seurasimme lumoutuneina hedelmien kietoutumista mehupuristimen ruuvausosan ympärille samalla, kun yhdestä suuaukosta tippui mehua ja toisesta kuivaa kasvikuitua.

Juon usein smoothieita, mutta välillä tekee mieli jotain kevyempää ja silloin itsetehtymehu on paikallaan. Kauppojen tuoremehut saattavat olla pahempia sokeripommeja kuin karkit. Kun tekee mehunsa itse, tietää tasan tarkkaan mitä mehu sisältää.

Itsetehdyissä mehuissa kannattaa suosia sesongin hedelmiä ja vihanneksia, niin saa vitamiinipitoista ja edullista mehua kruunaamaan esimerkiksi viikonlopun brunssin tai vapaapäivän.

Marraskuussa sesongissa ovat muun muassa appelsiini, mango, sitruuna, satsuma ja viinirypäleet.

Vinkkejä mehupuristimen käyttöön

• Pese, kuori ja pilko kaikki mehuun menevät ainekset ennen kuin aloitat mehustuksen. Se helpottaa mehun tekoa.
• Jos haluat sorbettia, laita mehupuristimeen jäisiä marjoja. Jäiset mansikat toimivat hyvin.
• Muista, että tuorepuristettu mehu säilyy vain pari päivää jääkaapissa.
• Mehuprässi kannattaa putsata heti käytön jälkeen, näin sen saa puhtaaksi huuhtelemalla, eikä hinkkaamista tarvita.

Aamushotin tarpeet.

Aamushotti

Olen nimennyt tämän mehun aamushotiksi, koska se todella potkaisee hereille. Kirpeän makea omena kohtaa sitruunan ja inkiväärin. Kirpeän ystävien lempimehu.

Yhteen lasilliseen (n.2,5dl) mehua tarvitset:

• 2 omenaa (mieluiten granny smith tai muu kirpeä lajike)
• Sitruunan
• Palan inkivääriä makusi mukaan.

Pese omenat. Kuori sitruuna ja inkivääri. Pilko sopiviksi palasiksi.

Laita ainekset mehustimeen ja nauti.

Aurinkomehu.

Aurinkomehu

Tämä mehu syntyi eräänä harmaana loskaisena päivänä, kun halusin jotakin aurinkoista ja piristävää.

Pieneen kannulliseen mehua tarvitset:

• Yhden ananaksen
• 6 appelsiinia
• 4 porkkanaa
• Sitruunan
• Palan inkivääriä.

Kuori ananas ja poista kova keskusta.

Kuori myös muut ainekset.

Laita mehustimeen ja nauti.

Lisää mehureseptejä löydät instagramistani

Jos mehuresepteille on enemmänkin kysyntää, kommentoikaa alle. Kertokaa myös omia mehureseptejä :)

Jos kiinnostuit Wilfan Juicemasterista, katso alla oleva video.

Makein terkuin,  Elina

Vastaisku flunssalle ja ihana, kamala perjantai

Viikon parhaimpia päiviä, perjantai.

Miten onkaan nyt niin, että tää päivä on mennyt jo viime yöstä lähtien aivan kuralle. Eilen illalla oli vielä suunnitelmissa mennä tänään aikaseen aamuspinningiin. Kun uni ei ollut vielä tullut kellon lähestyessä kahta, päätin, että unohdetaan se spinning. Harmitti, kaikki harmitti. Ihmisen pää on siitä kummallinen, että se vaatii joidenkin asioiden ja tunteiden käsittelyyn mielestäni aivan liikaa aikaa. Yöllä märehtiessä asioita kaikki kertaantuu järjettömiin mittasuhteisiin. Menee se ajattelukin jotenkin perseelleen. Pitäis vaan muistaa ne kikat, että kirjottaa sen sonnan ulos ja kattelee sitä sitten, kun ei oo niin huono hetki. Toisinaan se vaan ottaa jonkun niskalenkin ja vie mennessään. Miten tärkeää se uni on. Asiat ei paisu läheskään niin isoiksi, kun saisi kunnolla nukuttua. Sitten ne asiat tahtoo viedä sen unenkin. Niin se noidankehä on valmis.

Vielä jokin aika sitten olisin tehnyt niin, että olisin mennyt spinningiin vaikka olis ollut parin tunnin unet. En enää. Nykyisin annan itselleni armoa tällaisissa tilanteissa. Sitä ei ehkä enää niin välitä, jos jää jumpat väliin ja sen johdosta hanuri roikkuu. Kunhan mukana tulee. Jos totta puhutaan, niin kyllä välitän paikkojen roikkumisesta. Nykyisin vaan ymmärtää sen, että tolkuttoman väsyneenä salille on turha lähtee riehumaan. Toisaalta, se olis saattanut parantaa vähän pilaantunutta mielialaa.

Kävin vaihtoehtoisesti aamusta kääpiön kanssa lenkillä. Vettäkin satoi melkein vaakatasossa ja kaikki vitutti. Ja kyllä, minua joka jaksaa aina puhua toisille siitä miten jokaisesta vuodenajasta, tästä pimeästäkin löytyy hyvät puolet. Jos tuosta kelistä nyt jotain positiivista etsii, niin se vesi ei tullut ihan vaakatasossa, vaikka lenkin jälkeen oli koiran lisäksi mäkin, kuin uitettu koira. Kymppitonnin loma korjais tilanteen – sanois Kummelin säämies. Ei ole lomaa, eikä kymppitonnia. Terveys on. Siitä onneks muistan olla kiitollinen J Vaikka kuin muuten jurppis.

Postauksen aiheena oli tarkoitus alun perin kirjoitella näistä flunssan taltutus keinoista. On ollut kirjoitus jo tovin aloitettuna. Tämä oli se päivä, jolloin tämän oli aika tulla ulos J

Kaikenmaailman räkätaudit jyllää nyt. Useamman päivän on minultakin ollut veto pois ja nenä vuotaa. Kunnolla ei kuitenkaan ole tauti iskenyt, vaikka meillä muut onkin sairastellut. Saapi nähdä selviänkö näin vähällä.

Mä niin luotan valkosipulin ja inkiväärin voimaan kaikkien muiden luonnon rohtojen lisäksi. Tässä tekasin keiton niistä, mitä kaapista löytyi. Tuli niin hyvää, että ajattelin jakaa ohjeen teidän kanssa myös J

Valkosipulinen luomukasvissosekeitto

1-2 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä

4 kpl sipulia (jos isoja, niin kaksi riittää)
4-5 kpl porkkanaa

     vettä

3-4 kpl bataattia
5-8 kpl valkosipulin kynttä

1-2 dl kauraruokakermaa tai kookosmaitoa
1 kasvisliemikuutio
1 tl kuivattua basilikaa
1 tl kuivattua oreganoa
chiliä, mustapippuria maun mukaan

1. Kuullota kuutioidut sipulit ja porkkanat kookosöljyssä kattilassa. Lisää kuutioidut bataatit ja vettä sen verran, että ainekset peittyy. 

2. Lisää valkosipulin kynnet, kasvisliemikuutio ja mausteet.

3. Anna kiehua niin kauan, kunnes juurekset ovat pehmeitä. Kaada osa vedestä pois. Veden määrällä voi säädellä keiton paksuutta.

4. Soseuta ja lisää ruokakerma tai kookosmaito. Vaihtoehtoisesti voit jättää vettä sen verran, että ruokakermaa ei tarvitse.

5. Koristele yrteillä, siemenillä tai molemmilla.

Näitä kaikkia ainesosia löytyy kaupasta luomuna. Ei siis ole vaikea toteuttaa täysin luomuna, niin halutessaan.

Tämä tehokas juoma auttaa jo ennen, kun tauti iskee. Tätä kannattaa juoda ihan muuten vaan. Näissä ainesosissa on lukuisia terveysvaikutuksia. Varsinainen terveysjuoma siis J

Sitruuna-inkivärijuoma

½ Luomusitruuna viipaleina
Tuoretta luomuinkivääriä reilu sentin pala siivutettuna tai raastettuna
Luomuhunajaa
Kuumaa vettä

Positiivista ja tervettä loppuviikkoa!

<3 Heli <3

työjuttuja

Fingerpori lainattu HS:n sivuilta

Tässä työnhaun ohessa törmäsin taas aiheeseen, jota aika usein käsitellään eri kanteilta. Samaiset spekulaatiot on usein pyörinyt omassa päässä, kun olen omalla työrintamalla vähän muutoksen kourissa. Kirjoittelin näitä duunihommeleita jo aiemmassakin postauksessa.

Tänään Helsingin Sanomissa uutisoitiin, että riidat tai erimielisyydet työpaikalla ei johdukaan henkilökemioista, vaan vääristä toimintatavoista. Olen asiasta hieman toista mieltä. Siis eikös nimenomaan ihmiset niitä asioita ja tapoja ohjaile? Mielestäni ne asiat riippuu juurikin henkilökemioista. Tai vaihtoehtoisesti onnettomasta johtamisesta. Usein on niin, että työnantajalle tai esimiehelle on puhuttu epäkohdista tai asioista, johon olisi hyvä työyhteisön kannalta puuttua. Kuinkas käykään. Työntekijä onkin ihan yksin asian kanssa. Työyhteisössä saattaa olla muutkin työtoverit samaa mieltä, mutta eivät ole valmiita viemään asiaa eteenpäin. Eivät uskalla. Pelkäävät, että siitä asioiden esille tuomisesta seuraa jotakin kamalaa. En mä ymmärrä mitä se on, mutta joku ongelma siinä on. Ei tietenkään tarkoita, että jokaisessa työpaikassa asiat olisi näin, mutta kyllä tätä esiintyy jonkun verran. Varsinkin pienissä yrityksissä, jossa on nk. vanhan kansan johtaja. Sellaisille on työntekijän turha alkaa avautumaan yhtään mistään. Varsinkin, jos esimies joutuisi myöntymään siihen, että työntekijä voikin olla oikeassa jossakin asiassa. Siinä kohtaa saattaa olla jo ihan helvetti irti.

Fingerpori lainattu HS:n sivuilta

Jokin aika sitten kuulin radiosta, että viisas johtaja valitsisi itseään viisaampia alaisia. Perää varmasti tuossakin vinkissä. Johtajahan pääsisi siinä kohtaa itsekin helpommalla, kun katsoisi vaan sen, että jengi hoitaa duunit ja rahavirta on kunnossa. Lisäksi huolehtisi työntekijöiden työssä jaksamisesta.

Olen usein työpaikalla äänitorvi, joka pitää työtovereiden puolia. En sulata epäoikeudenmukaisuutta yhtään ja se saattaa aiheuttaa ristiriitatilanteita. Huomaan ja ärsyynnyn hyvin helposti, jos jauhetaan asioista paskaa tai muuten vaan heitetään valkoisia valheita ilmoille. Sen opin tässä ollessani kesän kesäduunissa, että en todellakaan enää jää paikkaan, jossa ei olla oikeudenmukaisia tai noudateta lakia. Aiempi duuni olikin semmoinen, missä ei ollut edes työehtosopimusta. Eipä sitä siinä osannut kaivatakaan. Siellä sentään pystyi itse melko lailla työaikansa määrittelemään ja tauot jotenkuten pitämään, vaikka päivät olivatkin pitkiä. Palkkakin tuli vähän miten sattuu, mutta kuuluu siihen alaan.

Jännä juttu, miten nykyaikana vielä pystytään toimimaan vastoin työehtosopimusta, jos semmoinen alalla on. Ei ole paljoakaan meikäläisen kapina painanut taistellessa työntekijän etuuksista. Vaikka en erityisemmin mikään ”liitto- orava” olekaan, niin kyllä vaan sylettää se, miten työntekijöitä kohdellaan monessakin paikassa.

Fingerpori lainattu HS:n sivuilta

Työnhakuun ja haastatteluissa käymiseen olen myös perehtynyt omasta mielestäni parin viime vuoden aikana aika melko syvällisesti. Ilmeisesti hakemukseni on ollut aika hyviä, koska olen monesti päässyt haastatteluun ja niiden muutaman parhaan joukkoon. Osassa paikkoja on ollut jopa satoja hakijoita. Joku tässä kuviossa kuitenkin mättää. Ensivaikutelma tai joku asia, mikä ei sitten nappaakaan enää siinä kohtaa, kun olen haastattelussa. Se on inhottavaa, kun olet valmistautunut kaikkeen niin, kuin pitää ja teet kaiken ”oppien” mukaisesti.

Niin mikähän siinä sitten on, että ei voi sille hakijalle antaa rakentavaa palautetta, että missä on mennyt reisille?

Haastattelun jälkeen sitten jossain kohtaa tulee puhelu tai maili, että olit tosi hyvä hakija ja ihan kärkikahinoissa, mutta nyt kävi näin. Veikkaan, että en todellakaan ole ihan ainut, kuka kuulee nämä samat sanat. Kiitos, mutta ei kiitos. Hopee ei oo häpee, mutta tässä kohtaa on. Jos ei muuta, niin ainakin vituttaa olla ikuinen kakkonen. Siis olenhan mä päässytkin duuneihin, kun suurimman osan elämästäni töitä tehnyt. Sitä työtä en ole saanut, mitä oikeasti oisin tosi kovasti halunnut. Ärsyttävintä tässä on epätietoisuus siitä, että mikä on mennyt väärin. Onko se niin vaikea kertoa työnhakijalle varsinkin, jos hakija itse kysyy, että miksi? Olenko ainut ihminen, ketä kiinnostaa se, että mikä haastattelussa meni pieleen. Haluaisin kehittyä. Enkä enää tiedä mitä kehittää, kun ei kerrota.

Toisaalta ymmärrän senkin, että hakijoita on aivan sairaasti toisiin paikkoihin, niin kai se vaan on niin, että siinä jokin pikku vaikutelma varmaan ratkaisee. 

Korostan nyt vielä, että kyllä, olen kiinnittänyt huomiota ensivaikutelmaan ja kaikkeen. Ihan kaikkeen. Mielestäni.

Fingerpori lainattu HS:n sivuilta

Ei muuta, kun leuka rintaan ja uutta kohti taas :) Tsau!

T. Yks katkeroitunut työnhakija. Toi oli sitten vitsi. Ettei nyt vaan sattuis mitään, kun tässä auon päätäni :D

-Heli-