DIY: betoniset tuikkukupit

Apua joulu on jo alle kuukauden päästä. Mä oon jouluihminen henkeen ja vereen, vaikka olen myös vannoutunut kesän lapsi. Joulun ajassa ja kesässä on paljon samaa. Molempina kausina on hirveästi härdelliä. Kesällä viikonloput täyttyvät juhlista ja tapahtumista jo toukokuussa. Loppuvuoden viikonloputkin tuppaavat olemaan täynnä pikkujouluja ja illan istujaisia.

Joulun alla on kuitenkin enemmän okei jäädä kotiin rentoutumaan ja vetää villasukat jalkaan. Kesällä ei malta, ehkä siksi pidän joulun ajasta niin paljon. Saa rentoutua yksin kotona, mutta jos menojalkaa vipattaa, tekemistäkin löytyy. J

Löytyykö blogin lukijoista muita jouluihmisiä? Onko joulun alla helpompi sanoa ei kuin kesällä? Oonko mä tän asian kanssa ihan yksin :D

Mutta aiheeseen.. Innostuin viime vuonna betoniaskartelusta. Tein pienen erän betonisia tuikkukuppeja. Päätin kokeilla tänä vuonna uudestaan. Helppoahan se on. Valmisteluiden jälkeen ei tarvitse kuin odottaa betonin kuivumista, sitten koristellaan ja valmis.

Betoniset tuikkukupit ovat kauniita lahjoja ja ihanan rouheita. Betoniaskartelu ei ole turhan tarkkaa vaan ilmakuplat ja rosoinen pinta vain kaunistavat tuotosta. Jokainen työ on aina uniikki. Tässä ei voi kuin onnistua ;)

Olen käyttänyt betonisten tuikkukuppien muotteina tyhjiä ja pestyjä rahka- ja jogurttipurkkeja. Tuikun reiän muottina olen käyttänyt lyhtykynttilöiden hylsyjä (Tämän näköisiä).

Tarvitset:

Betonia

Muotteja

Rasvaa/ tuorekelmua

Pieniä kiviä/painoa

Koristeluun:

Erilaisia pitsejä

Helmiä

Nappeja

Naruja

Kuivattuja appelsiinirenkaita

Mitä ikinä keksitkin J

Tee näin:

• Voitele tai kelmuta muotit, jotta saat kovettuneen betonin irti muotista helpommin. Minä voitelin muotit vaseliinilla.
• Sekoita betonista löysä puuro. Betoniaskartelua varten myydään askartelubetonia, joka on erittäin hienorakenteista. Minä olen käyttänyt aina ihan tavallista valmisbetonia, johon lisätään vain vesi. 20 kilon säkki maksaa vajaa 10 euroa muistaakseni. Haluan, että tekeleeni ovat rouheita.
• Täytä muotti betonilla. Kopauttele muottia alustaa vasten suurimpien ilmakuplien välttämiseksi,  mutta kuten sanoin aiemmin ilmakuplat eivät haittaa ;)
• Voitele lyhtykynttilän hylsy tai tuikkumuotti ulkopinnasta ja paina se keskelle betonia. Lyhtykynttilän hylsy lähtee nousemaan helposti. Hylsyyn kannattaa laittaa painoksi esimerkiksi pieniä kiviä, jotta betoni ei kuivu vinoon.
• Jätä tuikkukupit kuivumaan kuivaan paikkaan ainakin viikoksi.
• Kun betoni on kuivunut, irrota muotit ja pyyhi vaseliini pois tuikkukupeista.
• Koristele mielesi mukaan. Minä käytin koristeluun pitsinauhaa, juuttinarua, villalankaa, vanhoja päiväkirjan avaimia ja erilaisia nappeja ja rautalankakoristeita.

Voilá!

Mahtavaa joulunaikaa, Elina

Hyggeillään

Ensimmäistä kertaa sanan ”hyggeily” kuulin, kun muutama vuosi sitten katsoin vahingossa jotakin tanskalaista askartelu (hyggeily) - ohjelmaa. Äijä vaan askarteli ja sitten ohjelman päätteeksi hiipi hyggeilemään tunnelmallisessa talossa tunnelmallisine tunnetiloineen.

Ajattelin, että ei hitto. Kellä on aikaa tuommoiseen? Aattelin myös, että kyllä on sekopäisen rento meininki tai sitten niiden ei tartte Tanskassa tehdä töitä ollenkaan. Ajatukset asian suhteen on kuitenkin muuttunut tässä parissa vuodessa. Tajusin kyllä, kun aloin tarkemmin miettiä, että ainahan mäkin olen osannut hyggeillä, jollain tapaa. Termi oli vaan vieras ja hauska.

Nyt, jos milloin mullakin on ollut hyvää aikaa hyggeilyyn. Lapsikatrasta ei enää paljon kotona näy. Olen luultavasti keski-iän korvilla, vaikka en itse sitä myönnäkään. Siitäkin ollaan niin montaa eri mieltä, että milloin alkaa keski-ikä. Niin siis hyvä ikä hyggeilylle. Tai pitäisi olla.

Mitä se hyggeily sitten on? Se on tietoista hyvänolon tuottamista itselleen. Se auttaa jaksamaan. Hyggeilyä voi tehdä myös kesällä, tietty. Sopii mun mielestä erinomaisesti tähän talviaikaan, voi harjoittaa myös ystävien kanssa.

Mulle se on semmosta rentoilua ja mielekästä puuhastelua. Voin iltaisin käpertyä lämpimän viltin alle tunnelmallisessa valaistuksessa. Ehkä puikot heiluu, ehkä luen kirjaa tai lehtiä. Ehkä kehittelen keittiössä uusia pöperöitä. Liikkuvana ihmisenä urheilen aamuisin, mielellään. Jää illalla paremmin aikaa hyggeilyyn. Silloin ei illalla aiheuta niin kaameeta kriisiä kropalle, jos urheilun hoitaa aamulla alta pois. Kropan rauhoittuminen on sitten hieman hankalampaa, jos on illalla treenannut, ainakin mulla. Enkä halua enää enempää tinkiä yöunistani, kun vähän univammanen olen. Siitähän olikin aiemmin juttua :)

Laulaja Erin kertoi jossakin radiohaastattelussa hyggeilevänsä siivoten. Täytyy siis tykätä siivoamisesta, että sitä voi kutsua hyggeilyks. Tosin hänellä oli siinä skumppalasi kehissä ja ystäväkin messissä, niin äkkiähän se muuttuu hyggeilyks :)

Mahtia joka tapauksessa, että hyggeily- termi on näiden suomalaisten kotoilujen ja muiden rentoutumiseen viittaavien termien kärkeen singahtanut myöskin täällä. Jossain lehtiotsikossa oli äskettäin, että kiire meni pois muodista. Mä niin tykkään tästä rennosta trendistä. Toisaalta mikä estäis tekemästä töitä hyggeillen? :D Kunhan työt tulis tehtyä, tietty.

Oon sitä mieltä, että parhaiten hyggeilyn klaaraa lemmikit ja teinit, ainakin useimmat. Meidän kääpiö- koiruus hakeutuu välittömästi viltin alle, kun sellainen ilmestyy näköpiiriin. Mikäli viltti ei asetu hänen päällensä, niin se aiheuttaa jonkun verran protestia, murinaa ja sen semmoista :D

Miten sä hyggeilet?

Rentoa viikonloppua!

<3  Heli <3

Aknen kynsissä

Suolasaippua

Onhan niitä paljon pahempiakin sairauksia olemassa, kun tämä mokoma, paiseita pääosin kasvoihin kehittävä vitsaus. Eipä sillä, että tämä kaiken kaatava asia olisi. Haluaisin herättää keskustelua, että miten te muut suhtaudutte asiaan? Te, joilla on vastaavia tai vastaavantyyppisiä iho-onglemia? Tai sitten jotakin muita juttuja kasvoissanne tai kropassanne, jotka voisi aiheuttaa esim. samankaltaisia sosiaalisia ongelmia. Vai onko nämä ainoastaan oman pään sisäisiä juttuja? :)

Monen monet lääkekuurit kiskoneena voin sanoa, että mikäs pahan tappais. Useasti vaivan kanssa ihotautilääkärin vastaanotolla on tullut piipahdettua. Ei lähtenyt Roaccutanilla tai muilla vahvoilla lääkkeillä akne minulta. Minulle on määrätty lukuisia erilaisia paikallisia voiteita kasvoihin. Niillä voiteilla ei ole tapahtunut mitään muuta, kun lähtenyt värit tyynyliinoista, lakanoista ja pyyhkeistä. Vaikka kuinka olen suojannut kyseisiä alueita. Pitäisi jotenkin leijua ilmassa, eikä koskettaa mihinkään, kun niitä rasvoja käyttää. Nämä lääkekokeilut olen viimein ymmärtänyt jättää. Reilu viisi vuotta sitten söin ihooni viimeksi lääkekuurin. Sen jälkeen olen koettanut erilaisilla ruokavalioilla,vitamiineilla ja luontaisilla hoidoilla saada aknea kuriin. Täysin kuriin en ole vielä saanut. 

Huono iho siis hankaloittaa elämää monissa sosiaalisissa tilanteissa. Se vaikuttaa väistämättä itsetuntoon. Joillain enemmän, joillain vähemmän.

Useasti olen miettinyt sitä miten olla vakuuttava jossain tapaamisessa, kuten tärkeässä työpalaverissa tai vaikka työhaastattelussa. Tai sitten ihan vaikka treffeillä. Kyllä se saattaa vähän vaikuttaa, jos patteja naamassa, jota ei edes meikillä pysty peittämään.

Eihän se haastattelija tai neuvottelukumppani sitä ymmärrä, että minkälaista taistoa ihminen voi ihonsa kanssa käydä. Eikä varmaan sekään auta siinä, kun naama ruvella ajattelet, olis toikin paise voinut tulla vaikka huomenna pärstään. Eikä hän ymmärrä sitäkään, että olen oppinut arvostamaan itsessäni montaa muuta kohtaa, koska ihoni on ajoittain, no ihan kamala. Hiuksistani ja pepustani ainakin pidän paljon. Mitäpä joku tuumaisi, kun haet asiakaspalvelutyötä ja olet pahimman aknepuuskan kourissa ja sanot, että mulla on kyllä tosi kiva perse, itse ainakin arvostan sitä. Eihän niitä tuotteita sillä perseellä myydä. Kyllä se asiakaskin ensimmäisenä kasvot näkee. Ainakin niin toivon. 

Koskaan, eikä missään tilanteessa ei voi etukäteen ennustaa, että millon niitä paiseita ilmestyy ja milloin sitten taas pääsee helpommalla. Jotkin tutkimukset on osoittanut aknen suureksi aiheuttajaksi stressin. Ehkä osittain ruokavalionkin. Pelkkää stressiä en itse allekirjoita. Mulla on ollut aknea, oli stressiä taikka ei. Melkein laittaisin ruoan ja kosmetiikan lisäaineet ja hormonihäiritsijät osatekijöiksi.

Minulla tämä riemu repesi, kun lopetin hormonaalisen ehkäisyn. Sitä ennen oli pysynyt jotenkin aisoissa, lukuun ottamatta raskausaikoja tai muita hormonaalisia heilahteluja. Tuolta jostain lääkärikeskuksen sivuilta luin, että akne voi kestää pahimmassa tapauksessa eläkeikään saakka. Siis mitä hittoo?

Tulipa vielä semmoinenkin kerta tässä mieleeni. Olin juuri saanut esikoiseni ja työntelin häntä vaunuissa ulkona. Naapurin tyttö kysyi minulta, että ”Miks sun naama näyttää tolta?” Minä siihen sitten jotain mumisemaan hätäpäissään, kun olin puulla päähän lyöty moisesta kysymyksestä. Niinpä naapurin tyttö sai käsityksen, että naamani näytti siltä sen takia, kun olin saanut lapsen :D Sen jälkeen olen vähemmän selitellyt akneani, ainakaan alakouluikäisille :D

Tämä tuote par'aikaa testauksessa. Ovat kovasti kehuneet aknen hoidossa.

Tulossa postausta ihonhoidosta luomusti. Uusimmasta testaamastani tuotteesta myös akneihon hoitoon pitäisi saada apu :)

<3 Heli <3