Liian usein sitä
vain porskutamme eteenpäin. Kun yksi asia on saatu päätökseen,
siirrytään toisen asian pariin.
Liian harvoin
pysähdymme ja pohdimme, kuinka paljon unelmia on matkan varrella jo
toteutunut.
Jos miettii vaikkapa
viimeistä kymmentä vuotta, siihen mahtuu varmasti meillä kaikilla
toteutuneita unelmia, ja niitä, jotka ovat vielä saavuttamatta.
Sitten on vielä unelmia, joita luuli haluavansa, mutta ne eivät
olleetkaan itseä varten.
Mieti jotakin
toteutunutta unelmaa. Muistatko sen fiiliksen, kun halusit sitä,
mitä sinulla on nyt? Pitikö sen eteen tehdä töitä? Tuntuiko se
ihan mahdottomalta? Vai toteutuiko unelma vähän kuin huomaamatta?
Minun kohdallani
unelmointi alkaa hillittömällä innostuksella. Etsin tietoa,
suunnittelen ja käytän mielikuvia. Miltä minusta tuntuu, kun jokin
asia on saavutettu.
Sitten iskee
epävarmuus ja pelko. Onko aika oikea? Olenko valmis riskeeraamaan
kaiken tämän vuoksi? Haluanko tätä oikeasti?
Sen jälkeen unelmat
jäävät usein kytemään. Tämä vaihe erottaa jyvät akanoista.
Kaikista ideoista ja unelmistani toteutan lopulta ehkä 20
prosenttia.
Yleensä ne
toteutuvat huomaamatta, mutta jälkikäteen ajateltuna niiden eteen
onkin tehnyt paljon töitä. Silloin tajuaa myös matkan arvon. Usein
se opettaa meille enemmän kuin itse päämäärä.
Siksi haluankin,
että painat tämän hetkisen tunteen mieleesi jostakin
toteutumattomasta unelmasta. Unelma voi olla kuinka iso tai pieni
tahansa. Kun se toteutuu, muistele hetkeä, jolloin luulit, että
unelma on ihan mahdoton. Analysoi matkaasi, ja opi itsestäsi.
Ennen kaikkea muista
unelmoida, sillä siitä tulee hyvä mieli. Unelmoida voi myös siitä, että se hyvä, mitä on, pysyisi.
Unelmoiden, Elina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti