Murusia Rodokselta

Innostuin eilen niin kovasti kitkemään pihalla ja pesemään loppuja ikkunoita, että unohdin julkaista koko postauksen. :D

Tosiaan olin reilu viikko sitten Rodoksella, vaikka tuntuu, että siitä on paljon enemmän aikaa. Ostimme Johanna kanssa matkan hetken mielijohteesta, sen ihmeempiä tutkimatta alueita tai hotellia. Majoituimme Falirakissa Sevastos studios nimisessä huoneistohotellissa. Ensimmäinen huone, jonka saimme, oli järkytys. Se oli kuin jostain kauhuleffasta. Katon rajassa oli hämähäkin seittiä ja hämähäkkejä. Lisäksi kaikki kalusteet ja vessa olivat todella nuhjuisia. Onneksi saimme vaihdettua huonetta ja uusi huone oli oikein mukava. Ihan kuin olisi eri hotelliin mennyt.

Falirakissa ei mielestäni ole juurikaan nähtävää. Se on sellainen turisteille rakennettu paikka. Sieltä löytyy yksi Euroopan isoimmista vesipuistoista (se ei kuitenkaan vielä ollut auki), ranta on hieno ja hiukan kaupungin ulkopuolella on Anthony quinn bay, joka on kuuleman mukaan yksi Rodoksen kauneimpia rantoja.

Koko reissun helmi oli Lindos. Kävimme siellä vasta viimeisenä päivänä, mutta olisimme varmasti menneet toistekin, jos olisimme olleet aikaisemmin liikenteessä. Lindos on sellainen minun mielestäni perinteinen kreikkalainen kylä valkoisine taloineen ja kapeine kujineen. Lindos tunnetaan ennen kaikkea akropolistaan eli linnavuorestaan sekä linnavuorella sijaitsevasta Athene Lindian temppelistä.

Rodoksen vanhakaupunki oli ihana, etenkin, kun eksyi hiljaisemmille kaduille. Tykkään haahuilla reissuillani kaikkien kaupunkien vanhoissa kaupungeissa, koska en osaa suunnistaa sellaisissa ollenkaan. On ihanaa olla hetken aikaa ihan eksyksissä. :)

Turistikaduilla lähes jokainen sisäänheittäjä osasi muutaman sanan suomea. Rodoksen kaupungista löytyy jo kunnon kaupunkikin merkkiliikkeineen.

Koko reissun ajan mietin, onko Suomessa ketään, kun tuntui, että joka toinen vastaantulija oli suomalainen. Toisaalta saatiin hieno kisastudio aikaan ”paikallisessa”, kun katsottiin jääkiekon MM-kisojen alkusarjaa suomalaisporukassa. Oli siinä paikallisilla ihmettelemistä.

Vaikka reissukuume painaa alati, nyt aion ottaa kaiken irti näistä Suomen ihanista aurinkoisista päivistä. Syksyllä sitten taas Nizzaan ja katsotaan tuoko kesäkin vielä joitain reissuja…

Reissuterveisin, Elina

Murusia Karpathokselta

Olen jo niin fiiliksissä, että Kreikan matkaan on enää tasan kuukausi. Siksi nyt on hyvä aika jakaa muruset viime syksyn Karpathoksen matkalta. Tuolta pikkuiselta saarelta Kreetan ja Rodoksen välistä. Tiesin, että enoni ja hänen vaimonsa olivat ihastuneet Karpathoksen saareen, mutta juuri muuta ennakkotietoa minulla ei saaresta ollut. Onneksi otimme äkkilähdön tuntemattomaan, sillä tuo pikkuinen saari tuntui heti kodilta ja viikossa ehti rentoutua täydellisesti.

Olympoksen kylä

Olympos on pieni vuoristokylä Karpathoksen saarella. Sijaintinsa vuoksi kaupunki oli lähes eristyksissä aina 1980-luvulle asti. Kylässä on enää vain muutama sata asukasta. Perinteet ,joita kylässä harjoitetaan ovat perua 900 luvulta.

Vaikka kyläläiset osaavat jo huudella ties millä kielellä turisteille, kylä tuntui silti todella aidolta ja niin kreikkalaiselta kuin olla voi.

Naiset kulkivat perinteisissä mustavalkoisissa asuissa, johon kuuluu musta huivi päähineenä ja kirjailtu esiliina.

Paikalliset puhuvat hyvää englantia, sillä aikanaan ihmiset muuttivat Olympokselta Amerikkaan paremman elämän toivossa. Moni kuitenkin palasi takaisin kotikyläänsä.

Veneretki paratiisirannoille

Saimme vinkkiä, että kaikille rannoille ei pääse autolla tai skootterilla, joten päätimme varata veneretken, joka kiersi nämä paratiisirannat. Varasimme retken suoraan satamasta. Puolen päivän mittainen retki maksoi parikymmentä euroa ja siihen kuului lämmin ruoka. Pysähdyimme muun muassa Vasilis Paradisessa ja Apella Beachilla. Ihania salarantoja, valkoista hiekkaa ja turkoosia merta… Parasta oli, että uskalsin hypätä veneen toisesta kerroksesta veteen!

Ruoka

Ehkä auringon paahde teki tehtävänsä, mutta taisin tykätä kaikesta, mitä syötiin. Opin, että aitoon kreikkalaiseen salaattiin ei tule salaattia. Liekitettyä halloumia söin useampaan otteeseen ja iloinen yllätys oli myös se, että saarelta sai sushia. Tämä on ollut Johannan minun perinne reissussa aina siitä lähtien, kun Johanna oppi syömään sushia.

Ihmiset

Saaren ihmiset olivat ihanan avoimia ja aitoja. Saaren asukkaat elävät turismista ja he tekevät ympäripyöreitä päiviä toukokuun alusta lokakuun loppuun. Se ei kuitenkaan tuntunut vaivaavan ihmisiä. He kertoivat, että voivat itse matkustella tai vain olla puolet vuodesta, sillä vuoden ansiot tehdään puolessa vuodessa.

Ta léme, Elina