Murusia Karpathokselta

Olen jo niin fiiliksissä, että Kreikan matkaan on enää tasan kuukausi. Siksi nyt on hyvä aika jakaa muruset viime syksyn Karpathoksen matkalta. Tuolta pikkuiselta saarelta Kreetan ja Rodoksen välistä. Tiesin, että enoni ja hänen vaimonsa olivat ihastuneet Karpathoksen saareen, mutta juuri muuta ennakkotietoa minulla ei saaresta ollut. Onneksi otimme äkkilähdön tuntemattomaan, sillä tuo pikkuinen saari tuntui heti kodilta ja viikossa ehti rentoutua täydellisesti.

Olympoksen kylä

Olympos on pieni vuoristokylä Karpathoksen saarella. Sijaintinsa vuoksi kaupunki oli lähes eristyksissä aina 1980-luvulle asti. Kylässä on enää vain muutama sata asukasta. Perinteet ,joita kylässä harjoitetaan ovat perua 900 luvulta.

Vaikka kyläläiset osaavat jo huudella ties millä kielellä turisteille, kylä tuntui silti todella aidolta ja niin kreikkalaiselta kuin olla voi.

Naiset kulkivat perinteisissä mustavalkoisissa asuissa, johon kuuluu musta huivi päähineenä ja kirjailtu esiliina.

Paikalliset puhuvat hyvää englantia, sillä aikanaan ihmiset muuttivat Olympokselta Amerikkaan paremman elämän toivossa. Moni kuitenkin palasi takaisin kotikyläänsä.

Veneretki paratiisirannoille

Saimme vinkkiä, että kaikille rannoille ei pääse autolla tai skootterilla, joten päätimme varata veneretken, joka kiersi nämä paratiisirannat. Varasimme retken suoraan satamasta. Puolen päivän mittainen retki maksoi parikymmentä euroa ja siihen kuului lämmin ruoka. Pysähdyimme muun muassa Vasilis Paradisessa ja Apella Beachilla. Ihania salarantoja, valkoista hiekkaa ja turkoosia merta… Parasta oli, että uskalsin hypätä veneen toisesta kerroksesta veteen!

Ruoka

Ehkä auringon paahde teki tehtävänsä, mutta taisin tykätä kaikesta, mitä syötiin. Opin, että aitoon kreikkalaiseen salaattiin ei tule salaattia. Liekitettyä halloumia söin useampaan otteeseen ja iloinen yllätys oli myös se, että saarelta sai sushia. Tämä on ollut Johannan minun perinne reissussa aina siitä lähtien, kun Johanna oppi syömään sushia.

Ihmiset

Saaren ihmiset olivat ihanan avoimia ja aitoja. Saaren asukkaat elävät turismista ja he tekevät ympäripyöreitä päiviä toukokuun alusta lokakuun loppuun. Se ei kuitenkaan tuntunut vaivaavan ihmisiä. He kertoivat, että voivat itse matkustella tai vain olla puolet vuodesta, sillä vuoden ansiot tehdään puolessa vuodessa.

Ta léme, Elina