Murusia Kroatiasta

Auringonlasku Adrianmerellä

Oon ihan vaan muutamalle luvannut postausta Kroatiasta ja tuttuun tyyliin tekis mieli sylkästä kaikki kerralla ulos. Koetan nyt jotenkin jäsennellä näitä juttuja, että ei menis ihan kamalan sekavaks.
Ensimmäisen reissun kuviakin päsähti jonkuu verran ruudulle. Ehkä tämä teksti sieltä välistä löytyy.

Kroatia on vienyt täysin sydämeni. Sen on varmasti lähipiiri huomannut, ei liene epäilystäkään 😁 Olemme käyneet Kroatiassa jo neljänä vuonna peräkkäin. Luultavasti tämä vuosikaan ei tee poikkeusta. Alustava varaus on jo elokuulle.

Sijainti

Kroatia sijaitsee Italiaa vastapäätä, Adrianmeren rannalla. Helppo löytää kartalta.

Aloitetaan Kaštelan rivierasta. Kaštela on Adrianmeren rantaa myötäilevä kyläryhmä, joka muodostuu seitsemästä peräkkäisestä kylästä. Kaikissa oli aikoinaan kastelli (linnoitus, linnake). Kroatialaiset aatelissuvut rakensivat kaikki kastellit asumistarkoituksessa itselleen renessanssiajalla. Paikkakunnat ovat: Kaštel Sućurac, Kaštel Gomilica, Kaštel Kambelovac, Kaštel Lukšić, Kaštel Stari, Kaštel Novi ja Kaštel Štafilić. Lähde


Kaštelasta on Splittiin noin 15 kilometriä. On just mun mielentilalle sopivaa matskua. Sopivasti  ihan perusmarketteja, ravintoloita ja rantaa rannan perään. Ei turisteja häiriöksi asti, eikä minkään sortin väkisinkaupustelijoita. Kaštelassa on kaikkea historiallista tutkittavaa. Siis jos tykkää katsella rakennuksia. Yks ystävä sanoi mulle kerran, et: Oot saletisti ollu entisessä elämässä arkkitehti, kun Kuopiossa ihastelin vanhaa arkkitehtuuria. Voi olla. Rakastan kaikkien rakennusten tuijottelua. Niitä siellä riittää. Vuoret on toinen, jota myös piisaa edellä mainittujen lisäksi Kroatiassa. Jaksan siis tuijotella meren ja rakennusten lisäksi myös vuoria.

Kaštel Štafilić

Kaštel Štafilić

Ensimmäinen reissu Kroatiaan oli heinäkuussa 2015. Kohde oli silloin nimenomaan Kaštela. Luulen, että en olisi niin ihastunut maahan, jos olisin heti kättelyssä ollut majoittuneena Splitin tai jonkun muun suuremman kaupungin sykkeessä. Ehkä sekin vaikutti asiaan, että ei ollut vuosiin päässyt reissaamaan mihinkään, niin jotenkin Kroatia- kärpänen puraisi. 

Silloin ekalla reissulla lähdimme ystäväpariskunnan matkaan, jotka olivat keränneet kaikkiaan 11 henkilön porukan mukaan. Osa oli entuudestaan tuttuja toisilleen, osa ei. Hauska porukka kyllä.

Reissu alkoi jo reilusti aiemmin Facebook-ryhmässä fiilistelyllä ja käytännön asioiden sopimisella. Jatkui hervottomalla WhatsApp- viestittelyllä kunnes päästiin Helsinki-Vantaan kentälle lähtö aamuna kuuden maissa tapaamaan ja tutustumaan porukkaan. Lento oli lähdössä klo 8:30. Lento Splitin kentälle kestää n. kolme tuntia.

Majoitus

Tämä reissu kesti torstaista tiistaihin, eli reilu viiden päivän matka. Sekin siis riittää, että rakastuu maahan palavasti. Vaikea sanoa yhtä asiaa, mikä maasta tekisi mahtavan. Luonto, ihmiset, turkoosi meri. Kaikki!

Yksi porukasta järkkäsi asunnon Casamundon kautta. Aluksi asunnon kanssa meinasi käydä kusetuskuvio. Oli joku luksus- asunto tarjolla, mikä vaikutti ihan liian hyvältä ollakseen totta. Se huomattiin ajoissa ja meni ihan kivuttomasti, kun emme ehtineet maksaa onneksi mitään mihinkään. Kroatiaan on helppoa ja turvallista varata majoitus Bookingin tai Airbnb:n kautta. Useimmiten kuvat ja selostukset pitää paikkansa.

Asuntojen vuokra maksetaan usein käteisellä paikan päällä. Sekä kunat että eurot käy. Riippuu varmaan vähän paikasta. Kunia on helppo nostaa automaatista jo lentokentällä. Rahanvaihdosta ei siis kannata olla huolissaan. Euroilla ja pankkikortilla voi myös kätsästi maksaa useimmissa paikoissa.
Lennot meillä on ollut aina Norwegianin kautta. Katsotaan nyt mitä sille yhtiölle tapahtuu. Mä oon ainakin ollut kovin tyytyväinen siihen.

Hintataso

Hintataso alkaa olla Kroatian turistikohteissa jo lähelle Suomen tasoa, mutta esimerkiksi Kaštelassa ulkona syöminen maksaa noin 2/3 Suomen hinnoista. Voi olla, että on puolta halvempaakin, riippuu vähän paikasta.
Kaupassa ruoka on halvempaa, kun Suomessa. Pullotettu vesi ihan kohtuu hintaista. Kroatian vesijohtovettä voi kyllä ihan huoletta juoda. Silti huolehtisin hyvät maitohappobakteerit reissuun mukaan, vaikka ei veden osalta huolta olekaan.

Auton vuokra

Tämän ensimmäisen reissun jälkeen ollaan yleensä varattu jo hyvissä ajoin seuraavan reissun majoitus. Silloin on varaa valita, kun on ajoissa liikkeellä. Lennot on sitten kyttäilty sen mukaan minä päivänä on halvimmat lennot ja sitten vielä muokattu majoituksen päiviä tarvittaessa.
Lentokentältä on myös helppo vuokrata auto. Se kyllä kannattaa tehdä jo etukäteen netistä käsin. Nopeammin saa asiat hoitumaan sitten paikan päällä. Myös skootteri ja pyörävuokraamoja on tarjolla. Ekalla reissulla oli yhden päivän skootterit vuokralla. Skootterin vuokra oli silloin n.30€/päivä. Auton vuokraus maksaa Splitin kentällä n.40-70€/päivä, jos ottaa yhdeksi päiväksi. Viikoksi, kun vuokraa auton, niin maksaa n.20€/päivä.
Liikenne on samantyylistä, kun etelänmaissa yleensä, hieman säätöä, eikä mikään ole niin justiinsa ja töötit huutaa. Hyvä  on tarkistaa vuokra-auto tarkkaan ennen, kun lähtee ajelemaan. Ettei tule sitten kenenkään muun lommot omaksi syyksi. Kyllä ne kolhut, jos niitä on, aika hyvin on merkattukin papereihin. Ihan kaikkia vakuutuksia ei kande ottaa, mitä tuputetaan.

Laganini beach club

Laganini beach club

Laganini beach club

Auringon nousu Kaštel Štafilić:ssa

Kaštel Štafilić

Ilmasto

Kroatia on kesällä kuuma. Hän, joka ei kuumuudesta tykkää, niin kannattaa miettiä maahan menoa keväällä, syksyllä tai alkukesästä. Toisaalta ilmastoinnit toimii kyllä kesällä, että ei se paha ole. Lämpöä riittää ja sitähän mä rakastan. Talvella Kroatiassa on semmoinen semi- talvi. Rannikolla  vallitsee välimerenilmasto, plussan puolella. Sisämaassa saattaa talvella pakastaakin. Riippuu tietty talvesta. Syksyn ja talven riesana Kroatiassa riehuu usein Bora- tuuli, joka ei ihan kevyt henkäys ole. Kaataa motarilla autoja ja sen sellasta. Itse en ole sitä kokenut, mutta kuullut olen.

Rannat Kroatiassa on kivikkoisia. Hiekkarantaa ei ole vielä tullut vastaan. On hyvä olla meressä uidessa uimakengät. Merisiiliä on myös paikoitellen hyvin runsaasti, joten senkin takia on hyvä suojata jalkansa.

Mä oon semmonen välimallinlenkkeilijä, että lenkkarit on ollut mukana joka reissulla. Lenkille kannattaa lähteä aamu seiskan paikkeilla, jos kesäkuumalla reissaa. Kasin jälkeen alkaa olla jo liian kuuma lenkkeillä juosten. Kaštela on ihan mieletön mesta myös lenkkeilyyn. Voi juosta rantakatuja pitkin ja seurailla, kun ihmiset heräilee kahviloihin istuskelemaan. Reitillä on joka kylän kohdalla erilaisia linnoituksia ja toinen toistaan mielenkiintoisempia rakennuksia.

Kaštel Štafilić

Kaštel Sućurac

Kaštel Gomilica

Split

Splitin hedelmätoreilta

Pari miinusta tässä tulee mieleen, kierrätys ja kellotapulit. Kierrätys on paikoitellen kehittynyt viime vuosista. Kellotapulit on sitten oma lukunsa ainakin Kaštelassa. Kantsii majoituksen suhteen katsella vähän, että missä kohtaa mahtaa tapuli olla, ne nimittäin bongottaa aamukuudesta lähtien. Siis jos ne nyt jonkun unia häiritsee. Splitin lentokenttä sijaitsee myös ihan kivenheiton päässä, Kaštelan alueella, joten lentokoneet kuuluu myös.

Kaštel Štafilić

Kaštel Štafilić "kotikujalla"

Nähtävää

Kaštelassa olemme olleet siis kolme kertaa ja siitä suhattu autolla ympäriinsä. Muina kertoina on ollut auto vuokralla, paitsi ekalla kerralla. Bussilla pääsee myös kätevästi kulkemaan Kaštelasta Trogiriin ja Splittiin parilla eurolla/suunta.
Autoillen olemme käyneet mm. Krka:n luonnonpuistossa, ajeltu pitkin Makarskan rivieraa, jonka varrella on mm. kaupungit: Omiš, Pisak ja Baška Voda ja  Makarskassa on pitänyt käydä pariin otteeseen. Jotenkin lumoavan kaunis kaupunki. Johtunee siitä, että on ihan vuoren kupeessa. Lisäksi kaupungit Split, Trogir, Šibenik, Primošten nyt ainakin äkkiseltään tulee mieleen. Parin vuoden takaisella reissulla kävimme myös Imotskissa sisämaassa, jossa sijaitsee mielenkiintoiset järvet: Modro jezero, sininen järvi ja Crveno jezero, punainen järvi.

Brač:in saarella viisi päivää yhdellä reissulla. Siellä tuli pyörittyä Supetar: ssa ja Bol:n kaupungissa ja Vidova Gora- vuoren huipulla. Pikkusaarilla; Solta, Čiovo ja Drvenik Veli saaren edustalla ihailemassa Blue Lagoonia ekalla reissulla 12 hlön "kumiveneellä" ja yhdellä reissulla päiväristeilyn muodossa.

Viime vuoden reissu olikin eteläiseen Kroatiaan. Lennettiin Dubrovnik:in. Cavtatissa Dubrovnikin lähellä majoitus ja siitä myös pieniä lähipaikkoja tuli tutkailtua mm. Srebreno ja Mlin.  Olimme sillä reissulla ensimmäiset kolme yötä Montenegron puolella.

Tässäpä pieni pläjäys matkakuumeisille 💖Lupaan (taas) kirjoittaa eri Kroatian reissuistamme. Päiväreissut ei tähän mahdu. Omatoimiset päiväretket on ollut upeita, koska luonto Kroatiassa on todella kaunis ja on saanut katsella paikkoja omaan tahtiin vuokra-auton ansiosta.

Kuvia Kroatiasta ja muistakin reissuista on mun Instaprofiilissa @helynjuttuja runsaasti, mikäli haluaa käydä fiilistelemässä lisää kuvien kautta.

Kroatiaterkkusin, Heli

Kukkaloistoa Splitissä

Murusia Rodokselta

Innostuin eilen niin kovasti kitkemään pihalla ja pesemään loppuja ikkunoita, että unohdin julkaista koko postauksen. :D

Tosiaan olin reilu viikko sitten Rodoksella, vaikka tuntuu, että siitä on paljon enemmän aikaa. Ostimme Johanna kanssa matkan hetken mielijohteesta, sen ihmeempiä tutkimatta alueita tai hotellia. Majoituimme Falirakissa Sevastos studios nimisessä huoneistohotellissa. Ensimmäinen huone, jonka saimme, oli järkytys. Se oli kuin jostain kauhuleffasta. Katon rajassa oli hämähäkin seittiä ja hämähäkkejä. Lisäksi kaikki kalusteet ja vessa olivat todella nuhjuisia. Onneksi saimme vaihdettua huonetta ja uusi huone oli oikein mukava. Ihan kuin olisi eri hotelliin mennyt.

Falirakissa ei mielestäni ole juurikaan nähtävää. Se on sellainen turisteille rakennettu paikka. Sieltä löytyy yksi Euroopan isoimmista vesipuistoista (se ei kuitenkaan vielä ollut auki), ranta on hieno ja hiukan kaupungin ulkopuolella on Anthony quinn bay, joka on kuuleman mukaan yksi Rodoksen kauneimpia rantoja.

Koko reissun helmi oli Lindos. Kävimme siellä vasta viimeisenä päivänä, mutta olisimme varmasti menneet toistekin, jos olisimme olleet aikaisemmin liikenteessä. Lindos on sellainen minun mielestäni perinteinen kreikkalainen kylä valkoisine taloineen ja kapeine kujineen. Lindos tunnetaan ennen kaikkea akropolistaan eli linnavuorestaan sekä linnavuorella sijaitsevasta Athene Lindian temppelistä.

Rodoksen vanhakaupunki oli ihana, etenkin, kun eksyi hiljaisemmille kaduille. Tykkään haahuilla reissuillani kaikkien kaupunkien vanhoissa kaupungeissa, koska en osaa suunnistaa sellaisissa ollenkaan. On ihanaa olla hetken aikaa ihan eksyksissä. :)

Turistikaduilla lähes jokainen sisäänheittäjä osasi muutaman sanan suomea. Rodoksen kaupungista löytyy jo kunnon kaupunkikin merkkiliikkeineen.

Koko reissun ajan mietin, onko Suomessa ketään, kun tuntui, että joka toinen vastaantulija oli suomalainen. Toisaalta saatiin hieno kisastudio aikaan ”paikallisessa”, kun katsottiin jääkiekon MM-kisojen alkusarjaa suomalaisporukassa. Oli siinä paikallisilla ihmettelemistä.

Vaikka reissukuume painaa alati, nyt aion ottaa kaiken irti näistä Suomen ihanista aurinkoisista päivistä. Syksyllä sitten taas Nizzaan ja katsotaan tuoko kesäkin vielä joitain reissuja…

Reissuterveisin, Elina

Murusia Prahasta

Muistan vieläkin sen hetken, kun löysin aivan liian halvan Prahan matkan. Siinä ei paljoa suunniteltu. Katsottiin Johannan kanssa molemmille sopiva vapaa viikonloppu ja varattiin matka. Sen ihmeempiä pohtimatta tai tutkimatta. Olimme Prahassa neljä päivää viime vuoden tammikuussa.

Muistan myös sen, kun juuri reissuun lähdettyämme Keski-Eurooppaan iski kylmä ilmavirtaus. Prahassa oli reilusti kylmempää kuin Suomessa. Minulla oli aivan liian ohut takki matkassa. Vltava-joki hohkaa talvella koleaa ilma ympärilleen. Se yhdistettynä kylmään ilmavirtaukseen, teki villakangastakista liian ohuen. Muistan, kuinka aamuisin oli laitettava kaikki mukaan otetut paidat päällekkäin, että pärjäsi päivän pihalla. En ole millään reissulla pysähdellyt kahvittelemaan niin usein kuin Prahassa.

Muistan, kuinka hämmästelin reissun jälkeen, miten vähän sain menemään rahaa koko reissun aikana. Prahassa hinta-laatusuhde on todellakin kohdallaan. Muistan, kuinka ensimmäinen ravintola osui nappiin. Selasimme Tripadvisorista lähiravintoloita ensimmäisenä iltana. Päädyimme Etnosvet-ravintolaan (Legerova 40, Praha 120 00 hieman skeptisinä. Mikä ihana yllätys ravintola olikaan. En ole ikinä syönyt niin hyviä vegesusheja kuin tässä paikassa.

Muistan, kuinka hihkuin, kun näin ensimmäisen kerran kirahveja elämässäni. Elegantteja pitkäkauloja pääsi katsomaan ja seuraamaan ihan lähietäisyydeltä, vaikkakin lasin takaa. Siksi suosittelen Prahan eläintarhaa (U Trojského zámku 3/120, 171 00) yhdeksi vierailukohteeksi reissun aikana.

Muistan, kun sattumalta satuimme Prahan raatihuoneen astronominen kellon kohdalle juuri puolilta öin, kun se lyö tasan 12 kertaa. Otin Prahasta ihan liian vähän kuvia. Olin vain yksinkertaisesti niin jäässä, etten halunnut ottaa hanskoja pois.

Muistan, kuinka tuskastuin, kun olin koko ajan eksyksissä. Yleensä olen uusissakin paikoissa suurin piirtein kartalla, missä mennään, mutta Prahassa en osannut suunnistaa alkuunkaan.

Muistan, kuinka uhosin reissun jälkeen, etten mene enää uudelleen. Aika kuultaa muistot. Haluan ehdottomasti joku päivä uudelleen. Uudelle reissulle haluan kuitenkin jonain muuna ajankohtana kuin tammikuussa. Haluan majoittua vanhassa kaupungissa ja nauttia kaupungin ravintolatarjonnasta.

Terveisin, Elina

Murusia Karpathokselta

Olen jo niin fiiliksissä, että Kreikan matkaan on enää tasan kuukausi. Siksi nyt on hyvä aika jakaa muruset viime syksyn Karpathoksen matkalta. Tuolta pikkuiselta saarelta Kreetan ja Rodoksen välistä. Tiesin, että enoni ja hänen vaimonsa olivat ihastuneet Karpathoksen saareen, mutta juuri muuta ennakkotietoa minulla ei saaresta ollut. Onneksi otimme äkkilähdön tuntemattomaan, sillä tuo pikkuinen saari tuntui heti kodilta ja viikossa ehti rentoutua täydellisesti.

Olympoksen kylä

Olympos on pieni vuoristokylä Karpathoksen saarella. Sijaintinsa vuoksi kaupunki oli lähes eristyksissä aina 1980-luvulle asti. Kylässä on enää vain muutama sata asukasta. Perinteet ,joita kylässä harjoitetaan ovat perua 900 luvulta.

Vaikka kyläläiset osaavat jo huudella ties millä kielellä turisteille, kylä tuntui silti todella aidolta ja niin kreikkalaiselta kuin olla voi.

Naiset kulkivat perinteisissä mustavalkoisissa asuissa, johon kuuluu musta huivi päähineenä ja kirjailtu esiliina.

Paikalliset puhuvat hyvää englantia, sillä aikanaan ihmiset muuttivat Olympokselta Amerikkaan paremman elämän toivossa. Moni kuitenkin palasi takaisin kotikyläänsä.

Veneretki paratiisirannoille

Saimme vinkkiä, että kaikille rannoille ei pääse autolla tai skootterilla, joten päätimme varata veneretken, joka kiersi nämä paratiisirannat. Varasimme retken suoraan satamasta. Puolen päivän mittainen retki maksoi parikymmentä euroa ja siihen kuului lämmin ruoka. Pysähdyimme muun muassa Vasilis Paradisessa ja Apella Beachilla. Ihania salarantoja, valkoista hiekkaa ja turkoosia merta… Parasta oli, että uskalsin hypätä veneen toisesta kerroksesta veteen!

Ruoka

Ehkä auringon paahde teki tehtävänsä, mutta taisin tykätä kaikesta, mitä syötiin. Opin, että aitoon kreikkalaiseen salaattiin ei tule salaattia. Liekitettyä halloumia söin useampaan otteeseen ja iloinen yllätys oli myös se, että saarelta sai sushia. Tämä on ollut Johannan minun perinne reissussa aina siitä lähtien, kun Johanna oppi syömään sushia.

Ihmiset

Saaren ihmiset olivat ihanan avoimia ja aitoja. Saaren asukkaat elävät turismista ja he tekevät ympäripyöreitä päiviä toukokuun alusta lokakuun loppuun. Se ei kuitenkaan tuntunut vaivaavan ihmisiä. He kertoivat, että voivat itse matkustella tai vain olla puolet vuodesta, sillä vuoden ansiot tehdään puolessa vuodessa.

Ta léme, Elina

Murusia Budapestista

Ensimmäinen reaktioni Budapestista oli, että tämähän on kuin Pariisi. Rakennukset muistuttivat yllättävän paljon Pariisia. Tunnelma kaupungissa oli kuitenkin rennompi ja hieman boheemimpi kuin Pariisissa. Toisaalta välillä tuntui kuin olisi jossain päin Turkkia tai Moskovassa. Budapest onkin saanut historiansa saatossa vaikutteita jokaisesta ilmansuunnasta.

Toinen reaktioni Budapestista oli ihana kevät. Siellä nautittiin viime viikolla 17 asteen lämpötiloista, joka tuntuu nyt melko kaukaiselta, kun katsoo ikkunasta ulos. Samalta se varmasti tuntuu myös Budapestissa, sillä siellä on satanut tällä viikolla lunta. :O

Mieleeni jäivät myös upeat historiaa huokuvat rakennukset ja linnat, kuten Budan linna, Kalastajanlinnake, Citadellan linnake ja Parlamenttitalo. Budan linna kuuluu Budapestin suojeltuun maailmanperintöalueeseen kulttuurillisen ja historiallisen merkityksensä takia. Linna näyttää lumoavan hienolta erityisesti illalla valaistuna.

Kalastajanlinnakkeelta avautuvat upeat näköalat Tonavalle ja Pestin puolelle. Linnake koostuu laajasta terassista, jossa yhdistyvät uusgoottilainen ja uusromaaninen tyyli. Linnakkeen seitsemän tornia symboloivat 800-luvun unkarilaisia heimoja.

Citadellanlinnake sijaitsee 235 metriä korkean Gellertin vuoren huipulla. Kylpyläreissun päälle huipulle kiipeäminen teki tiukkaa, mutta huipulle pääsee myös autolla. Linnoitus rakennettiin puolustuskäyttöön vuonna 1854 Hapsburgien monarkkien toimesta.

Parlamenttitalon esikuvana on toiminut Lontoon Westminsterin palatsi. Parlamenttitalo on maailman kolmanneksi suurin, siksi sitä on vaikea olla erottamatta rakennusten joukosta.

Tonavan yli menee upeita eri aikakauden siltoja. Széchenyin ketjusilta on vanhin silta, joka yhdistää Budapestin kaksi osaa toisiinsa. Vapaudensilta rakennettiin 1800-luvun lopulla. Siltaa koristavat suuret pronssipatsaat, jotka esittävät turuleja, jotka ovat unkarilaisen tarun mukaan suojelijoita.

Kannattaa myös käydä vilkaisemassa Elisabetin silta ja Rákóczin silta.

Gellertin kylpylä huokuu historiaa. Se on hieman sokkeloinen, sillä aikanaan kylpylässä on ollut omat puolet miehille ja naisille. Vesi tulee historiaa huokuviin allashuoneisiin suoraan Gellértinvuorelta virtaavista kuumista lähteistä.

Heti ensimmäisenä päivänä halusimme maistaa aitoa unkarilaista gulassikeittoa. Tarjoilijakin vitsaili, jos keitto olisi mielestämme pahaa, emme saisi sanoa mitään. Niin tärkeä perinneruoka gulassikeitto unkarilaisille on. Keitto kuitenkin ylitti kaikki odotukseni. Ihanan täyteläinen ja sopivan tulinen liemi teki niin suuren vaikutuksen, että aion tehdä keitosta oman version tällä viikolla kotona. Jos minulla olisi ollut ruumaan menevä laukku matkassa olisin hamstrannut paprikapyrettä kotiin tuomisiksi. Tietääkö kukaan saako Suomesta paprikapyrettä?

Perinteinen gulassi valmistetaan pilkotusta naudanlihasta, se maustetaan sipulilla, paprikajauheella ja suolalla sekä kasviksilla.

Kirjoittelen vielä myöhemmin tällä viikolla lisää Budapestista muun muassa ravintolasuosituksia ja muita vinkkejä. :)

Reissuterveisin, Elina

Lähde: Expedia