Murusia Prahasta

Muistan vieläkin sen hetken, kun löysin aivan liian halvan Prahan matkan. Siinä ei paljoa suunniteltu. Katsottiin Johannan kanssa molemmille sopiva vapaa viikonloppu ja varattiin matka. Sen ihmeempiä pohtimatta tai tutkimatta. Olimme Prahassa neljä päivää viime vuoden tammikuussa.

Muistan myös sen, kun juuri reissuun lähdettyämme Keski-Eurooppaan iski kylmä ilmavirtaus. Prahassa oli reilusti kylmempää kuin Suomessa. Minulla oli aivan liian ohut takki matkassa. Vltava-joki hohkaa talvella koleaa ilma ympärilleen. Se yhdistettynä kylmään ilmavirtaukseen, teki villakangastakista liian ohuen. Muistan, kuinka aamuisin oli laitettava kaikki mukaan otetut paidat päällekkäin, että pärjäsi päivän pihalla. En ole millään reissulla pysähdellyt kahvittelemaan niin usein kuin Prahassa.

Muistan, kuinka hämmästelin reissun jälkeen, miten vähän sain menemään rahaa koko reissun aikana. Prahassa hinta-laatusuhde on todellakin kohdallaan. Muistan, kuinka ensimmäinen ravintola osui nappiin. Selasimme Tripadvisorista lähiravintoloita ensimmäisenä iltana. Päädyimme Etnosvet-ravintolaan (Legerova 40, Praha 120 00 hieman skeptisinä. Mikä ihana yllätys ravintola olikaan. En ole ikinä syönyt niin hyviä vegesusheja kuin tässä paikassa.

Muistan, kuinka hihkuin, kun näin ensimmäisen kerran kirahveja elämässäni. Elegantteja pitkäkauloja pääsi katsomaan ja seuraamaan ihan lähietäisyydeltä, vaikkakin lasin takaa. Siksi suosittelen Prahan eläintarhaa (U Trojského zámku 3/120, 171 00) yhdeksi vierailukohteeksi reissun aikana.

Muistan, kun sattumalta satuimme Prahan raatihuoneen astronominen kellon kohdalle juuri puolilta öin, kun se lyö tasan 12 kertaa. Otin Prahasta ihan liian vähän kuvia. Olin vain yksinkertaisesti niin jäässä, etten halunnut ottaa hanskoja pois.

Muistan, kuinka tuskastuin, kun olin koko ajan eksyksissä. Yleensä olen uusissakin paikoissa suurin piirtein kartalla, missä mennään, mutta Prahassa en osannut suunnistaa alkuunkaan.

Muistan, kuinka uhosin reissun jälkeen, etten mene enää uudelleen. Aika kuultaa muistot. Haluan ehdottomasti joku päivä uudelleen. Uudelle reissulle haluan kuitenkin jonain muuna ajankohtana kuin tammikuussa. Haluan majoittua vanhassa kaupungissa ja nauttia kaupungin ravintolatarjonnasta.

Terveisin, Elina

Hei hei mitä kuuluu

Anteeksi tämä pienoinen blogihiljaisuus. Kaksi viikkoa on mennyt niin vauhdilla, etten meinaa itsekään pysyä perässä.

Olen painanut paljon töitä. Aloitin viestintähommissa yhden projektin parissa maaliskuussa, ja tässä kuussa hommia on riittänyt. Deadlinet, pikkuprojektit projektin sisällä ja työreissut ovat työllistäneet minua. Lisäksi kirjoitan tällä hetkellä paria freelancejuttua, joten pitäkää silmänne auki. Pari matkajuttuani löytyy piakkoin lehdistä ;)

Välillä tuntuu, että luova työ vie luovuuden vapaa-ajalla. Jos on ideoinut ja kirjoittanut työpäivän verran, illalla saattaa olla takki tyhjä. Mielestäni parhaat tekstit syntyvät silloin, kun mieli on tarpeeksi tyhjä. Toki, jos oikein innostuu, sitä saattaa kirjoittaa, vaikka koko päivän.

Nyt mielessä on monia asioita, kuten oma koira. Olemme vihdoin päättäneet, että otamme tulevan koiramme kasvattajalta ja päätyneet bokseriin. Olen jo käynyt katsomassa yhden kasvattajan koiria. Sieltä saattaa syntyä meille kesän aikana pentu. Nyt sormet ristiin, että nartun juoksut alkavat. Onko teillä kokemusta boksereista?

Kaiken lisäksi kotona kaiken maailman pikkuprojektia, joten siksi blogi on ollut hieman paussilla. Nyt lähden vielä pienelle juoksulenkille. Olen aloittanut kirjoittamaan teille postauksia ruokafilosofiastani sekä puhelimen käytöstä, joten pysykää kuulolla.

Olen hieman laiska kiireisinä aikoina päivittämään blogin Instagramia. Siksi kannattaa ottaa seurantaan myös oma IG-tilini @elinaiiskola, jos haluat pysyä kuulolla tekemisistäni ;)

Ja kääks, enää reilu viikko Rodoksen reissuun.

Mukavaa iltaa, Elina

Ps. Kuvat ovat Roihuvuoren kirsikkapuistosta parin vuoden takaa. Kohta ne taas kukkii :)

Varo näitä maailmalla

Matkustavalle sattuu ja tapahtuu. Minä olen joutunut ulkomailla taksikuskin huijaamaksi, minut on ryöstetty, olen joutunut vahingossa keskelle ampuma-asevälikohtausta, myöhästynyt lennolta ja minut on ilmoitettu kadonneeksi. En ollut oikeasti kadoksissa. Se oli vain kurjaa sattumusten sarjaa. Kävin nostamassa automaatista rahaa, kun ystäväni kävi kääntämässä auton. Jotenkin onnistuimme menemään ristiin, joten lähdin kävelemään ystäväni kotia kohti. Huomasin akkuni loppuneen ja ystäväni oli pelästynyt, joten hän soitti poliiseille ja ilmoitti minut kadonneeksi. :D Tässä tarina lyhykäisyydessään. Tosiaan, onneksi kaikesta on kuitenkin aina selvitty suht naarmuitta.

Ainakin minun on välillä hankala tajuta, että maailmalla ei välttämättä ole yhtä turvallista kuin Suomessa. Täällä voi huoletta kulkea reppu auki tai jättää autonovet auki. Sikäli mikäli myös maailmalla on rehellisiä ihmisiä. Kun laukkuni varastettiin junassa, olin varma, etten enää ikinä näe sitä. Laukussa oli kaikki tärkeä eli kortit, avaimet, kamera, kännykkä. Myös laukulla oli minulle tunnearvoa, sillä lapsuudenystäväni oli ostanut sen minulle ennen New Yorkiin muuttoa. Meni pari kuukautta, kun ystäväni Jenkeissä sai puhelinsoiton. Laukkuni oli löytynyt ja sain sen takaisin. Laukkuni oli löytynyt roskiksesta. Varas oli vienyt vain käteiset, kaikki muu oli tallella. Mikä tuuri!

Taskuvarkaita on kaikissa suurissa kaupungeissa. Siksi laukkua kannattaa pitää kropan etupuolella ja suurissa väkijoukoissa kannattaa vielä lepuuttaa toista kättä laukun päällä. Liian epäluuloiselta ei kuitenkaan kannata näyttää, sillä kuulema sekin saattaa saada taskuvarkaat liikkeelle.

Jos vain mahdollista, sovi taksikuskin kanssa hinta ennakkoon. Tammikuinen Pariisin reissu alkoi vähän kurjasti, kun jouduimme Johannan kanssa ”taksikuskin” huijaamaksi. Emme löytäneet oikeaa taksitolppaa, kun olimme kysyneet sen sijaintia jo neljä kertaa ärsytyskäyrä oli tapissa. Kun luulimme olevamme taksitolpalla, mukavan oloinen mies kysyi olemmeko taksia vailla, sen ihmeempiä miettimättä hyppäsimme kyytiin. Mikä moka! Emme tajunneet edes katsoa onko auton katolla taksikylttiä. Lopulta jouduimme maksamaan 20 kilometrin matkasta 60 euroa, kun oikea hinta oli vajaa 40 euroa. Onneksi kuski kyninyt tilejämme tyhjäksi vaan huijasi vain hieman ekstraa. Katso aina, että taksi näyttää taksilta ja siellä on taksamittari. Siltikin hinta kannattaa sopia ennakkoon. Ota netistä selvää paljon taksi yleensä maksaa kohteessa ja neuvottele hinta sen mukaan.

En ole vielä itse törmännyt rannekehuijareihin, mutta kuulema ainakin Pariisissa näitä on paljon liikkeellä etenkin suosittujen nähtävyyksien liepeillä. Kaksi ystävääni ovat joutuneet näiden huijareiden uhreiksi Sacre Coeurin lähistöllä Pariisissa. Huijaus toimii niin, että turistille aletaan hyvin määrätietoisesti punoa ranneketta ja sen saatetaan sanoa olevan ilmainen. Kun ranneke on valmis, ”ostettu” tuote pitääkin maksaa ylihinnalla ja tilanne voi muuttua uhkaavaksi, jos rahaa ei meinaakaan tulla.

Ennen reissua ja reissussa kannattaa seurata kohteen uutisia, sillä jossain maissa esimerkiksi mielenosoitukset saattavat äityä mellakaksi. Kannattaa myös tutustua etukäteen paikallisiin lakeihin ja sääntöihin, jotka saattavat erota hyvinkin paljon omastamme. Tiesitkö, että esimerkiksi Dubrovnikissa voi saada sakon ilman paitaa kulkemisesta tai että Miamissaa rannalla nukkuminen on laitonta?

Mihin outoihin sääntöihin olet törmännyt maailmalla? Entä minkälaisia kommelluksia sinulle on sattunut?

Elina