Syyskuulumisia ja koiranpentu-uutisia

Vaikka tänä vuonna kesä oli pitkä, se meni ihan älyttömän nopeasti. Kevätkin hujahti jonnekin. Tammikuun Pariisin tai maaliskuun Budapestin reissusta tuntuu olevan jo pieni ikuisuus.

Muutenkin minusta on viime aikoina tuntunut, että aina on maanantai tai perjantai, sitten niiden välissä tapahtuu kaikenlaista.

Töitä, tapaamisia, kohtaamisia, hetkiä, ex-tempore-juttuja, perusarjen pyöritystä..

Minun on etenkin kesäisin vaikea sanoa ei, koska kesästä pitää ottaa kaikki irti. Olen kaksi viimeistä kevättä ja kesää mennyt sillä ajatuksella, että ehtiihän sitä nukkua sitten syksyllä. Viime vuonna homma eskaloitui paniikkikohtauksiin ja tänä vuonna minut pysäytti flunssa.

Eihän tällaisessä elämäntavassa ole mitään järkeä!

Tätä ei kuule minun suustani usein, mutta onneksi nyt on syksy. En ole syksyihmisiä. Olen kirjoittanut siitä aiemminkin.

Nyt kuitenkin nautin siitä, että kalenterissa ei ole töiden lisäksi oikeastaan mitään muuta.

Yksi merkintä sieltä kuitenkin löytyy ensi viikon keskiviikolta. Meille tulee silloin vihdoin ja viimein koiranpentu. Päädyimme pitkän pohdinnan jälkeen bokserinarttuun, jonka nimesimme Hallaksi.

Hallasta ja koira-arjesta kirjoitan varmasti vielä lisää. Niin kuin myös viikon takaiselta Nizza-reissulta.

Siinä se on. Meidän Halla!

Tuntuu ihanalta, että vietän suurimman osan syksystä kotona koiranpennun kanssa touhuten. Lisäksi aion lukea kaikki ne kirjat, jotka minulta jäi kesällä lukematta.

Voisin myös vihdoin toteuttaa tuon minun parin vuoden takaisen syksyn to do-listan.

Mitä teidän syksyyn kuuluu?

Terkuin, Elina

Hei hei mitä kuuluu

Anteeksi tämä pienoinen blogihiljaisuus. Kaksi viikkoa on mennyt niin vauhdilla, etten meinaa itsekään pysyä perässä.

Olen painanut paljon töitä. Aloitin viestintähommissa yhden projektin parissa maaliskuussa, ja tässä kuussa hommia on riittänyt. Deadlinet, pikkuprojektit projektin sisällä ja työreissut ovat työllistäneet minua. Lisäksi kirjoitan tällä hetkellä paria freelancejuttua, joten pitäkää silmänne auki. Pari matkajuttuani löytyy piakkoin lehdistä ;)

Välillä tuntuu, että luova työ vie luovuuden vapaa-ajalla. Jos on ideoinut ja kirjoittanut työpäivän verran, illalla saattaa olla takki tyhjä. Mielestäni parhaat tekstit syntyvät silloin, kun mieli on tarpeeksi tyhjä. Toki, jos oikein innostuu, sitä saattaa kirjoittaa, vaikka koko päivän.

Nyt mielessä on monia asioita, kuten oma koira. Olemme vihdoin päättäneet, että otamme tulevan koiramme kasvattajalta ja päätyneet bokseriin. Olen jo käynyt katsomassa yhden kasvattajan koiria. Sieltä saattaa syntyä meille kesän aikana pentu. Nyt sormet ristiin, että nartun juoksut alkavat. Onko teillä kokemusta boksereista?

Kaiken lisäksi kotona kaiken maailman pikkuprojektia, joten siksi blogi on ollut hieman paussilla. Nyt lähden vielä pienelle juoksulenkille. Olen aloittanut kirjoittamaan teille postauksia ruokafilosofiastani sekä puhelimen käytöstä, joten pysykää kuulolla.

Olen hieman laiska kiireisinä aikoina päivittämään blogin Instagramia. Siksi kannattaa ottaa seurantaan myös oma IG-tilini @elinaiiskola, jos haluat pysyä kuulolla tekemisistäni ;)

Ja kääks, enää reilu viikko Rodoksen reissuun.

Mukavaa iltaa, Elina

Ps. Kuvat ovat Roihuvuoren kirsikkapuistosta parin vuoden takaa. Kohta ne taas kukkii :)

Haaveena oma koira – Kannattaako koira ottaa kasvattajalta vai adoptoida?

Minulla on hirveä koirakuume. Olen potenut sitä enenevässä määrin viime keväästä asti, kun muutimme omakotitaloon.

Olen halunnut oman koiran lapsesta asti. Pitkään halusin Valkoisen länsiylämaanterrierin tai Bichon frisen. Nyt haluaisin vain oman koiran.

Haluaisin koirasta kaverin, jonka kanssa voisi lenkkeillä niin ihmisten ilmoilla kuin metsässäkin. Tällä hetkellä haaveilen, että koiran voisi kouluttaa hajutunnistukseen (sanotaanko se noin?).

Koska taloudessa asuu muitakin kuin minä, koira ei saisi olla haukkuherkkä ja se osaisi rauhoittua myös omiin oloihinsa. Määrätietoisella koulutuksella pystyy varmasti myös jossain määrin vaikuttamaan näihin kriteereihin. :)

Koira olisi ensimmäinen omani, mutta ihan untuvikko en koirien kanssa ole. Kun asuin kämppikseni kanssa, hänellä oli oma koira, jota hoidin ja lenkkeilytin. Nyt myös vanhemmillani on kaksi koiraa, joita hoidan vanhempieni ollessa reissussa.

Haluaisinkin kysyä teiltä mielipiteitä koiran hankintaan liittyen. Olen kahden vaiheilla. Ottaakko koira kennelistä vai adoptoisiko koiran? Onko teillä kokemusta koiran adoptoinnista? Onko koira sopeutunut hyvin vai onko koiralla ollut traumoja? Kannattaako ensimmäiseksi koiraksi ottaa adoptiokoiraa? Minkä rotuisia koiria teidän kotoanne löytyy?

Olisiko teillä suositella minulle jotakin koirarotua? Mistä tiesitte olevanne valmiita koiranomistaaksi? Mikä mietitytti eniten ennen koiran hankkimista?

Suositelkaa muuten hyviä koiratietokirjoja :)

Tassuterveisin, Elina