Heiii piiitkästä aikaa

Jaalassa miniretriitillä viime heinäkuussa ihanissa fiiliksissä 😇

Esittely tai jonkin sortin kuulumisten päivittely lienee paikallaan, kun olen niin pitkään pitänyt hiljaiseloa blogin suhteen. Onneksi Ellu on ollut skarppina ja kirjotellut ihania juttuja.

Mulla on ollut tosi paljon muuta puuhaa ja tekemistä. Välillä inspiksen iskiessä ja aikaa ollessa olen kirjoitellut muistikirjaani tai ihan koneelle, mutta siellä ne postaukset keskeneräisinä pötköttää ”pöytälaatikossa”. Välillä on tullut niin tulista tekstiä, että se on viisain pitääkin siellä laatikossa, vaikka eihän sitä tiedä, jos niistäkin syntyy jokin järkevä analyysi jonain päivänä.

Tuttuun tyyliini haluaisin sylkäistä nyt kerralla kaikki ulos. Tommonen reipas vuosi tällä mun aivohärdellillä, kun päsähtäisi ruutuun, niin saattais alkaa hengästyttää. On tässä niin kova tahti ollut, että välillä on pitänyt itsekin pidellä hatusta kiinni.

Yritän parhaani mukaan jäsennellä juttuja päässäni ja sitä mukaa tänne blogiin.

Sitten, kun vauhtiin pääsen minulta on luultavasti odotettavissa tunteikkaita, välillä tiukkojakin spekulaatioita elämästä, ihmisistä ja ihan tästä hetkestä. Lisäksi itse itseltäni olen odotellut postauksia mun ekoilusta, luonnonkosmetiikasta, luonnosta, itsensä kehittämisestä, matkustelusta, työstä, safkasta (tietty), yrittäjyydestä, onnistumisista, epäonnistumisista ja tästä kaikesta arjen ihanuudesta ja hullunmyllystä. Saattaa olla, että tulee runsailla kuvilla höystettynä. Niitä olen ainakin räpsinyt tuttuun tyyliini.

Helsingin Jätkäsaarta hotelli Clarionin ikkunasta.

Mitä mä sitten tän reilun vuoden hiljaiselon ajan olen puuhastellut? No ihan pari rautaa oli tulessa ja nyt on taas uudet raudat kuumana  Olen opiskellut ihan kreisinä ja siinä ohessa perhe-elämä on jatkanut omaa show:taan. Unelmia on toteutunut, osa unelmista mennyt uusiksi ja uusia tullut tilalle. Reissu-unelmat on myös toteutunut. Onnekseni olen päässyt heittämään pari ulkomaan reissua.

Pitkäaikainen unelmani siis toteutui vuoden tiukan opiskelun lopputuloksena. Joulukuussa 2017 valmistuin kosmetologiksi. Koko ajan olen tähdännyt siihen, että saan toimia ekokosmetologina ja nyt se on mahdollista. Mulla oli ekohoitola jo viritteillä 2011, mutta silloin ei vain ollut vielä aika sille. Siitä lisää vaikka toiste :)

Toisen koulutuksen myös suoritin viime vuonna ja valmistuin tämän vuoden helmikuussa LCA Life coachiksi. Nyt olen siis ”coachaava cosmetologi” 😄Ei tiedä vielä, että mitä kaikkea tästä syntyy.

Mun kauneus ja hyvinvointialan yritys on ollut pitkään sivutoimisena. Viime vuoden lopulla herätelty taas täysipäiväiseksi. Nyt on mahdoton kehitysvauhti ollut päällä yrityksen suhteen. Toivon todella, että vielä elätän joskus itseni tällä. Tunteet laukkaa päivittäin elämääkin suuremman innon ja pelon välillä. Herään aamuviideltä toisinaan miettimään, että mistäköhän tänään tulee tuloja, jos ei yhtään varausta kalenterissa ole. Uskon, että en kamppaile yksin näiden asioiden kanssa. Keksittävä vaan keinot, millä tulee riittävän näkyväksi ja kiinnostavaksi, jotta voisi jonain päivänä maksaa itselleen ihan oikeeta palkkaa. Ihan heti en ollut ajatellut luovuttaa tämän unelman suhteen. Se varmasti muokkaantuu just mulle oikeanlaiseksi ajan mittaan. Tällaisen yrittäjyyden mahdollistaa tällä hetkellä puoliso, ei kukaan muu. 

Kuvat tässä postauksessa viime vuodelta.

Ihanaa kesäistä loppuviikkoa, aurinkoa on nyt riittänyt. Nautitaan siitä 😊

Terkkusin, Heli

Ruokafilosofiani

Olen kokeillut elämäni aikana vähän kaikkea ruoan suhteen. Olen kokeillut vähähiilihydraattista, punninnut ruokiani, laskenut kaloreita, ollut maidoton, gluteeniton ja vaikka mitä muuta. Olen välillä haaveillut ryhtyväni kokonaan vegaaniksi… Kaikkia ruokavaliokokeilujani yhdistää se, että joku asia on ollut kokonaan kielletty ja jossain vaiheessa olen repsahtanut.

Näiden kokeilujen takia kroppani on ollut sekaisin. Paino on jojoillut. Kuukautiskierto on mennyt sekaisin, samoin ihoni. Onko se ollut kaiken sen väärti? Ei ole.

Olen vihdoin löytänyt ihanan balanssin syömisteni suhteen. Olen ymmärtänyt, että syömisestä on turha stressata tai tuntea huonoa omaatuntoa. Välillä menee överiksi, mutta entä sitten? Kannattaa kuitenkin kuunnella omaa kroppaansa. Jokainen on varmasti kokenut, millainen olo tulee, jos mättää mahan täyteen karkkia. Se ei ole tavoiteltava olotila, mutta niin kuin sanottu välillä menee överiksi. Turha sitä on jäädä stressaamaan. Ranskalaisetkin sanovat, että ruoasta pitää nauttia, eikä sitä saa syödä salaa.

Olen tällä hetkellä herkutteleva sekasyöjä. Välillä herkuttelen raakasuklaalla ja toisella kertaa irtokarkeilla. Ostan mahdollisuuksien mukaan ruokani luomuna tai Reko:sta, mutta välillä vedän einespyttipannua tai haen hampurilaisen Hesburgerista. Ruoka on parasta silloin, kun se on tehty jo(i)llekin rakkaudella ja siitä nautitaan yhdessä.

Jos eläisin täydellisessä maailmassa. Panostaisin jokaisen syömäni ruoan stailaukseen. Pidän siitä, että ateria on samalla silmänruokaa. Jokaisessa syömässä ateriassani olisi täydellinen makujen kombo ja suutuntuma. Jokainen ruokahetkeni olisi niin rauhallinen, että voisin nauttia jokaisesta suupalasta.

En elä täydellisessä maailmassa, mutta aina silloin tällöin asettelen aamupuuron marjat nätisti puuron päälle, leikkaan porkkanasta sydämen muotoisia paloja lounassalaattiin tai koristelen smoothiekulhoni.

Vielä muutama mietelause loppuun:

”Food is our common ground, a universal experience.”

”Skip the diet. Just eat what your body wants.”

”People who love to eat are always the best people.”

Olisi ihanaa kuulla minkälaisia ruokailijoita siellä ruudun toisella puolella on. Minkälaisia syöjiä te olette? Onko ruoan laadulla tai ulkonäöllä teille väliä? Noudatatko jotakin tiettyä ruokavaliota? Jos, niin miksi?

Ps. Kuvissa on lempiruokiani.

Murusia Prahasta

Muistan vieläkin sen hetken, kun löysin aivan liian halvan Prahan matkan. Siinä ei paljoa suunniteltu. Katsottiin Johannan kanssa molemmille sopiva vapaa viikonloppu ja varattiin matka. Sen ihmeempiä pohtimatta tai tutkimatta. Olimme Prahassa neljä päivää viime vuoden tammikuussa.

Muistan myös sen, kun juuri reissuun lähdettyämme Keski-Eurooppaan iski kylmä ilmavirtaus. Prahassa oli reilusti kylmempää kuin Suomessa. Minulla oli aivan liian ohut takki matkassa. Vltava-joki hohkaa talvella koleaa ilma ympärilleen. Se yhdistettynä kylmään ilmavirtaukseen, teki villakangastakista liian ohuen. Muistan, kuinka aamuisin oli laitettava kaikki mukaan otetut paidat päällekkäin, että pärjäsi päivän pihalla. En ole millään reissulla pysähdellyt kahvittelemaan niin usein kuin Prahassa.

Muistan, kuinka hämmästelin reissun jälkeen, miten vähän sain menemään rahaa koko reissun aikana. Prahassa hinta-laatusuhde on todellakin kohdallaan. Muistan, kuinka ensimmäinen ravintola osui nappiin. Selasimme Tripadvisorista lähiravintoloita ensimmäisenä iltana. Päädyimme Etnosvet-ravintolaan (Legerova 40, Praha 120 00 hieman skeptisinä. Mikä ihana yllätys ravintola olikaan. En ole ikinä syönyt niin hyviä vegesusheja kuin tässä paikassa.

Muistan, kuinka hihkuin, kun näin ensimmäisen kerran kirahveja elämässäni. Elegantteja pitkäkauloja pääsi katsomaan ja seuraamaan ihan lähietäisyydeltä, vaikkakin lasin takaa. Siksi suosittelen Prahan eläintarhaa (U Trojského zámku 3/120, 171 00) yhdeksi vierailukohteeksi reissun aikana.

Muistan, kun sattumalta satuimme Prahan raatihuoneen astronominen kellon kohdalle juuri puolilta öin, kun se lyö tasan 12 kertaa. Otin Prahasta ihan liian vähän kuvia. Olin vain yksinkertaisesti niin jäässä, etten halunnut ottaa hanskoja pois.

Muistan, kuinka tuskastuin, kun olin koko ajan eksyksissä. Yleensä olen uusissakin paikoissa suurin piirtein kartalla, missä mennään, mutta Prahassa en osannut suunnistaa alkuunkaan.

Muistan, kuinka uhosin reissun jälkeen, etten mene enää uudelleen. Aika kuultaa muistot. Haluan ehdottomasti joku päivä uudelleen. Uudelle reissulle haluan kuitenkin jonain muuna ajankohtana kuin tammikuussa. Haluan majoittua vanhassa kaupungissa ja nauttia kaupungin ravintolatarjonnasta.

Terveisin, Elina