Kiire on mielentila, miten se selätetään?

Kiire oli viime vuonna useasti läsnä. Kiireentunteesta ei päässyt eroon, vaikka makasi vain sohvalla. Päivät ja viikot viuhahtivat ohi. Yhtäkkiä kevät olikin muuttunut syksyksi. Piti ihan miettiä mitä sitä oli puolen vuoden aikana oikein tehnyt.

Ainakin itsellä kiire tuntuu kehossa painavalta möykyltä. Hengitys on pinnallista. Elämä on suorittamista tehtävästä toiseen ja taistelua aikaa vastaan. Sitä haluaisi olla hetkissä läsnä ja nauttia niistä, mutta mieli huitelee jo jossain hoitamattomassa asiassa. Kiire tuo esiin pelkoa, että ei selviydy tai epäonnistuu, jos kaikkea ei saa hoidettua. Kiire on mielentila, joka syntyy priorisoinnin puutteesta. 

Ihailen ihmisiä, jotka saavat energiaa täydestä kalenterista. Minulle täysi kalenteri ei kuitenkaan sovi, ellen ole varma että se on väliaikaista ja saan tarpeeksi aikaa palautua kiireestä.

Kalenteriin on tärkeää säästää omaa aikaa, jonka voi käyttää miten haluaa. Välillä kiireen keskellä auttaa yksinolo. Välillä lenkki kaverin kanssa.

Mielestäni tärkein asia kiireentunteen selättämiseen on tietää omat rajansa. On myös tärkeää opetella jokin itselle sopiva nopea rauhoittumisharjoitus, jonka avulla saa ajatukset muualle. Toisille toimii söpöt kissavideot, minulle sopii muutama syvä hengitys tai pienet torkut.

Kun asiat alkavat kasaantua, kannattaa miettiä mihin asioihin haluaa panostaa ja mitkä asiat voi tehdä vähemmällä panostuksella.

Myös erilaiset to do -listat auttavat pysymään läsnä, sillä hoidettavia asioita ei tarvitse miettiä. Ne voi lukea paperilta tai puhelimesta ja viivata yli, kun asia on hoidettu.

Nykyään pyrin siihen, että kalenterissani olisi joka viikko vähintään yksi päivä, jolloin minulla ei ole mitään sovittuna. Niinä päivinä en vaadi itseltäni mitään. Välillä päivistä tulee yllättävän tehokkaita. Välillä huomaan selanneeni puhelinta neljä tuntia. Vaikutus on kuitenkin sama: mieli nollaantuu ja kiire on poissa.

”Don’t hurry, don’t worry, do your best and leave the rest” -Amish quote

Millä tavoin sinä selviät kiireestä?

Kiireetöntä viikkoa toivottaa, Elina

Kuva: Heli Järvinen

Ikuinen matkakuume

Jo kautta aikain ihminen on halunnut tutkia maailmaa ja löytää jotakin uutta. Minä en ole poikkeus.

Saan matkustamisesta hirveästi energiaa, inspiraatiota ja sellaista lapsen intoa. Vähän kuin lapsena odotti joulupukkia, niin nykyään saman fiiliksen saa unelmoidessa matkakohteista tai varatessa matkaa.

Kun selviää vieraassa kulttuurissa vieraan kielen kanssa, tulee voittajafiilis. Matkustaminen antaa perspektiiviä omaan kulttuuriin ja ajattelutapaan. Matkoilla koetut asiat ja oivallukset muistaa aina.

Kirjoitin Kouvolan Sanomien kolumnissani (8.5.2017), että matkustamisen tiedetään lisäävän luovuutta. Taksimatkasta voi selviytyä pelkällä elekielellä ja sandaaleista voi tingata kirjoittamalla hinnan paperille, kun yhteistä kieltä ei muuten löydy. Luin joskus, että uusien hajujen, makujen ja näkyjen omaksuminen luo uusia hermoratoja aivoihin, mikä auttaa uusien ajattelutapojen löytämisessä.

Uskon, että minussa elää pieni tutkimusmatkailija. Olen ollut pienestä kova menemään. Milloin olen lähtenyt perhepäivähoitajani kanssa laivareissulle tai kaverin matkassa hänen sukulaisilleen toiselle puolelle Suomea. Olen aina vain tomerasti kysynyt saanko tulla mukaan, ja useimmiten olen päässyt.

Ensimmäisen ulkomaanmatkani tein kuitenkin vasta täysi-ikäisenä, jos Tallinan ja Tukholman laivareissuja ei lasketa. Lähdin 20-vuotiaana pariksi kuukaudeksi työharjoitteluun Saksaan.

Sen jälkeen minua on vaivannut ikuinen matkakuume. Mietin lähes joka päivä päivä minne haluaisin matkustaa tai miten saisin lisää rahaa, jotta voisin matkustaa enemmän.

Onneksi Pariisin matka on jo muutaman viikon päästä. Silti mietin olisiko minun mahdollista matkustaa myös Dubaihin ja Roomaan vielä ennen kesää.

Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta muita ikuisesta matkakuumeesta kärsiviä? Aiotko matkustaa tänä vuonna jonnekin? Mitä sinä saat matkustamisesta?

Muistakaa unelmoida!

Mahtavaa alkanutta vuotta, Elina

Kuvat aiemmilta reissuilta. Eka kuva on Cagnes-sur-merista Ranskasta. Toka kuva Yosemiten kansallispuistosta Kaliforniasta. Kolmas kuva Grand Canyonilta Arizonasta ja viimeinen kuva on Mentonista Ranskasta.

Kuulumisia ja ensi vuoden suunnitelmia

Kiireinen, stressaava ja reissun täyteinen vuosi 2017. 

Tuntuu, että toistan itseäni, kun jokainen blogipostaus alkaa sanoilla "hei taas pitkästä aikaa".
Tämä vuosi ei vain ole ollut sopiva blogin päivittämiselle. Kuten keväällä kirjoitin ostimme talon, jota olemme remontoineet. Lisäksi työt ja muu elämä ovat pitäneet minut kiireisenä aamusta iltaan. Miksei kukaan kertonut, että omakotitalossa on aina jotain hommaa tehtävänä? :D

Nyt elämä on kuitenkin rauhoittunut sen verran, että palaan taas päivittämään blogia säännöllisesti. Minulla olisi jemmassa läjäpäin reissupostauksia, joita olen aloittanut kirjoittamaan, mutta ne ovat jääneet kesken.
Postauksia on luvassa ainakin viime tammikuun Prahan reissulta, syyskuiselta reissulta Kreikan Karpathokselle ja Ranskan Rivierasta voisin kirjoittaa teille vaikka kirjan. Olen ollut kahtena vuonna peräkkäin Rivieralla, ja ensi vuonna menen uudelleen. Paikka on vienyt sydämeni täysin.

Odotan jo innolla vuotta 2018, vaikka tällä hetkellä istun peiton alla nenä tukossa. Sain joulun alla jonkun pöpön, mikä kaatoi minut sängynpohjalle heti joulupäivänä.
Muutaman päivän sängynpohjalla maanneena olen tullut siihen tulokseen, että ensi vuonna rauhoitan  hieman tahtia.
Kaikkeen ei aina tarvitse lähteä mukaan ja kaiken ei aina tarvitse olla tip top. Välillä vähemmän ja oikaisten onkin parempi.

Ensi vuonna aion myös juosta elämäni toisen puolimaratonin. En ole yli neljään viikkoon juossut, mutta kunhan saan taas hengitystiet auki, niin aion suunnata lenkkipoluille. Olisiko teillä suositella hyvää puolimaratonia loppukesästä tai alkusyksystä?

Jos vuodesta 2017 piti alunperin tulla reissuvuosi, niin 2018 ei kalpene yhtään sen rinnalla. Nimittäin tasan kuukauden päästä suuntaan Pariisiin. Onko kukaan teistä ollut Pariisissa? Nyt olisi kaikki vinkit tarpeen. Missä kannattaa syödä ja käydä?

Tein uudenvuodenlupauksen, jossa haastan itseni kirjoittamaan vähintään 104 blogipostausta ensi vuoden aikana. Se on kaksi postausta viikossa. Siihen minun pitäisi pystyä, vaikka olisin töissä. Jos siis meinaan hiljentyä, niin ei muuta kuin viestiä Instagramissa tai blogin Facebook-sivuilla, niin pidätte minut ruodussa. ;)

Mahtavaa uutta vuotta, Elina