Olen viime aikoina
miettinyt paljon opiskelun aloittamista. Minulla on tutkintoja
taskussa, mutta unelmaani maisterin tutkinnosta en ole
vieläkään toteuttanut. Opiskelun aloittaminen on ollut minulle
yleensä helppoa, mutta nyt asia mietityttää paljon. Olen aina
ollut huono tekemään isoja päätöksiä, minun pitää saada
pohtia niitä rauhassa jokaisesta kulmasta, mutta opiskelu ei ole
aiemmin kuulunut ”isoihin päätöksiin”.
Haluaisin opiskella
psykologiaa. Maisterin tutkinnon saamiseksi menee vähintään viisi
vuotta. Haluaisin erikoistua neuropsykologiksi, joten se tuo
opiskeluihin kolme vuotta lisää. Haluaisin suorittaa myös
pedagogisiset opinnot, jotta voin opettaa psykologiaa. Enkä edes tiedä
pääsenkö ensimmäisellä yrittämällä sisään. Minähän olen
luultavasti nelikymppinen ennen kuin valmistun.
Olen käynyt
nuorempana psykologian pääsykokeissa, enkä päässyt edes
varasijalle. Olen hakenut korkeakouluihin kolme kertaa. En ole ikinä
päässyt sisään, ja se on selvästi vaikuttanut itsetuntooni.
Minusta tuntuu, että en ole tarpeeksi fiksu yliopistoon.
Olen myös kova
entä jos -ajattelija. Entä jos haluankin lapsia kolmen vuoden
päästä? Voinko edes saada lapsia? Miten pystyn hoitamaan osuuteni asuntolainasta? Miten
sopeudun taloudellisesti pitkään opiskelurupeamaan? Olenko liian
vanha yliopistoon? Miksen voi vain olla tyytyväinen siitä, että
saan kirjoittaa työkseni, mikä on ollut ja on yksi suurimmista
unelmistani?
Jossittelu ja tulevaisuuden ennustaminen on turhaa, sillä ikinä ei voi tietää, mitä tapahtuu. Asioilla on yleensä tapana järjestyä parhain
päin, jos jotain oikein haluaa. Silti minua pelottaa ihan hirveästi tämä päätös.
Minulla on vahva
tunne, että tämä kortti pitää kääntää nyt, muuten kadun sitä
myöhemmin. Olen pohtinut, että kävisin ensin avoimen yliopiston kautta psykologian kursseja, jotta saan käsityksen, mistä on oikeasti kyse. Haen vasta
sitten yliopistoon. Tällä kertaa haluan olla valmis.
Kuulostaako suunnitelmani teistä ihan hullulta? Löytyykö
sieltä ruudun toiselta puolelta kohtalotovereita? Onko joku teistä
aloittanut yliopiston vasta myöhemmällä iällä? Tietääkö
kukaan voiko psykologian opintoja suorittaa monimuotoisena? Mitä vinkkejä teillä olisi antaa minulle?
Elina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti