Herään kauniiseen aamuun. Stressi. En tunnista tai myönnä sitä, mutta jossain alitajunnassa se jyskyttää. Nousen hymyillen ylös ja nautin täysin siemauksin auringonvalosta.
Katson ajanvarauskalenteria. Se ammottaa tyhjyyttään seuraavat viikot paria varausta lukuunottamatta. Katson toiveikkaana sähköpostinkin. Sinne tulee varauksesta aina ilmoitus. Ei mitään sielläkään. Lamaannun. Taas. Itkettää. Synkimpinä epätoivon hetkinä mietin, että olenko luotu vaan epäonnistumaan tässä jutussa, kunnes taas muistan päämääräni ja unelmani. Se on kirkkaana mielessäni. Päämäärästä voi olla hankala pitää kiinni, jos on taloudellisia vaikeuksia. Nämä on luultavasti mielen esteitä myöskin. Täytyy vaan päästä niistä yli.
Katson taas tyhjänä ammottavaa varauskalenteria. Mielestäni en ole kaikkea markkinointia voinut väärin tehdä. Eikö mulle vaan riitä asiakkaita? Yksi varaus tuli viikonloppuna viikon alkuun, mutta palvelua edeltävänä päivänä asiakas perui sen. Tätä tapahtuu usein. Vaikka sanovat peruessaan, että varaan uuden ajan pikaiseen tai kohtapuoleen, niin harva sen tekee. Jotkut kuitenkin, että en yleistä. Harmittaa sekin, että jengi puhuu paskaa. Sekin harmittaa, että välitän siitä. Miksi edes välitän? Nykyään ihmisten oharit harmittaa ehkä vähemmän, kun joskus aiemmin. Mun pitäs olla jo tottunu siihen.
Suurin osa ei myöskään ymmärrä sitä, että peruessaan ajan viimetipassa siihen on hyvin hankala saada ketään tilalle. Joka tarkoittaa sitä, että yrittäjä menettää tulonsa siltä osin.
Varsinkin silloin on vaikea saada tilalle ketään, jos on muutenkin asiakkaista pulaa. Jokainen asiakas on kullan arvoinen 💛
Yrittäjä- sanasta mielipiteeni. Suomen kieli jo leimaa yrittäjän tietynlaiseksi ”yrittäjäksi”, että aina vaan se yrittää pääsemättä päämääräänsä. Olen päättänyt jo aikaa sitten, että olen onnistuja, enkä yrittäjä. Olen ollut 14 vuotta yrittäjänä. Pääasiassa sivutoimisena. Pari vuotta aiemmin täyspäiväisesti ja nyt sitten tämä uusi jakso kokoaikaista yrittäjyyttä. Koen, että yrittäjyys on mun juttu ja virtaa vahvasti minussa. Onnistujana ajattelin kuitenkin edetä tällä yrittäjäurallani 😊
Päässä jyskyttää. On koskenut tavallista useammin ja enemmän päähän. Olen väsynyt koko ajan. En nuku. Illalla nukahdan siihen, että olen äärimmäisen kiitollinen saamistani asioista ja siitä, että voin viimein olla täyspäiväisenä yrittäjänä ja tehdä työtä, jota rakastan.
 |
| Kuva: Omasta Unelma- korttipakasta vetästystä kortista. (Kortit: Hidasta Elämää) |
Yöllä herään johonkin. Koetan saada unenpäästä uudestaan kiinni. Kaikesta huolimatta alkaa pyöriä kalenteri- lasku- ja mikälie- mylly päässä. Vaikka kuinka buustaan itseäni nukkumaan ja ajattelen positiivisesti sekä olen käyttänyt kaikki kikat nukkumisen eteen. Silti tuo mylly aloittaa härdellinsä. Eikä ihme. Onhan henkilökohtaisella tililläni usein jopa pari kymppiä rahaa, jos sitäkään. En pysty osallistumaan kotimme lainanmaksuun, enkä mihinkään. Ahdistaa ihan helvetisti. Tämän yrittämisen mahdollistaa siis vain ja ainoastaan mieheni. Jos olisin yksin, niin olisi täysin mahdoton yhtälö olla nyt tämän alan yrittäjänä tai sitten se olisi vaan mennyt jotenkin eri tavalla.
Mulla on nyt siis aivan mahtava paikka ja puitteet toimia yrittäjänä. Ymmärtäväinen yrittäjäkumppani ja kaikki sen osalta on nyt reilassa. Tässä on pari starttia jo otettu, että voipihan sekin hieman stressitasoja nostaa, kun lähtee alusta pariin otteeseen.
Käyn tekemässä myös vuoroja paikalliseen luontaistuotekauppaan, mikä on ihan mieletön juttu ja olen siitäkin aivan äärettömän kiitollinen, että minulla on tämmöinen mahdollisuus. Tehdä toista sydäntä lähellä olevaa työtä tässä ohessa. Siitä saa vähän taskurahaa.
Näinä hetkinä, kun varauksia ei tule tai ole, niin on kyllä ihan paniikki siitä, että millä mä maksan tulevat laskut. Yrityksen laskut, hoitotilan vuokrat yms. Omista laskuista puhumattakaan.
Onnekseni mulla on aivan mielettömiä, rakkaita yrittäjäystäviä, jotka jaksavat kuunnella mun murheet ja tsemppaavat eteenpäin. Toki muitakin rakkaita ystäviä. Luulen kuitenkin, että vain toinen pienyrittäjä voi ymmärtää tämän tuskan.
Toisinaan erehdyn vahingossa kertomaan äidilleni tilanteesta. Huom, oikeesti vahingossa tulee jossain yhteydessä sanottua meiningeistä. Tiedän hänen reaktionsa ja mielipiteensä yleensäkin tekemisistäni, niin vältän puhumasta tästä yritys- ja työkuvioista. Jälkikäteen aina muistan itkujen jälkeen, että ei pitäis puhua omista touhuista mitään. Tarttis sanoa vaan, että menee todella hyvin, niin ei sais sitä dissausta niskaansa. Hän siis tuskin ymmärtää loukkaavansa käytöksellään. Kertoo vaan hyvin selkeästi aina miten ei olis pitänyt tai olis pitänyt tehdä ja voivottelee mun tilannetta. Jotenkin sitä toivoisi kannustusta sieltä suunnalta. Näiden kertojen jälkeen tuntuu vahvasti siltä, että on oikein epäonnistujan leima otsassa. Enhän kuitenkaan ole mitään väärää tehnyt. Enkä todellakaan ole antamassa periksi tai ei ole aikomus epäonnistua.
 |
| Kuva: Omasta Unelma- korttipakasta vetästystä kortista. (Kortit: Hidasta Elämää) |
Vielä on paljon oppia siinä, että kenelle puhuu ja mitä. Nythän tässä kirjoitan hyvinkin avoimesti tästä mulle ja varmasti monelle muullekin yrittäjälle jokapäiväisestä ja hyvinkin henkilökohtaisesta asiasta. Milloin tämä yrittäjyys on täyttä painajaista ja milloin se on niin ihanaa, että ei ihanampaa olekaan. Pääsääntöisesti se useimmilla onkin tuota ihanuutta, jos kerran ovat jaksaneet sitä vuosikausia.
Aina se minunkin kohdalleni tulee tai tähän mennessä on tullut se päivä tai kaksi, että parin päivän aikana tuleekin viikon myynti, mikä on tässä kohtaa muutenkin aika pieni, mutta edes se minkä olen mielessäni budjetoinut. Paperille laitetut budjetit on saanut hetkeksi unohtaa, vaikka sekin piti olla ihan realistinen. Kaivetaan ne sitten myöhemmin taas esille. Kuitenkin olen saanut raavittua kasaan sellaisen myynnin, millä saan kuitattua yrityksen laskut. Täytyy vaan toivoa kaikki paikat ristissä ja tehdä edelleen töitä tämän eteen, että jonain päivänä tämä unelmani oikeasti elättää minut. Eikä todellakaan ole tullut mieleen luovuttaa.
Usein törmää siihen käsitykseen, että yrittäjät tienaa ihan hitokseen. Riippuu varmaan yrittäjästä, alasta ja ajasta myös. Minullahan tämä on todella lyhyt aika tämän alan yrittäjänä, joten ei vielä voi todellakaan sanoa, että onnistuuko tämä joskus.
Itse uskon ja luotan tosi vahvasti omaan juttuuni, vaikka asiat hakeekin vielä uomiaan. Ja vaikka tämä stressi pärjäämisestä onkin ajaa mut hulluksi.
Sen kuitenkin haluaisin romuttaa, jos jollain nyt semmoinen käsitys vielä on, että kaikki se mitä asiakkaana palvelustasi maksat tulisi yrittäjälle. Ei se niin mene. Se 24% mikä kuitissa lukee menee suoraan valtiolle. Jäljelle jäävästä maksetaan kaikki muut kulut, että paljon saa painaa duunia ennen, kun tästä ihan palkan saa.
No nyt on taas ryömitty tovi tässä liejussa. Näitä miettii onnistuja yön tunteina. Kiitollinen siitäkin, että olen saanut avautua. Mieli on tässä hetkessä ja katse tulevaisuudessa. Siellä näyttää hyvältä 💜
Mahtavia loppukesän päiviä 🌞Minä hurja se meinasin vielä lomailla viikon tästä ahdingosta huolimatta 🌴Ei liene vaikea arvata, että kenen kustannuksella. Noh, tämä tilanne on ohimenevää.
Nautitaan vielä lämmöstä ja ihanasta sadosta, mitä luonto meille antaa. 🌿🍏🍒
Lämmöllä, Heli
